Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2000 - 2000-03Koiraharrastus - kenen ehdoilla?

Koiraharrastus - kenen ehdoilla?

Lieneekö mikään muu asia saanut joskus tähän "järjestöbyrokratiaan" kyllästyneiden koiraharrastajien syvät rivitkin heräämään samalla tavalla kuin Kennelliiton hallituksen esitys uusiksi näyttelysäännöiksi, jotka on tarkoitus hyväksyttää tämän syksyn valtuuston kokouksessa. Hallitus lähetti esityksensä kennelpiireille, rotujärjestöille ja rotuaharrastaville yhdistyksille tiedoksi, ja näiden edustajille järjestettiin neljä "esittely- ja tiedotustilaisuutta" eri puolilla Suomea.

Jos joku kuvitteli, että esitys ja sen perustelut julkaistaisiin vaikkapa Koiramme-lehdessä tai Kennelliiton internet-sivuilla, erehtyi pahemman kerran. Pois meistä se, että näitä harrastuksemme (ja kennelbyrokratian) maksumiehiä kuultaisiin, kun meillä on valtuustoon valitut edustajat, joista vielä suuri osa vähät välittää siitä, millaiset näyttelysäännöt meillä on!

Me SKKY:ssä katsoimme, että näyttelysääntöesityksestä on saatava riittävästi palautetta, ja niinpä julkaisimme esityksen heti sen saapumisen jälkeen omilla internet-sivuillamme, mistä se levisi myös muiden rotujärjestöjen ja niiden jäsenten tietoon.

Palaute jäsenyhdistyksiltämme, alajaostoiltamme ja rivijäseniltämme on ollut tyrmäävää. Lukuisat ovat olleet ne sähköpostiviestit, kirjeet ja puhelinsoitot, joissa näyttelysääntöesitys on tyrmätty raakileena, ja sen monet ristiriitaisuudet ja järjesttömyydet tuotu julki. Näyttääkin siltä, että SKKY:n edustajana Kennelliiton valtuustossa en missään tapauksessa voi äänestää näyttelysääntöesityksen hyväksymisen puolesta, ja samanlaisia tuntoja tuntuu olevan muidenkin rotujärjestöjen edustajilla.

Useimmat ihmettelevät, miten tällainen esitys on yleensä lähtenyt liikkeelle ja miksi se ei heijasta laajemmin näyttelyissä käyvän harrastajakunnan ajatuksia - puhumattakaan suomalaisen koiraharrastuksen edun palvelemisesta.

Osaselitys saatiin ainakin Espoossa pidetyssä, ajoin kipakassakin esittelytilaisuudessa, jossa Kennelliiton näyttely- ja ulkomuototuomaritoimikunnan puheenjohtaja ja liiton hallituksen jäsen Marja Talvitie antoi ymmärtää, että esitys oli lähtenyt Kennelliiton toimistosta liikkeelle vähän vahingossa ennen kuin edes oikolukua ehdittiin tehdä!

Esityksen tie tuosta byrokratiasta tänne kentälle näyttää sekin olleen monimutkainen, sillä heti esittelytilaisuuden jälkeen sain puhelinsoittoja, joissa kerrottiin, että Kennelliiton asiantuntijaelin näissä näyttelyasioissa, näyttely- ja ulkomuototuomaritoimikunta, ei ollut esitystä edes käsitellyt! Samoin erilaisten päättäjien sitoutumisen asteesta on liikkunut hyvin erilaisia tietoja, joten joutuu kysymään, kenen kynästä esitys on mahtanut lähteä, ja miten hallituksen nimissä lähetetään esitys, jonka takana kaikki hallituksen jäsenet eivät kenties olekaan ilman varauksia.

Kentällä taas ihmetellään jälleen kerran, miksi tämäntapaisia sääntöehdotuksia yritetään runnoa väki pakolla läpi siitäkin huolimatta, että aktiiviharrastajat näyttäisivät olevan valmiita tyrmäämään esityksen suoralta kädeltä. Eli nyt kysellään, istuvatko meidän valitsemamme päättäjät niin korkealla norsunluutornissaan, ettei heillä ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä jäsenet ajattelevat, ja onko heillä edelleenkin sellainen harhakäsitys, että päätökset voidaan sanella ylhäältäpäin miettimättä sen kummemmin päätösten seurausta harrastukseemme. Lisäksi vielä valtuuston edustajien odotetaan hyväksyvän sääntöihin liitteitä, joita ei ole vielä olemassakaan!

Kun meille vielä tuossa em. esittelytilaisuudessa kerrottiin, että sääntöesityksessä olevia tulkinnanvaraisuuksia ja suoria mokia voidaan korjata hallituksessa hyväksyttävillä näyttelyiden järjestämisohjeilla, joutuu kysymään, eikö liittomme päättäjillä ole marssijärjestys selvillä, sillä eihän hallitus voi muuttaa valtuuston ilmaisemaa tahtoa millään lisäohjeillaan. Tämän lisäksi voi vielä kysyä, eikö olisi järkevämpää laittaa kaikki näyttelyitä koskevat säännöt ja määräykset samaan nippuun, jolloin tavallisella rivimiesharrastajallakin olisi mahdollisuus päästä perille siitä, mitä säännöt sanovat.

Mistä sitten tällainen pakko uusia tämänhetkisiä, suhteellisen toimivia sääntöjä? Kennelliiton edustajan mukaan säännöt joudutaan muuttamaan FCI:n vaatimuksesta, ja uhkailtiinpa meitä tuossa esittelytilaisuudessa, että Suomelta menee kansainvälisten näyttelyiden järjestämisoikeus, jos emme hyväksy tätä näyttelysääntöehdotusta.

Eihän asia ole näin yksioikoinen, ja itse asiassa FCI:n puolestapuhujat tekevät karhunpalveluksen itse FCI:lle kiivaillessaan ja uhkaillessaan sen toimenpiteitllä. Tuskinpa FCI:n hallitus olisi niin höhlä, että luopuisi suurten suomalaisten (ja ruotsalaisten) kansainvälisten näyttelyiden tuloista noin vain.

Itse asiassa FCI-uhka ei näytä tepsivän, sillä ainakin Espoossa henki oli se, että toiimitaan omilla ehdoillamme ja katsotaan, mitä FCI tekee - jos mitään. Tokihan meidän suomalaisten kennelmaailman päättäjien tehtävänä on edistää suomalaista koiraharratusta ja jalostusta omilla ehdoillamme syyllistymättä jonkin heterogeenisen kanainvälisen kennelbyrokratian palvontaan. Eli oma edunvalvonta on hoidettava.

Kirsti Lummelampi