Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2010 - 2010-03Kennelliiton superviikonloppu

Kennelliiton superviikonloppu

Yli 140000 jäsenen Kennelliitossa on tulossa marraskuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna varsinainen superviikonloppu.

Lauantaina kokoontuu Kennelliiton valtuusto, eli rotujärjestöjen ja kennelpiirien edustajien sekä Kennelliiton yleiskokouksen ns. vapailta listoilta valitsemien 12 edustajan valtuusto kolmivuotiskautensa viimeiseen istuntoon.

Sen tehtäviin kuuluu talousarvion ja toimintasuunnitelman hyväksyminen ensi vuodelle, uusien hallituksen jäsenten valitseminen erovuoroisten tilalle ja hallituksen puheenjohtajan valitseminen nyt, kun viime yleiskokouksen hyväksymien uusien sääntöjen mukainen puheenjohtajan kaksivuotinen mandaatti päättyy.

Sunnuntaina kokoontuu Kennelliiton kerran kolmessa vuodessa pidettävä yleiskokous, joka vahvistaa rotujärjestöjen ja kennelpiirien omissa kokouksissaan valitsemat valtuuton jäsenet seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi. Lisäksi se valitsee 12 muuta valtuuston jäsentä ns. vapailta listoilta.

Yleiskokouksen jälkeen kokoontuva uusi valtuusto valitsee sitten valtuuston puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan, joiden pääasiallisena tehtävänä on johtaa puhetta kaksi kertaa vuodessa kokoontuvassa valtuustossa. Heidät kutsutaan yleensä myös Kennelliiton hallituksen kokouksiin, ja nykyiset viranhaltijat ovatkin ottaneet viime vuosina hyvinkin aktiivisen roolin toimien myös hallituksen alaisissa valmistelevissa työryhmissä ja toimikunnissa.

Kennelliiton päätöksentekojärjestelmä on hyvin monimutkainen ja tuskin sitä saadaankaan selkiytettyä, kun eri tahot pitävät kiinni saavutetuista eduistaan jokaisen sääntömuutosprosessin aikana.

Siksi ei ole yllätys, että nyt yleiskokouksen lähestyessä on jälleen käynyt selväksi, miten heikosti Kennelliiton jäsenet ymmärtävät, missä mitäkin heitä koskevia päätöksiä tehdään.
Viime keväänä kenttää kuohuttaneen, harkitsemattoman jalostusstrategiaesityksen jälkeen oltiin järjestämässä bussilasteittain porukkaa yleiskokoukseen reivaamaan Kennelliiton kurssi kertaheitolla - ymmärtämättä, että ne kaikkein tärkeimmät päätökset tehdään Kennelliiton valtuustossa etenkin, kun tänä vuonna yleiskokouksella ei ole käsiteltävänä sääntömuutoksia.

Kun valtuusto päättää niin puheenjohtajan kuin hallituksen jäsentenkin valinnasta sekä jokaista kasvattajaa ja Kennelliiton jäsentä koskevista asioista kuten talousarviosta, toimintasuunnitelmasta, jäsen- ja rekisteröintimaksuista, kunkin rotujärjestön ja kennelpiirin valtuustoedustajien valinnan ei pitäisi olla läpihuutojuttu.

Mietin kuitenkin, miten paljon tähän tehtävään valittujen työtä arvostetaan, kun heidän nimiään ei edes mainita yhdistyksen julkaisuissa tai internetsivuilla?

Ja miten kennelpiireissä ja rotujärjestöissä otetaan etukäteen kantaa esille tuleviin asioihin, vai jätetäänkö päätökset valtuustoedustajan oman harkinnan varaan? Eihän kenenkään Kennelliiton jäsenen pitäisi voida sanoa, että ”ne siellä Kennelliitossa ovat päättäneet”, kun heidän omat edustajansa ovat päätöksiä tehneet!

Kokonaan toinen asia on sitten, kuka Kennelliitossa tänä päivänä päätöksiä tekee ja miten kenttä valmistellaan päätöksiin.

Viime vuonna tähän samaan aikaan kirjoitin Kennelliiton puuttuvasta omistajaohjauksesta, kun näytti siltä, että Kennelliiton omistamat yhtiöt mellastivat vähän niin kuin halusivat ja me ns. päättäjät saimme lukea sanomalehdistä, mistä kaikkialta oli vuokrattu toimitiloja ja mitä kaikkea hienoa tehtiin. Uusi yhtiökin oli perustettu Kennelliiton yleishyödyllisen aseman turvaamiseksi, mutta ennen kuin se oli edes päässyt aloittamaan työtään, sen fuusioimista toiseen, pääasiassa näyttelypalveluja tuottavaan ja Kennelliiton alihankintoja tekevään yhtiöön alettiin puuhata kovalla kiireellä. Tämän hankkeen valtuusto viisaasti torppasi.

Totesin tuolloin vuosi sitten, ettei ole liikaa vaadittu, että meillä on vuonna 2014 Kennelliiton juhliessa 125-vuotista taivaltaan ammattimaisesti johdettu ja hoidettu, elinvoimainen järjestö. Jos ruori on hajonnut, kuten näyttää, se on korjattava mitä pikimmin, kirjoitin.

Nyt vuotta myöhemmin en voi todeta, että mikään olisi muuttunut - pikemminkin päin vastoin.

Kennelliiton omistamien yhtiöiden omistajaohjaus ei ota edelleenkään toimiakseen, ja jälleen olemme saaneet lukea Länsi-Uusimaalla ilmestyvästä paikallislehdestä, miten Kennelliiton omistaman yhtiön edustajat ovat käyneet keskusteluja Lohjan kaupungin kanssa maa-alueiden ostosta ja miten tuolla normaalien palvelujen infrastruktuurin ulottumattomissa olevan metsän keskellä on kysyntää muullekin kuin koiranäyttelyhalleja tarjoavalle ”kansainväliselle toimintakeskukselle”.

Kun yhtiöllä ei ole varoja miljoonien eurojen hankkeen rahoittamiseen, olettamuksena lienee, että Kennelliitto (lue: Kennelliiton jäsenet) maksavat viulut. Nyt sitten esitetään selvitysprojektia, jolla halli- yms. tilannetta kartoitetaan. Toivottavasti päätöstä ei ole tehty ennen näitä selvityksiä.

Jo se, että näitä suunnitelmia levitellään lehtien palstoilla ennen kuin niitä on missään hyväksytty tai päätetty, osoittaa, että on aika panna torppa jonkinlaiseen järjestykseen.
Samaa mediapeliä pelattiin myös viime keväänä, kun kävi ilmeiseksi, ettei kenttä hyväksy ”keskustelun avaukseksi” tarkoitettua jalostusstrategiaa liian pitkälle menevine määräyksineen. Silloin otettiin avuksi valtakunnan päälehti, jossa rotukoirajalostus leimattiin sairaaksi, eli liattiin omaa pesää aivan olan takaa.

Ei näin tehdä! Siksi Kennelliiton valtuuston on päätettävä selkeästi, että haluamme Kennelliittoon johdon, joka ei vaikeuta harrastusta ylenmääräisillä määryksillä, vaan toimii suunnitelmallisesti harrastuksemme edistämiseksi ja viestittää selkeästi, miten hienosta harrastuksesta on kyse, ollaan sitten pääkaupungin puudelirouvia tai pystykorvan tai ajokoiran kanssa metsällä liikkuvia ”mettämiehiä”.

Kirsti Lummelampi