Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 1998 - 1998-01 Julkisuutta tämäkin

Julkisuutta tämäkin

Harrastuksemme piirissä on puhuttu vuodesta toiseen koiraharrastuksen arvostuksen lisäämisestä ja asenteiden muokkaamisesta harrastukselle myönteisemmiksi. Samalla on peräänkuulutettu Kennelliitolle korkeampaa julkista profiilia, jotta se otettaisiin vakavasti koiranomistajien ja kasvattajien etujärjestönä ja niiden etujen puolustajana.

Tämä on kuitenkin rooli, jota kaikki liiton päättäjätkään eivät ole olleet valmiita hyväksymään, ja esimerkiksi liiton sääntöjä uudistettaessa käytiin kädenvääntöä siitä, pitäisikö liiton olla puhdasrotuisten koirien kasvattajien ja harrastajien etujärjestö vai epämääräisesti koiranomistajien yhdyssiteenä toimiva amatöörimäinen organisaatio.

Viimemainitun lähestymistavan kannattajat tuntuivat vierastavan etujärjestösanaa siinä luulossa, että etujärjestöillä tarkoitetaan vain lakkobarrikaadeilla seisovia ammattiyhdistysaktivisteja - aivan kuin tämän päivän yhteiskunnassa ei alalla kuin alalla olisi omia etujärjestöjään valvomassa etujaan, vaikka tämän päivän päätöksenteko ei edes toimi tyydyttävästi ilman tehokkaita etujärjestöjä.

Tuo harrastelijamaisuus on leimannut myös Kennelliiton toiminta-ajatuksen määrittelyä. Kun yritetään istua liian monella tuolilla, selkeää tulosta ei synny, eikä mitään asiaa pystytä ajamaan tyydyttävästi. Toki tämänkin vuoden toimintasuunnitelmassa puhutaan suomalaisen koirakasvatuksen ja kennelharrastuksen turvaamisesta, mutta mitkä ovat keinot?

Esimakua menetelmistä on saatu Maailmannäyttelyn ja "Koira ja kotikunta"-tutkimuksen tiimoilta. Näiden kahden tapahtumanhan luvattiin tekevän tästä vuodesta koiraharrastukselle todellisen mediavuoden.

Maailmannäyttelystä olemme saaneet lukea tiedotusvälineistä sen verran, että Helsingissä ainotaan marssittaa 10.000 koiraa Olympiastadionilta Senaatintorille. Oma vilpitön toivomukseni on, että marssi saadaan järjestettyä niin, ettei sen seurauksena liikennekatkosten ja muiden häiriöiden kiukustuttamat helsinkiläiset kiroa Kennelliittoa ja koiraihmisiä loppukesää - ettei koiramarssi päättäjien ohi kuin ennen Punaisella torin vallankumouspäivän paraateissa tee harrastustamme entistä naurunalaisimmiksi.

Maailmannäyttelyn tiedottamisesta en voi sanoa muuta kuin, etten tiedä, ketä tiedotus palvelee, sillä vastauksia kysymyksiin ja materiaalipyyntöihin on saanut odottaa parhaassa tapauksessa parikin kuukautta. Toivottavasti tahti paranee!

"Koira ja kunta" - projektista sen sijaan on jo tullut koiraharrastukselle julkisuutta. On esitelty laajasti kaikkea sitä, mitä koiranomistajat vaativat - koiraveron poistamista, neuvontakeskuksia, pelastuskeskuksia ja ties mitä. Saatiin jopa Kennelliiton palkkalistoilla oleva tiedotuskonsultti esiintymään televisioon "tavallisena" koiranomistajana esittämään vaatimuksiaan.

Eri asia sitten on, onko tämä juuri tällä hetkellä se oikea kierre, joilla asioita kunnallisille päättäjille ja veronmaksajille serveerataan. Kun saamme lukea, miten kuntien supistaessa menojaan vanhukset joutuvat makaamaan likaisissa vaipoissaan hoitolaitoksisssa, joissa hoitohenkilökuntaa on liian vähän, kunnalliset laitokset uimahalleista lähtien rapistuvat korjausvarojen puutteessa tai koulussa usean eri luokan oppilaat joutuvat ahtautumaan saman opettajan luokkaan opettajien lomautusten vuoksi, tulee miettineeksi, miten suosiollisesti yleinen mielipide ottaa vastaan tuontapaiset vaatimukset.

Samoin tulee kysyneeksi, miten me kenneljärjestöt hankimme harrastuksellemme myönteistä julkisuutta omalla rakentavalla panoksellamme yhteiskunnassa. Missä ovat ne lääketehtaiden, eläinlääkäreiden ja kenneljärjestöjen sponsoroimat ilmaiset klinikat vaikkapa eläkeläisten ja työttömien koirille, jotta koirien rokotukset ja muu hoito saadaan pidettyä yllä? Kun meillä oli muutama vuosi sitten vaikea penikkatautiepidemia, missä oli Kennelliiton sponsoroima rokotuskampanja sen sijaan, että olisi väkivängällä keskitytty näyttelyiden järjestämiseen kielteisestä julkisuudeta ja maa- ja metsätalousministeriön suosituksesta huolimatta? Missä ovat Kennelliitto ja erityisesti Helsingin Seudun Kennelpiiri nyt, kun entinen veroministeri Arja Alho puuhaa koirankakkakampanjaa ja valvonnan lisäämistä (ja valistustoimintaa täälläkin tarvitaan varsinkin suurikokoisten koirien omistajien keskuudessa.) Ettei vain mene aika ja energia kennelpolitikointiin paitsi kotona myös kansainvälisillä kentillä FCI:ssä?

Toki monet kennelpiirit tekevät omilla alueillaan ensiarvoist työtä koiranomistajan valistamiseksi, mutta saavatko ne riittävästi keskusjärjestöltä tiedotus- yms. materiaalia ja muuta apua?

***

Kansainvälisestä toiminnasta puheenollen: äskettäin tanskalaiset sosialidemokraatit levittivät Pohjoismaiden Neuvoston tiimoilta paperia, jossa syyttivät Suomea "kyyristelystä" ja suomettumisesta Euroopan politiikassaan nyt vain Neuvostoliitto on korvautunut Euroopan Unionilla. Suomalaisten parlamentaarikkojen älähdettyä paperi vedettiin takaisin, mutta kyyristelyepäilyt jäivät.

Ulottuneeko tuo kyyristely- ja suomettumismentaliteetti myös meidän suhtautumiseemme kansainväliseen yhteistyöhön FCI:n puitteissa?

Tämä tuli mieleeni, kun äskettäin tuomarikoulutustilaisuudessa todettiin erään rodun uuden, FCI:ltä tulleen rotumääritelmän olevan peräti epäkelpo ja epäiltiin, voiko se pitää paikkaansa, kun rodun kasvattajat eivät halua kuullakaan koko rotumääritelmästä. Niin sitten järkeiltiin, että SKL-FKK:n rotumääritelmätoimikunta voi ottaa yhteyttä FCI:een ja tiedustella asian oikeaa laitaa. Yhteydenotosta ei tullut mitään, sillä SKL-FKK:n näyttely- ja ulkomuototuomaritoimikunnan kerrotaan pättäneen, ettei tällaisia asioita sovi FCI:ltä kysyä - sen sana on laki.

Huvittavinta on, että jos kyyristelyn sijasta olisi kysytty, FCI olisi joutunut ilmoittamaan, että kyseinen rotumääritelmä on vedetty ajat sitten takaisin. Tieto asiasta ei ollut kulkenut tänne harrastajatasolle saakka, mutta sehän ei ole FCI:ssä kovin epätavallista.

Että näin.

Kirsti Lummelampi