Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2012 - 2012-02Vastuunkantajia kaivataan

Vastuunkantajia kaivataan

Tulos tai ulos - periaate ei ole yritysmaailmassa kovinkaan vieras. Jos yrityksen tulos ei vastaa tavoitteita, yleensä toimitusjohtaja saa lähteä. Eikä tavatonta ole sekään, että yhtiön hallitus tekee tai joutuu tekemään omat johtopäätöksensä, jos toiminta ei suju niin kuin osakkeenomistajat edellyttävät. Näin kävi joku aika sitten mm. konsultointi- ja suunnitteluyhtiö Pöyryn toimitusjohtajalle.

Yleishyödyllisissä yhdistyksissä vastuukysymykset eivät ole aina yhtä selvät, vaikka yhteisten rahojen käytössä pitäisi olla vielä tarkempi kuin omiensa.

Meillä yli 140 000 jäsenen Kennelliitossa on aina mahdollisuus korottaa joko jäsen- tai rekisteröinti- ja muita maksuja, jos ei haluta säästää menoissa. Niinpä nytkin Kennelliiton valtuusto korotti ensi vuoden jäsenmaksua kahdella eurolla (kun edellisenä vuonna korotusta ei kehdattu tehdä, kun samassa kokouksessa valtuustolle raportoitiin ennätyksellisestä 1,2 miljoonan euron ylijäämästä).

Jäsenmaksukorotukset näyttävät myös menevän valtuustossa helpommin läpi kuin rekisteröintimaksujen korotukset, onhan valtuustossa paljon rotujärjestöjen ja kasvattajien edustajia.

Olen suhtautunut nihkeästi tuohon jäsenmaksujen korotusautomaattiin. Olen lähtenyt siitä, että korotusten sijasta liitossa pitäisi harrastaa myös menokuria ja pyrkiä kustannustehokkaaseen toimintaan.  Myös eri toimintojen kannattavuutta ja priorisointia tulisi arvioida ja miettiä, onko meillä tarpeen lähettää puoli tusinaa edustajaa johonkin kansainväliseen kokoukseen, kun yhdellä tai kahdella selvittäisiin. Tai pitääkö jonkun matkustaa satoja kilometrejä viemään syntymäpäiväkukkia? Tai voitaisiinko erilaisten toimikuntien ja työryhmien kokouskuluja leikata käyttämällä nykyaikaisia kokoustamisvälineitä?

Kennelliiton tulos viime vuonna oli reilut 300 000 euroa mikä oli noin 160000 euroa budjetoitua enemmän. Joutuukin kysymään, oliko budjetoinnissa jotain vikaa, kun tulos heitti näin paljon.

Vielä oudompaa on, että valtuustolle kerrottiin marraskuun lopussa odotettavissas olevan ylijäämän olevan noin 800000 euroa. Mihin tuloksesta suli näin suuri osa marraskuun lopun ja joulukuun aikana, vai eikö marraskuussa oltu selvillä todellisesta tilanteesta? Toki viime vuoden tulos sisälsi huomattavan arvonalennuksen, kun Kennelliiton omistuksen arvo sen 100-prosenttisesti omistamassa tytäryhtiössä Showlinkissä nollattiin, mutta silti...

Vielä marraskuun lopussa kerrottiin, että Showlinkin tappion viime vuodelta odotettiin olevan noin 130000 euroa, mutta nyt tilinpäätös osoittikin yli 170000 euron tappiota. Mitä tapahtui?

Syitä tappioon on nyt sälytetty yhtiön edellisen toimivan johdon harteille, eikä kukaan ole tainnut kysyä, missä yhtiön hallitus oli, kun ratkaisuja Lohjalle muuttamisesta, suuren näyttely-areenan vuokraamisesta ja tilojen remontoimisesta tehtiin - ja kun päätöksiä yhtiön toiminnan tervehdyttämisestä piti tehdä. (Yhtiön hallitukseen kuuluivat vuonna 2009 puheenjohtajana Helena Suni ja jäseninä Hannele Pörsti ja Marja Talvitie ja vuonna 2010 puheenjohtajana Helena Suni ja jäseninä Eeva Anttinen, Risto Ojanperä, Jarmo Palander ja Marja Talvitie alkuvuodesta 2010 ja Kennelliiton toiminnanjohtaja  Pekka Ala-Jaakkola 9.8.2010 lähtien.)

Valtuustosta raportoinut Koiramme-lehden päätoimittaja Tapio Eerola kirjoitti, miten vajaa viikko valtuuston kokouksen jälkeen Kennelliitto tiedotti, että Showlinkin Lohjan toimipisteestä luovutaan kokonaan ja siellä työskentelevät siirtyvät Kennelliiton toimitiloihin Espooseen.
Eerola totesi Showlinkin ehtineen olla Lohjan Muijalassa vajaat kolme vuotta ja kertoi, miten tuolloin vuonna 2009 yrityksen johtoa arvosteltiin siitä, että se teki päätöksen Lohjalle siirtymisestä Kennelliiton hallituksen tietämättä. Eerolan mukaan Lohjalla ”vierailu” aiheutti Kennelliittokonsernille muutaman sadan tuhannen euron tappion.

Muistan toki hyvin, miten jotkut meistä hallituksen jäsenistä saivat lukea ensimmäisen kerran Lohja-suunnitelmista ja ison lisähallin vuokraamisesta jo syksyllä 2009 Länsi-Uusimaa-lehdestä. Ihmetys oli melkoinen, kun olisi olettanut, että näin tärkeä asia olisi käsitelty myös omistajaohjauksesta vastaavassa Kennelliiton hallituksessa.

Samalla tavalla ilmoitusluontoisena asiana olemme kuulleet, että yhtiö haastaa entiset johtajansa oikeuteen vaatien heiltä vahingonkorvauksia.  Julkisuudessa asia on kääntynyt niin päin, että Kennelliitto menee käräjille.

Monissa kunnissa luottamusmiespäättäjät ovat olleet tyytymättömiä, kun kunnan toimintoja on yhtiöitetty ja päätöksenteko on siirtynyt pois luottamusmiespäättäjien ulottuvilta.

Sama tuntuu pätevän myös yhdistystoiminnassa tapahtuvaan toimintojen yhtiöittämiseen, eikä vastuunkantajia enää löydykään. Myös toivomusta ”oikean tiedon” jakamisesta kentälle on vaikea toteuttaa, jos tietoa ei ole saatavilla.

Kirsti Lummelampi