Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2014 - 2014-01Puheenjohtajalta

Puheenjohtajalta

Leena Parviainen

Vuodenvaihde on aina lupaus jostain uudesta ja toivottavasti paremmasta.

Uutta onkin tulossa jo heti maaliskuussa, jolloin järjestetään yleinen paneelikeskustelutilaisuus "Terve lyhytkuonoinen – totta vai tarua". Tarkemmat tiedot tästä löydät tapahtumakalenterista. Syksyllä on tulossa koulutuspäivä, jossa käsitellään yhdistystoimintaa; yhdistyksen oikeuksia ja velvollisuuksia sekä oikeaa yhdistyskäytäntöä. Tämä on varmasti tarpeen, sillä uskomaton määrä jäsenyhdistyksiämme käyttää kaiken voimansa ja toimintakapasiteettinsa riitelyyn. On selvästi havaittavissa, että riidat ovat henkilöiden välisiä ja usein puhdasta ilkeilyä. Koira, se tärkein, on kuitenkin näissä "kisoissa" unohdettu kokonaan. Aivan uskomattomia juttuja kuulee aikuisilta ihmisiltä, joiden luulisi toimivan oman harrastuksen, yhdistyksen ja rodun hyväksi. Muutama yhdistys on päätynyt käräjille ja joillakin se on vielä edessä. Monelle yhdistykselle saattaisi olla parasta koko yhdistyksen toiminnan "jäädyttäminen" vuodeksi tai pariksi. Moni SKKY:n uusi jäsen onkin kertonut, ettei halua liittyä näiden riitelevien yhdistysten jäseneksi tai ettei heidän jäsenyyttään ole hyväksytty, kun heidän hankkimansa koira on joltain, josta ei pidetä. Todella ikävää kuultavaa kaikki tällainen.

Hallitus on alustavasti keskustellut mahdollisuudesta myöntää jäsenyhdistyksille pientä vuosittaista toimintatukea. Kysymys ei olisi mistään automaattisesta lahjoituksesta, vaan se edellyttäisi yhdistykseltä hyvää ja sääntöjen mukaista yhdistystoimintaa. Tuomarikoulutus on hyvällä pohjalla ja tänäkin vuonna voidaan odottaa useampaa ja rotuun hyvin perehtynyttä kotimaista ulkomuototuomaria.

"Koiranpentujen määrä kääntyi laskuun" kirjoittaa Koiramme -lehti. Meidän rotujamme eli kääpiökoiria se ei juurikaan koske, niitä on rekisteröity entiseen malliin. Rekisteröinnit yleisesti ovat kuitenkin reilusti laskeneet, silti uusien hyvien kotien löytäminen pennuille on käynyt entistä vaikeammaksi. Kuinkahan suuri osuus tähän ongelmaan on noilla Venäjän, Baltia ja Balkanin maiden pentutuonneilla? Näistäkään kaikki eivät ole sitä ns. "halpatuontia", vaan joukosta löytyy myös ihan tasokasta ja harkittua jalostusmateriaalia. Mutta kun tuodaan kolme -neljä sisarusta, emä/isä ja näiden pari pentua siihen kaupan päälle, herää kysymys mikä on tällaisten tuontien motiivi. Tällainen tuontiuros astuu rodusta riippuen vähintään viisi narttua ja vaihtaa omistajaa ennen kuin terveystulokset paljastuvat. Narttukin saa parit pennut ja sen jälkeen uuden omistajan. Parhaimmillaan ne pääsevät perheen lemmikiksi, pahimmillaan joutuvat jollekin "tehtaalle" pennuntekokoneeksi.

Tässä on nyt vähän ajatuksen siementä meille kaikille. Olisiko jotain, mitä itse kukin voisi tehdä, tai jättää tekemättä tai sanomatta muokatakseen tätä harrastusta vähän mukavammaksi tai ainakin vähän vähemmän vaikeaksi niin itselleen kuin muille. Voisiko minun pieni hymyni tai ystävällinen sanani saada edes jonkun toimimaan samoin ja jakamaan hyvää mieltä muillekin. Ehkä silloin voisimme vähitellen, kaikki yhdessä, elää sitä "Hyvää elämä koiran kanssa".