Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 1998 - 1998-03Miten olla myönteinen?

Miten olla myönteinen?

Nyt kun taloudellinen lama näyttää olevan takanapäin Suomenmaassakin ja kaikenlaiset helppoheikit tienaavat taas rutkasti rahaa hienoilla johtamistaidon ja liikkeenjohdon teorioillaan (viestinnän kierteistä puhumattakaan), emme kuule paljon muusta kuin siitä, miten myönteisiä ja rohkaisevia meidän pitää olla. Arvostelun sanaa ei saa kuulua mistään - vaikka olisi roppakaupalla aihettakin.

Hukkaan ovat menneet saravoiden ja kumppaneiden jutut tämän palstanpitäjän kohdalla, sillä mitä enemmän kennelmaailmamme menoa seuraa, sitä vaikeampi on olla myönteinen ja rohkaiseva, kun seuraa niin päättäjien kuin harrastuksessamme pyörivien kasvattajienkin touhuja.

Vai mitä sanotte parista äskettäisestä tapauksesta, joissa kasvattajat suruttomasti rikkoivat eläinsuojelulain määräyksiä ja näyttävät vielä pääsevän kuin koira veräjästä (ja väliäkö sillä, jos koiraharrastuksemme maine vähän tahrautuu!)

Ensimmäisessä tapauksessa sain soiton, jossa kerrottiin Hakkapeliittamarkkinoilla käydystä pentukaupasta. Siellä oli muutaman kuukauden ikäinen kääpiökoirarodun pentu häkissä muiden myyntikojujen vieressä myytävänä-lappu häkin kyljessä ja ohjeet, mistä kojusta myyjä löytyy. Soittajan kertoman mukaan pentuparkaa oli pidetty häkissään useita tunteja kuin kanarialintua eläinkaupassa.

Toinen tapaus on taas Helsingin hienoimpiin kuuluvasta hotellista. Siellä pidettiin erään rotujärjestön erikoisnäyttely, ja kuinka ollakaan, kesken näyttelyn häkissä ollut narttu alkoi synnyttää - laskettu aika kun oli, ja kasvattaja oli niin tärkeä näytteilleasettaja ja muutenkin rotujärjestössä tärkeissä tehtävissä, ettei voinut jäädä kotiin hoitamaan synnyttävää narttuaan tai järjestää nartulle hoitajaa. Eikä mieleen suinkaan tullut lähteä kotiin. Eipä toki - olihan näyttely kesken. Ensimmäisen pennun tultua kasvattaja siirsi nartun paikalla olleen eläinlääkärin avustuksella hotellin naisten puuterihuoneen lattialle, jossa narttuparka sitten synnytteli iltapäivän mittaan hotellissa häitä juhlimassa olleiden häävieraiden ihmetellessä moista menoa (eikä koiran synnytys varmaan ole kovin kaunis näky maallikoiden silmissä.) Meidän koiraharrastajien onni oli, ettei kukaan kutsunut paikalle iltapäivälehtiä, sillä olisihan tapahtumasta saanut värikkään jutun.

Tämän tapahtuman ainoa myönteinen puoli oli, että hyvin monet muut kasvattajat reagoivat asiaan ja uskaltautuivat lähettämään ihan omalla nimellään valituksia Kennelliittoon, jotta kyseinen kasvattaja saataisiin vastuuseen - sillä toki kasvattajilta ja SKL-FKK:n jäseniltä voi odottaa toisenlaista toimintaa riippumatta siitä, minkälaisia papereita asiassa esitetään ja miten vastuuta jaetaan. Oletettavasti asia etenee nyt virkatietä (ja toivottavasti myös liittomme reagoi tämäntapaisiin tapauksiin), sillä harrastuksemme etiikastahan tässä on kysymys.

Ja sivustakatsojille neuvoksi vastaisen varalle voinee antaa sen, että on parasta kutsua poliisi paikalle heti, kun epäilee eläinsuojelulain rikkomista.

***

Minua ja myös meidän rotujärjestöämme arvostellaan aika ajoin kielteisestä ja arvostelevasta asenteesta kennelliittomme tärkeitä päättäjiä kohtaan. Myönnetään, myönnetään, mutta todetaan samalla, että yleensä arvostelemme aiheesta ja päämääränämme on ennen kaikkea kehittää ja edistää harrastustamme.

Minkäs sille mahtaa, jos päätökset ovat joskus hyvinkin hätiköityjä ja lyhytnäköisiä. Nyt voisi esimerkiksi kysyä, miten myönteisesti ja rohkaisevasti liittomme hallitus suhtautuu yleensä suomalaisen koiranjalostuksen kehittämiseen? Vai onko tarkoituksena systemaattisesti huolehtia siitä, että liiton päätehtävä, eli puhdasrotuisten koirien kasvatuksen ja jalostuksen edistäminen hämärtyy aivan kokonaan?

Tältä ainakin näyttää, kun katsoo SKL-FKK:n hallituksen päätöksiä pitemmällä tähtäyksellä Esimerkiksi valionarvot julkaistaan nykyisin Koiramme-lehdessä kerran vuodessa niin suppeassa muodossa kuin mahdollista, ettei niillä ole paljon jalostuksellista arvoa, kun koirien vanhempia jne. ei julkaista.

Nyt sitten hallitus on viisaudessaan päättänyt, että suomalaiset koiraharrastajat voivat laukata maailmalla pelkästä matkustamisen ilosta ja riemusta, sillä heidän koiriensa saavuttamia valionarvoja ei enää julkaista kansainvälisten ja kaikkien rotujen näyttelyjen luetteloissa Luulevat varmaan paperipulan uhkaavan, vaikka maassa on metsävaroja vaikka kuinka ja Euroopan suurimmat paperitehtaat!

Hanki siinä sitten ulkomaisia valionarvoja tai osta korkealuokkaista ulkomaista jalotusmateriaalia, kun valionarvot pitää pitää visusti piilossa. Vai onko niin, että suomalaisen ei sovi koreilla?

Ja kuten Kennelliitossa on tapana, päätökset on kirjattu sellaiseen muotoon, että sekaannuksia varmasti tulee, kun koiran omistajan kotimaata aletaan jäljittää. Vai tuleeko meille puolen tusinan eri maassa asuvan henkilön yhteisomistuksessa olevia koiria, jotta valionarvot voidaan julkaista.

Rotujärjestömme kannanoton tämän viimeisimpään älyttömyyteen voi lukea Hallituksen päätöksiä ja tiedotuksia-palstalta. Omalta osaltamme voimme todeta, että paperipula ei ole vielä ulottunut tänne saakka, joten meidän näyttelyluetteloissamme julkaistaan kaikki valionarvot - elleivät herrat ja rouvat mahtikäskyillään tätäkin kiellä.

Kirsti Lummelampi