Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2004 - 2004-04Koiratiedon kiemurat

Koiratiedon kiemurat

Pannaan insinöörit ja juristit asialle ja yksinkertaisestakin asiasta saadaan aikaan niin monimutkainen rakennelma, että siinä menee monelta maalaisjärjellä varustetulta maallikolta sormi suuhun.

Kärjistettynä näin voi todeta tapahtuneen meidän kattojärjestömme, Suomen Kennelliiton ja sen monien jäsenjärjestöjen välisessä koirien rekisteröinti- ja terveystietojen ja näyttely- ja koetulosten luovuttamista koskevassa kiistassa. Ja kysymyksessä on asia, josta ei alun alkaenkaan olisi pitänyt syntyä vastakkainasettelua, sillä Kennelliittohan olemme me, liiton jäsenjärjestöt ja yksityiset henkilöjäsenet.

Kiista alkoi, kun Kennelliiton hallitus kieltäytyi viime kesänä toimittamasta rotujärjestöille ja rotuyhdistyksille (myös meidän yhdistyksillemme) niiden toiminnan kannalta olennaisia tietoja, eli noita edellä mainittuja koirien rekisteröinti- yms. tietoja. Ehtona oli, että rotujärjestöt allekirjoittavat niille esitetyt sopimukset kyseisten tietojen omistusoikeuden luovuttamisesta Kennelliitolle ja tietojen salassapidosta, minkä lisäksi rotujärjestöjen olisi pitänyt mennä takuuseen myös niiden alaisten, oikeuskelpoisten ja itsenäistä päätösvaltaa käyttävien yhdistysten puolesta.

Kun hyvin useat rotujärjestöt (jotkut juristien neuvosta) kieltäytyivät allekirjoittamasta esitettyjä sopimuksia ja muutama rotujärjestö esitti asian käsittelemistä Kennelliiton valtuustossa, Kennelliiton hallitus kutsui kiireesti koolle seminaarin käsittelemään koiratietokanta-asiaa.

Seminaariin oli kutsuttu Tietosuojavaltuutetun toimiston asiantuntija kertomaan tietosuojalain velvollisuuksista henkilösuojan osalta. Järjestäjien sanoma oli, että sopimukset täytyy allekirjoittaa nimenomaan tietosuojasyistä. Vähemmälle huomiolle jäi tietojen omistusoikeus, josta puhui lähinnä nyt eronnut Kennelliiton hallituksen jäsen. Hänen sanomanaan oli, että meidän omassa liitossamme kootut tiedot ovat rahanarvoista omaisuutta eli intellectual property, kuten meitä opastettiin.

Valtuustossa asiaa käsiteltiin (liian) pitkän kokouspäivän päätteeksi ja asia palautettiin uudelleen hallitukselle. Nyt ennen joulua hallituksen väistyvä puheenjohtaja toimitti uudet sopimuskaavakkeet rotujärjestöille, joiden piti hankkia papereihin myös jäsenyhdistystensä allekirjoitukset ja mahdollisten alihankkijoidensa sitoumukset tiedon salassa pitämisestä.

Paperit herättävät edelleenkin kysymyksiä. Mikä sitten kiikastaa? Se, että koko hankkeessa ovat puurot ja vellit sekoitettu, eli henkilösuoja ja tietojen omistusoikeus.

Tietosuojalain ja hyvän henkilösuojakäytännön noudattaminen ei liene kenellekään ongelma, jos tietojen käyttäjille (eli meille rotujärjestöille ja -yhdistyksille) selvitetään, mitä tietoja saa julkaista ja mitä ei. Tuskin kenelläkään on mitään sitä vastaan, että koirien omistajatietoja ei julkaista ilman kyseisen henkilön lupaa. Kasvattajatietojen julkaiseminen onkin jo toinen asia, sillä koira on laissa määritelty esineeksi ja sen valmistajaa koskee kuluttajalainsäädäntö. Tässä suhteessa Kuluttajaviraston määritelmä kennelnimen omaavasta kasvattajasta elinkeinonharjoittajana onkin jo sen verran tiukka, että useimpien kasvattajien tiedot ovat julkisia. Ja suostuvathan kasvattajat jo pentuja rekisteröidessään tietojen luovuttamiseen rotuyhdistysten käyttöön ja niiden julkisuuteen.

Em. seminaarissa puhunut Tietosuojavaltuutetun toimiston asiantuntija antoikin ymmärtää, että pelisäännöt ovat yhteisesti sovittavissa.

Sen sijaan koiratietojen omistusoikeudesta on tekemällä tehty kimurantti kysymys. Jos tavalliselta kasvattajalta kysyy, kuka omistaa koiratiedot, hän huomauttaa heti, ettei hän ole luovuttanut koiransa tietojen omistusoikeutta Kennelliitolle, ja onhan hän maksanut rekisteröinnistä tuntuvan korvauksen. Samoin hän on maksanut näyttelyiden ilmoittautumismaksut, ja hänen kustannettavinaan ovat myös lonkkakuvaukset ja niiden kirjaaminen Kennelliitossa.

Maallikko ihmettelee myös, muodostuuko Kennelliiton koiratiedostoista sellainen tekijänoikeuden kohde, joka ylittää ns. teoskynnyksen eli yltää teostasoon. (Esim. tämä kirjoitus yltää, mutta yltääkö lonkkakuvaustuloksien tai näyttelytulosten mekaaninen listaus?)

Tekijänoikeuslaissa puhutaan myös ns. lähioikeuksista, joihin kuuluu luettelon ja tietokannan valmistajan suoja, mikä kuitenkin edellyttää huomattavaa panostusta ja suuren tietomäärän yhdistämistä. Kennelliiton koiratiedostojen kohdalla täytyy todeta, että panostus on ollut huomattava, mutta sen maksavat jäsenet ja koiriaan rekisteröivät kasvattajat ja koiranomistajat (joiden panostus uuteen verkkopalveluhankkeeseen on kahden miljoonan euron luokkaa!)

Tässä suhteessa EY-tuomioistuin on kuitenkin tehnyt noiden ensimmäisten "sopimusten" lähettämisen jälkeen varsin mielenkiintoisen ennakkopäätöksen. Se päätti, että vedonlyöntifirmat saavat käyttää urheilutapahtumista (vaikkapa hevoskilpailuista ja niissä kilpailevista hevosista) koottuja luetteloita maksamatta erillistä lisenssimaksua.

Asiantuntijoiden mukaan päätöksellä on laajakantoiset vaikutukset monien muidenkin tietokantojen suojaan ja sitä kautta omistusoikeuteen. Päätöksestä hyötyy Suomessa myös Veikkaus, jolta englantilainen yhtiö vaati rahaa jalkapalloliigan ottelujärjestystä koskevan tietokannasta.

Tietokantasuojakysymysten johtava suomalainen asiantuntija, professori Jukka Kemppinen totesi Veikkauksen tiedotteessa, että tuo EY-tuomioistuimen päätös oli linjassa mm. USA:n korkeimman oikeuden muutaman vuoden takaisen ratkaisun kanssa. Sen mukaan tekijänoikeuteen ei riitä, että tekee jotain otsansa hiessä. "Tarvitaan myös muuta, mitä monissa Euroopan maissa nimitetään luovuudeksi," Kemppinen totesi.

Tätä taustaa vasten me maallikot mietimmekin, mistä syystä koiratiedostojen omistusoikeudesta on nyt syntynyt kynnyskysymys, jossa "Kennelliitto" ja sen jäsenjärjestöt on keinotekoisesti asetettu vastakkain unohtaen, että me jäsenet olemme Kennelliitto, ja jos joku tiedot omistaa, me omistamme ne yhdessä, ja yhteisen päämäärän hyväksi meidän pitäisi työskennellä niin liiton päättävissä elimissä kuin kentälläkin.

Eli ripaus maalaisjärkeä ja yhteistyötä olisi nyt paikallaan, jotta rotujärjestöt ja -yhdistykset pääsevät mahdollisimman pian hoitamaan sääntömääräisiä velvollisuuksiaan.

Hyvää uutta vuotta toivottaen

Kirsti Lummelampi