Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2005 - 2005-04Suomalaisen "laadun" harkinnan paikka

Suomalaisen "laadun" harkinnan paikka

Joulukuun puolenvälin "maailman suurimmiksi koiranäyttelyiksi" mainostetuissa Voittaja-05- ja Pohjoismaiden Voittaja-05-näyttelyissä kävi niin, että kummankin näyttelyn loppukilpailuissa eli BIS-kisassa voitto meni naapurimaahan Ruotsiin ja kumpanakin päivänä neljän sijoitetun koiran joukkoon mahtui vain yksi suomalainen koira. Hyvin monissa muissakin ryhmissä ulkomaiset koirat korjasivat huomattavan määrän ryhmäsijoituksia.

Kun meillä on vuodesta toiseen toitotettu suomalaisten näyttelyjärjestelyjen erinomaisuutta (huomaamatta, että taso on laskenut ja olemme jääneet monessa suhteessa muista pohjoismaista jälkeen) ja suomalaisten koirien laadukkuutta, joutuu tietenkin kysymään, miksi näin kävi. Onko meillä koirien taso laskenut vai olivatko tuomarit niin huonoja, että hyvien koirien tie tyssäsi jo rotukehään tai ryhmäkilpailujen arvostelujen taso ei ollut arvonäyttelyiden tasolla? Vai jäivätkö jotkut hyvät koirat kotiin?

Molemmissa oli varmasti huomauttamista, ja molempien osalta on kyllä itsetutkiskelun paikka, mikäli suomalaista koiranjalostusta halutaan pitää kansainvälisellä huipputasolla muutenkin kuin koiramäärissä.

Meillähän on kasvattajien ja näytteilleasettajien ambitiotaso ja koko koiraharrastuksen viitekehys kokenut ennen näkemättömän muutoksen viimeisten 10-15 vuoden aikana. Näyttäisi siltä kuin koiraharrastuksessa olisi tapahtunut sukupolvenvaihdos: mukaan on tullut paljon uusia harrastajia ja kasvattajia, joilla ei ole välttämättä samanlaista tietotaitoa tai kunnianhimoa kuin monilla vuosikymmeniä työtä tehneillä pitkän linjan kasvattajilla (joita tuntuu edelleenkin riittävän esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa).

Näyttelyyn mennään hakemaan voittoja ja titteleitä, eikä kukaan tunnu pahemmin miettivän, miten paljon arvoa erilaisilla uusissa kennelmaissa saavutetuilla titteleillä tai muodollisesti pätevien mutta heppoisan kokemuksen omaavilla eksoottisten maiden tuomareiden mielipiteillä on. Meillä on liian paljon sertifikaattinäyttelyitä, joten miltei minkä tahansa sahapukin voi saada valioksi, minkä lisäksi nykyisin voi kerätä sertit vaikkapa itä-Euroopasta ja hankkia sitten valionarvoon vaadittavan yhden Suomen sertin jostakin pikkunäyttelystä.

Kun suomalaiset ovat matkailleet ahkerasti näissä uusissa kennelmaissa, sieltä on löytynyt myös paljon tuomareita, joita näyttelytoimikunnat tuovat tänne meille riippumatta siitä, millainen todellinen kokemus heillä on heidän kotimaassaan vieraissa roduissa tai miten hyvin he ovat perillä kunkin rodun kansainvälisestä tasosta ja sen vaatimuksista. Ei ole näiden tuomareiden vika, jos heitä kutsutaan jopa arvonäyttelyihin arvostelemaan. Näyttelytoimikuntien kuvittelisi kuitenkin käyttävän tuomareiden valintaperusteena jotain muutakin kuin, että tuomari on helposti saatavilla, mukava ihminen ja ylitsevuotavan kohtelias ja kiitollinen saadessaan ulkomaisen arvostelukutsun.

Näyttelytoimikunnissa toivoisi myös olevan sen verran jatkuvuutta ja kokemusta, että tiedetään, mitä rotuja millekin ulkomaiselle tuomarille annetaan arvosteltavaksi. Tuskinpa meikäläiselle koiranjalostukselle on eduksi, että lukumääräisesti suurelle englantilaiselle rodulle otetaan tuomari Balkanin uusista kennelmaista, ja kun hänen kansainvälisesti vuosikymmenien kokemuksen omaava tuomarikollegansa kyselee, missä hän on rotua nähnyt, hän kertoo omassa maassa olevan vain pari kolme rodun koiraa, mutta kyllä hän on valokuvia katsellut! (Cruftsit ja Westminsterit sen sijaan olivat käymättä.)

Jos "tavallisten" näyttelyiden asiantuntemuksessa on toivomisen varaa, tämän alan parhaan tiedon luulisi löytyvän Kennelliitosta ja näkyvän sen omien arvonäyttelyiden tuomarivalinnoissa. Jos asiantuntemusta on, se valitettavasti näyttäisi väistyvän liian usein muiden valintakriteerien tieltä, kun halutaan kokeilla uusia tuomareita tai pelata FCI:n tuomareiden vaihto-oppilasohjelman pelisäännöin muilla kuin kynologisilla perusteilla.

Toivottavasti meillä nyt näyttelyistä vastaavat tekevät selkeät tilastot näyttelyissämme arvostelevan tuomarikunnan jakaumasta maittain, sillä niin paljon meillä käytetään tänä päivänä uusien kennelmaiden tuomareita, kun taas "länsimaiset", pitkän koiranjalostusperinteen omaavien maiden tuomarit ovat miltei kadonneet suomalaisista kehistä. Meillä onkin tällä hetkellä maailmankartalla suuria aukkoja erityisesti Pohjois-Amerikan ja Iso-Britannian kohdalla, vaikka esimerkiksi eteläamerikkalaiset tuomarit eivät ole pohjoisia kollegoitaan halvempia. (Liekö syynä se, että näiden maiden kohdalla tuo tuomareiden vaihtooppilasohjelma ei toimi?)

Samalla voisi myös miettiä, riittääkö, että esimerkiksi Kennelliiton omien näyttelyiden tuomarivalinnoista vastaa vain parin hengen työryhmä, joka ei rotujärjestöjen toivomuksista pahemmin piittaa. Tai olisiko myös Messukeskuksessa aiheellista pyrkiä palvelemaan vuorovuosittain eri rotujen jalostusta hankkimalla enemmän kasvattajatuomareita siitäkin huolimatta, että he voisivat arvostella vain toisena näyttelypäivänä?

Ulkomuotoarvostelun tasosta puhuttaessa kannattaa muistaa, että toki Kennelliittoon perustettiin muutama vuosi sitten työryhmä pohtimaan tätä asiaa. Työryhmän työn tuloksia ei ole nähty, mutta nyt olisi varmasti paikallaan herättää työryhmä henkiin ja miettiä, mitä näyttelytoimikuntien koulutuksessa on tehtävä. Ehkäpä nyt monilla aloilla muodissa olevaa "mentor"-järjestelmää voisi soveltaa myös näyttelyiden järjestämiseen, jotta kaikkinainen tietotaito ja kokemus tulee käytetyksi suomalaisen koiranjalostuksen hyväksi.

Samalla voisi miettiä, miten suomalaisen tuomarikunnan koulutusta ja pätevöintiä voitaisiin parantaa, jotta emme menetä loppujakin takavuosien hyvästä kansainvälisestä maineestamme. Tässähän pätee sama kuin näyttelyiden järjestämisessäkin, eli laatua tulisi korostaa määrän kustannuksella varsinkin, kun meillä on viime vuosina koulutettu vinhaa vauhtia uusia tuomareita ja laajennusoikeuksiakin on jaettu sellaisella vauhdilla, että hirvittää.

Nyt olisikin hengähdystauon paikka ja niin kasvattajien kuin tuomarikoulutuksesta vastaavien tulisi pysähtyä miettimään, uhrataanko vauhdin hurmassa titteleiden ja uusien rotujen arvosteluoikeuksien jahdissa myös laatu. Ja kumpi on näyttelyissä tärkeämpää, koirien määrä vai laatu.

Siitäkin huolimatta, hyvää uutta vuotta!

Kirsti Lummelampi