Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2001 - 2001-03Peli poikki!

Peli poikki!

Suomen Kennelliiton valtuuston jäsenet ja liiton henkilöjäsenten edustajat ovat tilailleet matkalippujaan Jyväskylään hajasijoitettuun syysvaltuuston kokoukseen ja yleiskokoukseen sekavimmissa tunnelmissa kuin kertaakaan aikaisemmin sinä aikana, jona minä olen ollut aktiivisesti mukana tässä yhteisessä harrastuksessamme.

Olen ollut aistivinani jo moneen kertaan viime vuosien valtuuston kokousten jälkeen, että monien valtuutettujen mitta alkaa täyttyä. Sitä mukaa myös vaatimukset pelin viheltämisestä poikki ovat lisääntyneet, kun yhä useampi meistä alkaa ihmetellä, millä tavalla suurta, 100 000 jäsenen ja yli 20 miljoonan markan budjetilla pyöritettävää valtakunnallista liittoamme hoidetaan, ja miten se palvelee tehtäväänsä, kun vähenevän vapaa-ajan käyttömahdollisuuksista kilpailee niin moni muukin harrastus - ja usein paljon tehokkaammin ja houkuttelevammin.

Lyhyesti sanottuna, aktiiviharrastajien keskuudessa on entisestään vahvistunut käsitys, että aika on ajanut meidän Kennelliittome, sen päätölksentekomekanismien ja sen valtaa pitävien ohi aikana, jolloin tämäntapaisten järjestöjen pitäisi pystyä kilpailemaan ei ainoastaan harrastajien sieluista vaan myös vaikutusvallasta ympäröivässä yhteiskunnassa.

Kun nämä tulevaisuuden haasteet vaatisivat valitsemiltamme päätöksentekijöiltä (ja heidän tukemaan toimivalta, mittavalta toimisto-organisaatiolta) entistä valppaampaa otetta ja päämäärätietoisempaa näkemystä, liittomme päämäärät tuntuvat olevan entistä enemmän sekaisin ja aika ja energia kuluvat olennaisten tehtävien hoitamisen sijasta mitä uskomattomampaan puuhasteluun.

Vai mitä tuumitte lehtitiedoista, joiden mukaan liittomme viisaat ovat yhtäkkiä puuhaamassa tämän valtakunnallisen liiton organisaation siirtämistä pois pääkaupunkiseudulta? Suunnitelmat ovat suureelliset: myydään Espoon toimitilat nyt kun, toimitilamarkkinat ovat hidastuneet pääkaupunkiseudulla Espoon keskustaa huomattavasti attraktiivisemmillakin alueilla ja rakennetaan uutta toimitilaa, näyttelyhallia jne. Kustannuksiksi on arvioitu lähes 30 miljoonaa markkaa viime vuoden hintatason mukaan, mikä tarkoittanee, että todelliset kustannukset tulevat olemaan huomattavasti korkeammat, kun mukaan vielä lasketaan toimisto-organisaation siirtokustannukset, suurimman osan aikaa tyhjillään seisovan hallin käyttökustannukset, velkarahan korot jne., puhumattakaan siitä, mikä ko. kompleksin jälleenmyyntiarvo olisi 10-20 vuoden kuluttua? Ja kuka maksaisi viulut? Tietenkin me Kennelliiton jäsenet jäsen- ja rekisteröintimaksuillamme.

Tyypillistä on myös se, että valtuuston jäsenet saivat lukea tästä puuhastelusta lahtelaisesta ilmaisjakelulehdestä sen sijaan, että heitä olisi informoitu asiasta tai että valtuusto olisi edes tiennyt myöntävänsä talousarviossa määrärahoja hankkeen suunnitteluun. Yhtä tyypillistä on, että liiton toimitusjohtaja kumoaa lehtitietoja toteamalla, että hänen sanomisiaan on lainattu väärin, mutta seuraavaksi saamme lukea Lahden valtalehdestä, että liitto on värvännyt sikäläisen lakiasiaintoimiston käymään nimissään neuvotteluja hankkeesta. Nyt hanketta aiotaan viimeinkin esitellä valtuustolle Jyväskylässä, mutta keskustelua rajoittaa jo se seikka, että samalle päivälle on määrätty kansainvälisen näyttelyn lisäksi vanhan ja uuden valtuuston kokoukset sekä yleiskokous, joten aikataulu ei antane aikaa perusteelliseen pohdintaan yleensä siitä, mikä on viisasta ja liiton pitkäntähtäyksen etujen mukaista ja mikä ei.

Nyt olisi kuitenkin vakavan keskustelun paikka, eikä vähiten siitä syystä, että koko asian kömpelö ja salamyhkäinen käsittely on aiheuttanut siinä määrin epävarmuutta liiton työntekijöiden keskuudessa, ettei liiton toimisto pysty tarjoamaan täysipainoisesti edes entisiä peruspalvelujaan. Kun tähän lisätään johtamis-, työilmapiiri- ja työn organosoimisongelmat, ei liene ihme, jos työteho ja tuottavuus (innovatiivisuudesta ja innostuksesta puhumattakaan) ovat kärsineet pohjanoteerauksen.

Kenen on vastuu? Tietenkin palkatun toimitusjohtajan ja liiton hallituksen, mutta viime kädessä siitä vastaavat myös SKL-FKK:n valtuuston jäsenet, joiden olisi nyt aika viheltää peli poikki ja päättää, että puuhastelun sijasta on viimeinkin aika keskittyä liiton ydintoiminnan saattamiseksi oikeille raiteilleen.

Kirsti Lummelampi