Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Artikkeleita - Presidenttien koirat
Scottish Terrier

Presidenttien koirat:

Kettukoirista yorkkeihin

(SKKY Tiedote 4/2004)

Kirsti Lummelampi

Jos Yhdysvaltain viime marraskuun presidentinvaaleissa olisivat olleet vastakkain presidenttiehdokkaiden koirat, silloin kansansuosiosta olisivat kilvoitelleet republikaanien ehdokkaan George W. Bushin skotlanninterrieri ja demokraattien ehdokkaan John Kerryn saksanpaimenkoira. Selvän voiton vaaleissa olisi silloin vienyt Barney- lempinimellä tunnettu skotti.

Vaalien aikaan Yhdysvaltain kennelklubi AKC listasi presidenttien koirat ja totesi yli puolen eli 22 presidentin olleen koiranomistajia. Heillä oli siis ainakin yksi ystävä maan pääkaupungissa - kuuluuhan presidentti Harry Truman tokaisseen, että jos haluaa ystävää Washingtonissa, silloin on parasta hankkia koira.


Yhdysvaltain koiranomistajapresidenttien historia alkaa maan perustajaisänä tunnetusta George Washingtonista, joka toimi ensimmäisenä presidenttinä vuosina 1789-1797. Itsenäisyystaistelun ja valtiollisten velvollisuuksien ohessa hän harrasti myös koirankasvatusta tuotuaan vuonna 1770 kettukoiria Englannista. Kun hän myöhemmin risteytti näitä koiria ja niiden jälkeläisiä vuonna 1785 Ranskasta Lafayetten markiisilta lahjaksi saamiinsa ranskalaisiin kettukoiriin, hän loi samalla uuden koirarodun, amerikankettukoiran. AKC:n historioitsijan mukaan Washingtonin päiväkirjoissa luetellaan 30 eri koiraa nimeltä.

Myös toinen itsenäisyyden alkuajan presidentti, Thomas Jefferson (1801-1809) harrasti koirankasvatusta. Ollesaan Yhdysvaltian ministerinä Ranskassa hän osti kantavana olevan briard-nartun ja aloitti sillä kasvatustoimintansa. Myöhemmin hän sai Lafayetten markiisilta lahjaksi kaksi muuta puhdasrotuista briardia, joita käytettiin lampaiden vartioimiseen.

1800-luvun muiden presidenttien koirina olivat mm. italianvinttikoira, newfoundlandinkoira (joita oli kahdella eri presidentillä, James Buchananilla ja Ulysses Grantilla), cockerspanieli, englanninvinttikoira, mastiffi ja skotlanninpaimenkoira.

Ensimmäinen varsinainen seurakoira Valkoisessa talossa oli vuosisadan lopulla presidentti Rutherford Hayesilla, mutta koiran rodusta on epäselvyyttä. Joidenkin tietojen mukaan se oli villakoira, toisten kiinanpalatsikoira.

1900-luvun koirat

1900-luvun alussa presidenttinä olleella Theodore Rooseveltilla oli useitakin koiria: bernhardinkoira, kiinanpalatsikoira, chesapeakelahdennoutaja, manchesterinterrieri ja bullterrieri, joista viimemainitun kerrotaan kunnostautuneen repimällä käymässä olleen Ranskan suurlähettilään housut.

Rooseveltin seuraajalla Warren Hardingilla oli englanninbulldoggi ja Laddie Boy-niminen airedalenterrieri, jolla kerrotaan olleen oma tuoli hallituksen kokoushuoneessa. Sen syntymäpäivän kunniaksi lähiseudun koirat kutsuttiin Valkoiseen taloon koirankekseistä tehdylle syntymäpäiväkakulle.

1920-luvulla presidenttinä toimineella Calvin Coolidgella oli kolme skotlanninpaimenkoiraa, airedalenterrieri, kaksi chow chow'ta, englanninbulldoggi, vanhaenglanninlammaskoira ja karkeakarvainen kettuterrieri.

Hänen seuraajansa, suuren pörssiromahduksen ja 1930-luvun alun lamakauden aikana presidenttinä toiminut Herbert Hoover oli kettuterrieriharrastaja hänkin, mutta kahden karkeakarvaisen kettuterrierin lisäksi perheeseen kuuluivat myös irlanninsusikoira ja saksanpaimenkoira.

Washingtonin julkkis Fala

Kun toisen maailmansodan aikana Iso-Britannian eläinrakas pääministeri Winston Churchill saattoi ottaa vieraita vastaan sängyssä lehtiä ja papereita lukien viskilasi kädessä, kanarialintu kaljun päällä ja musta villakoira Rufus vieressään, liittoutuneiden sotasuunnitelmia hän teki toisen koiranomistajan, USA:n presidentti Franklin Rooselveltin kanssa. Rooseveltin skotlanninterrieri Fala oli tuttu näky Washingtonissa - jopa siinä määrin, että se esiintyi poliittisissa pilapiirroksissa valittamassa asiantuntemattomasta oppositiosta. Jotkut epäilivätkin, että kun arvostelijat eivät uskaltaneet käydä presidentin kimppuun, haukkujen kohteeksi joutui presidentin koira. Ja toki jokainen koiranomistaja tietää, että kaikkia muita saa haukkua, mutta ei perheen koiraa.

Falan lisäksi presidentti Rooseveltin omistuksessa tiedetään olleen bullmastiffin, kahden irlanninsetterin, englanninbulldogin, englanninsetterin, saksanpaimenkoiran ja tanskandogin. Viimemainittu oli nimeltään "President", minkä tiedetään aiheuttaneen sekaannusta Valkoisen talon henkilökunnan keskuudessa, kun ei aina tiedetty, kummasta presidentistä oli kyse.

Vuosina 1953-1961 presidenttinä ollut sotasankari Dwight D. Eisenhower oli AKC:n historioitsijan mukaan kahden skotlanninterrierin omistaja. Sotavuosina hän ja hänen vaimonsa Mamie harrastivat kuitenkin boksereita. (Sivujuonteena kerrottakoon, että kenraali Eisenhowerin siirtyessä liittoutuneiden ylipäällikkönä Englantiin suunnittelemaan maihinnousua Ranskaan, hänen bokserinsa ei saanut mitään erivapauksia, vaan joutui viettämään kuusi kuukautta karanteenissa samassa eteläenglantilaisessa karanteenikennelissä, jossa tämän artikkelin kirjoittajan villakoira kävi läpi oman karanteeninsa vuosikymmeniä myöhemmin. Karanteenin omistaja toki muisti mainita kenraali Eisenhowerin ja näyttelijä Vivien Leigh'n olleen kennelin asiakkaita.)

Kennedyjen koirat

Eisenhowerin seuraajan John F. Kennedyn aikana Valkoiseen taloon tuli vilskettä, sillä perheellä oli kaksi pientä lasta, tytär Caroline ja poika John. Ratsastusta harrastaneen Jacqueline Kennedyn elämänpiiriin koirat ja hevoset kuuluivat luonnostaan. Presidentti Kennedyn kaudella Valkoisessa talossa olikin monenlaisia koiria, mm. Neuvostoliiton pääministerin Nikita Hrushtshevin lahjoittama laika. Kennedyn murhan jälkeen perhe muutti New Yorkiin. Sielläkin lapsilla Carolinella ja Johnilla oli koiria, joita ulkoilutettiin monien muiden newyorkilaiskoirien mukaan keskuspuistossa. Jacqueline Kennedyn kuoleman jälkeen AKC:n lehti julkaisikin hänestä muistokirjoituksen, jossa kerrottiin rouva Kennedyn ja hänen poikansa käynnistä liiton toimistossa hoitamassa Irlannista lahjoitetun cockerspanieli Shannonin rekisteröinnin kuntoon.

Pressikonferenssibeaglet

Kennedyn seuraaja Lyndon Johnson oli varsinainen kennelharrastaja. Hänen beaglensä, Him ja Her, tarjosivat Valkoisesta talosta raportoivalle lehdistölle runsaasti viihdettä. Rodulla onkin poliittinen kytkentä, sillä pahat kielet väittävät lehdistön olevan kuin beagleajue: kun yksi saa hajun nenäänsä, muut ryntäävät perään sen kummemmin kyselemättä!

Kun Johnson oli persoonaltaan suorasukainen teksasilainen, hän ei epäröinyt järjestää improvisoituja lehdistötilaisuuksia viedessään koiriaan aamulenkille Valkoisen talon puistoon. Niinpä lehdistö seurasi perässä koirien lenkillä kynät teroitettuna siltä varalta, että presidentti sattuisi sanomaan jotain merkittävää valtakunnan tai maailmanpolitiikasta! Eläinsuojelijoiden keskuudessa sen sijaan nousi aikamoinen poru, kun valokuvaaja sattui nappaamaan kuvan, jossa Johnson nosti koiransa niskanahkasta syliinsä.

Johnson on myös ainoa USA:n presidentti, jonka koiran saavutukset ovat yltäneet AKC:n näyttely- ja koetulosrekisteriin.Hänen beaglensa, Greedon's Chuna, jota kutsuttiin Edgariksi koiran lahjoittajan, liittovaltion poliisin FBI:n johtajan J. Edgar Hooverin mukaan,omasi metsästyskoiran taipumuksia. Niinpä se lähetettiin perheen ystävä ohjaajanaan virallisiin metsästyskokeisiin. Ilmoittautumiskaavakkeeseen omistajaksi merkittiin L.B. Johnson ja osoitteeksi Stonewall Teksasista 1600 Pennsylvania Avenuen sijasta, kun ajateltiin, ettei ollut oikeudenmukaista tuomareita kohtaan, jos presidentin koiran olisi tiedetty osallistuvan kokeeseen.

Koira sijoittui toiseksi, ja kun koira ja ohjaaja ilmestyivät presidentin työhuoneeseen kertomaan koetuloksesta, Johnsonin kerrotaan tiukanneen: "Miksei se ollut ensimmäinen?", suuressa ja kauniissa Teksasissa kun ei oltu totuttu häviämään.

Presidentiksi vuonna 1968 valitulla Richard Nixonilla oli vaalikampanjansa aikana ammattimaiset imagonrakentajat asialla, ja ilmeisesti imagokonsultit olivat myös vaikuttamassa siihen, että presidenttikaudellaan Nixonin koiraksi valittiin komean King Timahoen nimen saanut irlanninsetteri. Aiemmin Nixonilla oli ollut lahjaksi saatu amerikancockerspanieli, villakoira ja yorkshirenterrieri.
Nixon joutui eroamaan virastaan Watergate-skandaalin vuoksi. Hänen seuraajallaan Gerald Fordilla oli kultainen noutaja, jolla oli hienolta kalskahtava nimi Liberty eli Vapaus. Fordin jälkeen Valkoisen talon isännyys siirtyi neljäksi vuodeksi demokraattien Jimmy Carterille. Edeltäjistään poiketen hän ei ollut koiraihminen - lieneekö tämä sitten ollut osasyynä, ettei hän onnistunut pääsemään toiselle kaudelle.

Hienon väen koirat

Sen sijaan valituksi tuli entinen näyttelijä ja Kalifornian kuvernöörinä poliittiset kannuksensa ansainnut Ronald Reagan, joka oli vaimonsa Nancyn kanssa vannoutuneita koiraihmisiä hänkin. Reaganeiden koiramaku poikkesi kuitenkin keskivertoamerikkalaisten suosimista noutajista ja villakoirista. He muuttivat Valkoiseen taloon mukanaan USA:ssa suhteellisen harvinainen Belgiasta kotoisin olevan koirarodun edustaja, flanderinpaimenkoira, bouvier nimeltään Lucky.

Lucky sai kuitenkin pian lähtöpassit presidentin virka-asunnosta ja se lähetettiin Reaganeiden Kaliforniassa olevalle ranchille. Koiran salonkikelpoisuudessa oli nimittäin toivomisen varaa: vaikka se oli saanut tottelevaisuuskoulutuksen, sen ikääntyneellä isäntäväellä ei ollut aikaa eikä energiaa koiran jatkokoulutukseen, ja niinpä television katsojat saivat kerta toisensa jälkeen todistaa, miten raisu iso koira riepotti Nancy Reagania hihnassa Valkoisen talon puutarhassa.

Seuraavaksi koiraroduksi valittiin helpommin hallittava rotu, Englannin aateliston suosima cavalierkingcharlesinspanieli, joka oli tuolloin 1980-luvulla USA:ssa vielä melko harvinainen koirarotu ja tunnettiin ns. paremman väen koirana. Koiran tiedettiin olleen kanadalaista sukujuurta, eivätkä sikäläiset cavalierkasvattajat ja -harrastajat suinkaan panneet pahakseen rodun suosion kasvua julkisuuden myötä. Meilläkin Nancy Reaganin koiran sukulaisuutta kuuluttiin käytetyn cavalierpentujen myyntivalttina, kun pentujen taustasta löytyi kanadalaista verta.

Ns. koira-asiantuntijat olivat sitä mieltä, että cavalier sopi presidenttiparin koiraksi huomattavasti bouvieria paremmin, mutta televisiouutisissa nähtiin kerta toisensa jälkeen, että tämänkin koiran hihnassa kulkemisessa olisi ollut toivomisen varaa.

Kun presidentti ja rouva Reagan vierailivat Suomessa toukokuussa 1988, Nancy Reaganin ohjelmaan oli lehtikuvaajien iloksi mahdutettu myös koiratapaaminen. Kaivopuistossa kävelyllä ollessaan hän "sattui" tapaamaan newfoundlandinkoiran, jota hän pysähtyi taputtelemaan. Kun USA:n presidentin ja hänen puolisonsa turvallisuusjärjestelyissä ei jätetä mitään sattuman varaan, kysymyksessä oli järjestetty kuvausmahdollisuus, "photo opportunity", ja koiran henkilöllisyyttä koskevat epäilyt kohdistuivat Elisabeth Rehnin nöffiin.

Koirakirjailijat

Reaganin varapresidenttinä oli George Bush, nykyisen presidentin isä. Perheen amerikancockerspanieli kunnostautui kirjailijana julkaisemalla C. Fred Bush-kirjailijanimellä kirjan kokemuksistaan varapresidentin koirana. Haamukirjoittajana oli rouva Barbara Bush, joka auttoi myöhemmin englanninspringerspanieli Millietä kirjoittamaan omista kokemuksistaan. Kirjojen tuotto lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen.

Millie lienee myös Yhdysvaltain historian ainoa koira Valkoisessa talossa pennut saanut koira. Kun Millie ei ollut ulkomuodoltaan mikään näyttelytähti, sen pennut lahjoitettiin sukulaisille ja tuttaville. Yksi pennuista, Spotty, palasi synnyinkotiinsa presidentti George W. Bushin mukana neljä vuotta sitten. Se jouduttiin nukuttamaan vanhuuden vaivojen takia viime helmikuussa 15 vuoden ikäisenä.

Bush vanhemman ja nuoremman välissä presidenttinä vuosina 1993-2001 ollut Bill Clinton oli Valkoiseen taloon tullessaan kissanomistaja. Socks-nimisen kissan kerrottiin teroitelleen kynsiään talon antiikkihuonekaluihin siinä määrin, että se jouduttiin karkoittamaan kellarikerrokseen. Niinpä edustuspuolella nähtiinkin pian ruskea labradorinnoutaja Buddy, joka sai myöhemmin surmansa jäätyään auton alle "eläkeläispresidentti" Clintonin New Yorkin ulkopuolella sijaitsevan talon lähellä.

Nyt marraskuun presidentinvaalien jälkeen Valkoista taloa hallitsee edelleenkin jo muutama vuosi sitten Spottyn seuraksi hankittu skotlanninterrieri Barney. Vaikka se vilahteleekin silloin tällöin televisiokuvissa, sillä on vielä paljon tekemistä, mikäli se aikoo saavuttaa samanlaisen julkkiksen aseman kuin presidentti Rooseveltin Fala, jonka kerrotaan saaneen enemmän ihailijapostia kuin itse presidentin.