Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2002 - 2002-01Rotumääritelmät kotimaan koukeroineen

Rotumääritelmät kotimaan koukeroineen

FCI:n pyhimpiin periaatteisiin kuuluu rodun kotimaan oikeus määrätä rodun rotumääritelmästä, mikä oikein onkin niin kauan kuin rodun kotimaa tietää, mitä se tekee ja niin kauan kuin rodun kotimaassa on jalostuksen kannalta varteenotettava ja meidänkin jalostustamme hyödyttävä kanta.

Valitettavan usein kuitenkin näyttää siltä, että tuosta rodun kotimaan pyhästä oikeudesta sanella, millainen rodun tulisi olla, on enemmän haittaa kuin hyötyä. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Meksikon kennelklubin muutama vuosi sitten uusima chihuahuan rotumääritelmä, joka ei täysin vastaa meidän käsityksiämme rodun ihanteesta. Itse asiassa tuntuukin oudolta, että rotumääritelmää piti mennä muuttamaan, kun edellinen rotumääritelmä oli erinomainen - ellei sitten rotu ole kotimaassaan kehittynyt aivan toisille linjoille kuin sellaisissa suurissa koiramaissa kuin Britanniassa, jonka koiriin meidän kantammekin perustuu.

Nyt sitten ihmetellään, miksi rodulle ominaiset erityispiireet kuten rubiininväriset silmät tai litteä häntä ovat kadonneet rotumääritelmästä, joka vielä kaiken lisäksi hyväksyy puolen kilon painoiset koirat (ja me yritämme vakuuttaa Euroopan neuvostolle, miten terveitä meidän koiramme ovat - aivan kuin puolen kilon rääpäle olisi terve, elinvoimainen ja jalostukseen kelpaava koira!)

Pomeranian-rotu on toinen esimerkki rodusta, jossa meidän koiramme perustuvat englantilaisiin (ja osin amerikkalaisiin) linjoihin, mutta teoriassa meillä on voimassa Saksan laatima saksanpystykorvien rotumääritelmä, vaikka se ei kaikilta osiltaan vastaakaan käsityksiämme siitä, millainen oikean pomeranianin pitäisi olla. Yhtenä esimerkkinä voisi myös mainita maltankoiran, jossa FCI:n italialainen rotumääritelmä näyttäisi vaativan hieman erilaista koiraa kuin mitä suuressa maailmassa halutaan (vaikkakin rotumääritelmää on jonkin verran vuosien saatossa järkiperäistetty.)

Tai löwchenin, jossa tietyillä väreillä muualla maailmassa hyväksytään tummanruskea kirsu mustan sijaan, mutta FCI vaatii ehdottomasti mustaa kirsua.

Petit brabanconin kohdalla on myös ollut tilanne, missä meillä mustat koirat ovat olleet rotumääritelmän mukaan nollan koiria, mutta muualla maailmassa väri on hyväksytty (myös tuomarista riippuen FCI-maissa.) Nyt tähän asiaan on tullut muutos, eikä mustia "brabbareita" enää tarvitse listiä, kun niitä syntyy pentueissa - mutta kestää oman aikansa ennen kuin uudet rotumääritelmät ehtivät FCI:stä meille.

Mitä me sitten voimme tehdä näiden omalaatuisuuksien korjaamiseksi? Oma kantani on, että oli sitten kysymyksessä FCI:n näyttelysääntö tai rotumääritelmät, meidän tulee tuoda oma kantamme entistä selkeämmin esille FCI:ssä, sillä toki meidän on ajettava sielläkin omia etujamme sen sijaan, että tyytyisimme olemaan mallioppilaita ja nielemään kaiken, mitä muut päättävät. Ainakin aikaisemmin liittomme päättäjiä on vaivannut tuo mallioppilasajattelu.

Toivottavasti saamme uuden hallituksen myötä tähänkin asiaan hieman enemmän ryhtiä, sillä ei toki meidän tarvitse kulkea FCI:ssäkään hattu kädessä muruja kerjäten. Yhteisesiintyminen muiden pohjoismaiden kanssa varmasti auttaisi asiaa, kunhan nämä yhteistyösuhteet saadaan taas solmittua uudelleen.

Samalla tietenkin on toivottavaa, että meidänkin kennelliittomme noudattaa FCI:ssä hyväksymiään sääntöjä rekisteröinneistä ja risteytyksistä tuomareiden pätevöimiseen.

****

Tämän lehden painoon mennessä tuli tieto, että SKL-FKK:n hallitus on hyväksynyt Lhasa Apsot r.y.:n anomuksensa rotunsa siirtämisestä Suomen Tiibettiläisistä SKKY:n alaisuuteen, koska entisessä rotujärjestössä oli enää jäljellä kaksi hyvin erilaista rotua. Asiahan oli esillä jo muutama vuosi sitten, mutta silloin se tyrmättiin Kennelliiton hallituksessa.

SKKY on jo aikaisemmin tehnyt lhasa apsojen kanssa yhteistyötä mm. tuomarikoulutusasioissa, joten meidän kannaltamme rotujärjestömuutos ei aiheuta suuria muutoksia. Niinpä toivotammekin rodun ja sen harrastajat tervetulleeksi rotujärjestöömme.

Kirsti Lummelampi