Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2010 - 2010-02Uusi kasvattajasitoumus

Uusi kasvattajasitoumus

Kennelliiton kevätvaltuusto hyväksyi toukokuun lopun kokouksessaan uuden kasvattajasitoumuksen, jonka jokainen kennelnimeä anova kasvattaja tai kasvattajaksi aikova joutuu allekirjoittamaan (ja näitä kennelnimiä anotaan hyvin tiuhaan tahtiin: esimerkiksi SKKY antoi viime vuonna lausunnon 42 kennelnimianomuksesta, ja nyt viime kokouksessa oli jälleen käsittelyssä 13 anomusta).

Useimmat kennelnimen haltijat ovat allekirjoittaneet kasvattajasitoumuksen, joskin niitäkin, joilla tällaista sitoumusta ei ole, on. Selityksenä on, että heille on myönnetty kennelnimi aikana, jolloin kasvattajasitoumuksen allekirjoittaminen ei ollut kennelnimen saannin ehtona.

Nyt valtuusto päätti, että tällä hetkellä voimassa olevien kasvattajasitoumusten voimassaolo päättyy vuoden lopussa, joten edellytyksenä on uusien kasvattajasitoumusten allekirjoittaminen ennen vuoden vaihdetta.

Kasvattajien keskuudessa on esitetty, että Kennelliiton jalostustietojärjestelmään tulisi merkintä siitä, että kasvattaja on allekirjoittanut sitoumuksen. Silloin jo pennunostajat tietävät, ketkä kasvattajat ovat näihin sääntöihin sitoutuneet.

Miksi näin suureen ruljanssiin piti mennä? Siksi, että edellisen kerran sekä kasvattajasitoumusta että koiranomistajan ja -haltijan perussääntöä muutettiin kymmenen vuotta sitten.

Sen jälkeen Kennelliiton omat säännöt ovat muuttuneet, ja myös toimintaympäristö on muuttunut. Koiran kasvatus ja koirien osto ja myynti eivät ole enää aina ihanteellista toimintaa, jota tehdään rakkaudesta omaan rotuun ja rakkaudesta koiriin.
Tämän ovat etenkin kääpiökoiraharrastajat huomanneet, kun erilaiset koirabisneksen lieveilmiöit ovat viime vuosina lisääntyneet räjähdysmäisesti: koiria tuodaan jälleenmyyntiin ympäri Itä-Eurooppaa sijaitsevista pentutehtaista, ja kotimaassa teetetään paperittomia pentuja.

Tämä näyttää olevan kannattavaa bisnestä, sillä suosikkirotujen rekisteröimättömistä pennuista saa maksaa jopa 500-700 euroa. Tulee myyjälle hyvä voitto, jos pentuja on tuotu tukussa.

Nyt uudessa kasvattajasitoumuksessa puututaan tähän ongelmaan, kun kasvattajan oletetaan sitoutuvan noudattamaan kasvattajasitoumuksen määräyksiä ja huolehtimaan, että koirat ovat tunnistusmerkittyjä ja rekisteröityjä, mikä hän välittää muiden kasvattamia tai omistamia koiria.

Toisin sanoen: Koiria saa välittää jälleenmyyntiin (jota myös trokaamiseksi kutsutaan), mutta paperittomia koiria välittävä ei voi samanaikaisesti nauttia Kennelliiton jäseneduista ja rekisteröidä myös ”puhdasrotuisia” pentuja.

Kasvattajasitoumuksessa edellytetään myös, että kasvattaja käyttää koiria myydessään tai sijoittaessaan Kennelliiton vahvistamia lomakkeita tai tekee muunlaisen kirjallisen sopimuksen samansisältöisenä. Eli lautasliinaan kyhäilty kauppasopimus tai suullinen sopimus ei ole sitoumuksen mukainen.

Sekä koiranomistajan ja -haltijan perussäännön että kasvattajasitoumuksen mukaan henkilö suostuu siihen, että Kennelliiton edustajat (kennelneuvojat) voivat opastaa heitä koirien pidossa, tehdä kennelneuvontakäyntejä ja tarvittaessa ottaa koirista polveutumismäärityksiin tarvittavia näytteitä.

Aiemmin sama asia ilmaistiin niin, että Kennelliiton valtuuttamat henkilöt voivat tarkastaa koirien pitoa. Sanamuotoa muutettiin, ettei tule sekaannusta ns. vapaaehtoistarkastusten ja viranomaistarkastusten kesken.

DNA-näytteiden otto on tärkeä uudistus, ja toivoisinkin, että näitä näytteitä otetaan epäilyttävissä tapauksissa enemmän ja järjestelmällisemmin. Meillähän on jo vuosia huomattu, miten joillakin kasvattajilla on huomattavasti suurempia pentueita kuin rodun pentueet keskimäärin, eli on ollut epäilys, että samaan pentueeseen on yhdistetty kahden eri nartun pennut, jotta vältyttäisiin liian tiheiltä pennutuksilta.

Nyt muutaman viime vuoden aikana on näyttänyt siltä kuin Suomessa kasvatettuihin pentueisiin olisi lisätty halpatuontipentuja, ja onpa jotain itänaapurissa syntyneitä pentuja myyty hyväuskoisille ostajille Suomessa kasvatettuina pentuina, vaikka tunnistusmerkinnät ovat osoittaneet pennun olleen tunnistusmerkitty muualla.

Tärkeä uudistus kasvattajasitoumuksessa on myös se, että allekirjoitettu sitoumus on voimassa Kennelliiton jäsenyydestä huolimatta, ellei sitä kirjallisesti irtisanota. Aiemminhan kurinpitotoimien uhkaama kasvattaja saattoi erota kiireen vilkkaa Kennelliiton jäsenyydestä, jolloin häntä ei voitu rangaista kasvattajasitoumuksen rikkomisen osalta.
Uskon omalta osaltani, että sekä kasvattajasitoumuksen että koiranomistajan ja -haltijan perussäännön uudistukset ovat askel parempaan suuntaan. Ongelmia ne eivät ratkaise, sillä ne, jotka haluavat sääntöjä kiertää, tekevät sen joka tapauksessa.

Yleinen tapa kiertää esimerkiksi sijoitussopimuksen ehtoja on tehdä sijoitussopimuksen sijasta osaomistus- tai yhteisomistussopimuksia, jotka eivät aina ole kohtuullisia toiselle osapuolelle ja joista usein enemmin tai myöhemmin tulee riitaa.

Joissakin roduissa ovat yleistyneet myös erilaiset siitosnartun vuokraussopimukset, jotka voivat olla nekin hyvin hankalia siinä vaiheessa, kun osapuolet eivät ole tehneet riittävän yksityiskohtaisia sopimuksia ja sukset menevät ristiin.

Vakavasti kasvatus- ja jalostustyötä tekevien kasvattajien kannalta uusi kasvattajasitoumus ja uusi koiranomistajan ja -haltijan perussääntö eivät aiheuta lisärajoituksia. Pikemminkin ne voivat lisätä pennunostajien luottamusta valintatilanteessa, kunhan tietoa Kennelliiton piirissä toimivien kasvattajien sitoutumisesta laadukkaaseen ja eettisesti kestävään kasvatustoimintaan saadaan levitettyä myös suurelle yleisölle.

Kirsti Lummelampi