Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2001 - 2001-01Sisäinen ja ulkoinen doping

Sisäinen ja ulkoinen doping

Viime syksynä Kennelliiton valtuussa näyttelysääntöihin tehty lisäys, joka kieltää koirien turkin tai kirsun värjäämisen, liituamisen ja muun karvapeitettä muuttavan käsittelyn on ymmärrettävästi herättänyt näytteilleasettajien keskuudessa hyvin paljon hämmennystä.

Kun erityisesti ns. turkkirotujen harrastajat toisaalta tietävät tuomareiden odottavan koirien turkkien olevan hyvinhoidettuja ja näyttelyyn viimeisteltyjä ja kun he (ja heidän koiransakin) ovat tottuneet hoitamaan koiransa hyvin myös tältä osin, ja kun he toisaalta haluavat varmistaa, etteivät he tietämättään riko sääntöjä, on luonnollista, että sääntömuutos herättää paljon kysymyksiä.

Valitettavasti täsmällisiä vastauksia ei löydy siitä yksinkertaisesta syystä, että SKL-FKK:n hallitus ei näytä ottaneen kovin todesta aloitteestani valtuustossa yksimielisesti hyväksättyä toimintasuunnitelman lisäystä, jonka mukaan hallituksen piti kehittää viime toimintavuoden aikana koirien ulkoista ja sisäistä dopingia koskevat säännöt.

Katsoin, että tällaisten sääntöjen luominen on äärimmäisen tärkeää jo koiraharrastuksemme ulkoisen kuvan takia, sillä me emme toki halua harrastuksestamme samantapaisia otsikoita kuin mitä nyt murtomaahiihtäjien dopingkäryt ovat saaneet aikaan. Koiraharrastus on pientä hiihtäjien miljoonien rinnalla, mutta meillä ei ole aihetta antaa ympäröivän yhteiskunnan kääntyä harrastustamme vastaan.

Äänestin viime valtuustossa tuon Kari Järvisen ehdotuksen puolesta, sillä katsoin sen olevan lähinnä moraalinen ja eettinen ohje näyttelyissä käyville koiraharrastajillemme. Se ei kiellä normaalia turkin- ja koiranhoitoa, mutta se toivottavasti karsii pois liioittelut, jotka voivat olla jopa eläinsuojelullisesti arveluttavia. Toisin sanoen, sääntömuutoksen tarkoituksena on viedä pois kehän laidalta ylemmäinen hiuslakka-, muotoiluvaahto- ja liituruljanssi, joka saa koirien silmät vuotamaan ja koiranäyttelyssä käyvän yleisön kauhistelemaan.

En usko kenenkään olettavan, että sääntömuutoksen jälkeen koirat tuodaan kehään likaisina, vain sadevedellä pestyinä ja harjaamattomina, näyttelymatkan oksennukset ja ripuloinnit turkissa. Sen sijaan voidaan olettaa, että esim. karvojen "hätäpuhdistus" tehdään sen verran hienovaraisesti, ettei talkki pöllyä kehän laidalla, ja jos turkkiin suihkutetaan veden ja hoitoaineen sekoitusta sähköisyyden poistamiseksi, se tehdään sen verran hienovaraisesti, ettei tarvitse pitää esillä suurta suihkupulloarsenaalia. Sitäpaitsi villakoirillakin voidaan turkkia leikata sen verran usein, että topknot pysyy kasassa ilman suunnatonta lakkakerrosta, ja kirsipigmenttiä parannetaan jalostuksella eikä kemiallisilla aineilla.

Kun Kennelliitolla ei ole toimivaa, juridisesti pitävää testausjärjestelmää ja kun sillä ei ole myöskään minkäänlaista sopimusta esim. karvanäytteiden tutkimiseen (kun poliisin rikoslaboratoriolla saattaa olla parempaakin tekemistä kuin koiran karvojen tutkiminen), laajamittaista testausta on turha odottaa ainakaan tässä vaiheessa.

Näin ollen säännön noudattamisen seuraaminen jää lähinnä tuomareiden harteille. Joku saattaa tulla kehään pumpulitupon ja liuotinpullon kanssa, joku toinen saattaa mainita arvostelussa, mikäli koiralla on töhkäinen, käsitelty ja rodulle epätyypillinen karvapeite, jonka takia palkintona on EVA eli ei voida kaikilta osin arvostella. Itse kannatan jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Nyt helmikuussa tuomareille järjestetyssä kaksipäiväisessä koulutuksessa meille esiteltiin hyvinkin laveasti, miten kilpaa juoksevien vinttikoirien pissanäytteet otetaan purkkiin aivan kuin se olisi tuomareiden tehtävä ja aivan kuin meidän näyttelyihimme ja kokeisiimme sopisivat samat säännöt.

Omasta puolestani toivonkin, että Kennelliiton hallitus tarttuisi toimeen ja täyttäisi toimintasuunnitelman velvoitteet ja loisi asialliset säännöt sisäisen ja ulkoisen dopingin vastustamiseksi ja aloittaisi sitten pikapikaa esim. ryhmävoittajien testaukset. Kustannuksiahan siitä syntyy, mutta toisaalta meitä kyllä rahastetaan niin monin tavoin, että rahaakin tähän luulisi löytyvän.

Kirsti Lummelampi