Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2009 - 2009-04Polveutumisen varmis­taminen - kasvattajan etu

Polveutumisen varmis­taminen - kasvattajan etu

Suomessa puhdasrotuisten koirien harrastus ja sen pohjana oleva kasvatustoiminta on laadukasta ja rehellistä, sillä kasvattajat harjoittavat toimintaansa kaikkien sääntöjen ja ohjeiden mukaan. Eli järjestäytyneisiin, näyttelyissä palkittuihin kasvattajiin ja suomalaiseen koirankasvatukseen voi luottaa. Koiran ostaja tai koiraa jalostukseen käyttävä kasvattaja voi olla aina varma, että saa, mitä koiran virallisissa dokumenteissa ja kasvattajan eli myyjän markkinointipuheissa luvataan. Ja onhan meillä kuluttajalainsäädäntö turvaamassa koiran ostajan eli kuluttajan etua.

Näin meillä on sinisilmäisesti uskottu ja näin meillä on hoettu monen harrastuksen vaikuttajan suulla: meillä on sentään asiat hyvin moniin muihin maihin verrattuna.
Se, etteivät asiat ole todellakaan näin hyvin, käy ikävällä tavalla ilmi toisaalla tässä lehdessä selostetusta tapauksesta, jossa viime vuosina voimakkaasti suosiotaan lisänneessä kääpiökoirarodussa on jouduttu toteamaan, että yhden väärän emän nimiin laitetun pentueen ja yhden väärän isän pentueen seurausvaikutuksena yli 80 koiran sukutaulut eivät pidä paikkaansa.

Virheet tehneen, menestyksekkään kasvattajan kohdalla kysymys on katas- trofista, jonka taloudelliset vaikutukset voivat olla mittavat, kun hän joutuu teettämään polveutumisen varmistamiseen tarvittavia DNA-testejä kaikille virheellisen polveutumisen vuoksi epäselvät sukutaulut omaaville kasvateilleen ja niiden jälkeläisille ja korvaamaan rekisterikirjojen vaihdosta aiheutuvat kustannukset. Tämän lisäksi tulevat mahdolliset muut korvausvaatimukset, jotka ovat asianomaisten sovittavissa tai oikeuden päätettävissä.

Kyseisen rodun kohdalla tilanne on yhtä katastrofaalinen, sillä rotuun ja sen kasvatustoimintaan lankeaa pakostakin epäilyksen varjo, ja luottamuksen palauttaminen tällaisen tapauksen jälkeen on monta kertaa aikaavievämpää kuin sen menettäminen.
Ongelma ei ole kuitenkaan vain tämän kasvattajan tai tämän rodun ongelma. Pikemminkin kysymyksessä saattaa olla vain jäävuoren huippu, sillä onhan meillä ollut vuosien saatossa omat epäilymme vaikkapa tapauksissa, joissa joidenkin kasvattajien nartut näyttävät synnyttävän kaksi kertaa niin suuria pentueita kuin rodussa keskimäärin.

Mikä sitten neuvoksi? Kennelliiton valtuusto hyväksyi yksimielisesti jo vuonna 1998 SKKY:n edustajan aloitteen DNA-polveutumismääritysten aloittamisesta. Perusteena tuolloin oli, että muualla maailmassa DNA-tutkimukset osoittivat, että jopa 10% koirista niiden polveutuminen ei pitänyt paikkaansa, eikä ollut mitään syytä olettaa tilanteen Suomessa olevan paljoakaan ruusuisemman.

Maalaisjärjellä ajatellen meidän paljon mainostamillamme Perinnöllisten Sairauksien Vastustamis- eli PEVISA- ohjelmilla on myös hyvin vähän virkaa, jos koirien sukutaulut eivät pidä paikkaansa.

Valitettavasti DNA-polveutumismääritysten yleistyminen on ollut hidasta, eivätkä päättäjämme ole ymmärtäneet asian tärkeyttä. Jos olisivat, toki meillä olisi jo Kennelliiton yleissuositus, jonka mukaan kaikilla jalostukseen käytettävillä koirilla tulisi olla DNA-tunniste. Samoin meillä olisi jo nyt sääntö, jonka mukaan usein jalostukseen käytetyillä uroksilla tulisi olla samainen tunniste esimerkiksi kolmannen pentueen jälkeen. Ja toki DNA-tunnistenumeroiden tulisi näkyä paljon kehuja saavuttaneessa, julkisessa jalostustietojärjestelmässämme.

SKKY on toiminut aktiivisesti DNA-polveutumismääritysten yleistymisen puolesta jo toistakymmentä vuotta. Olemme järjestäneet luentotilaisuuksia, olemme järjestäneet näytteenottoja ja olemme neuvotelleet alennushintoja jäsenillemme. Erikoisnäyttelyissämme kaikki koirat, joilla on ollut DNA-tunniste tai joilla on ollut rekisterinumerossaan polveutumisen varmistamista osoittava P-tunnus, ovat jo monen vuoden ajan saaneet viiden euron alennuksen ilmoittautumismaksusta.

Nyt julkitulleen surullisen tapausketjun seurauksena olemme jälleen esittäneet Kennelliitolle, että se kiirehtisi DNA-tunnistenumeroiden tallentamista koiran rekisterikirjaan ja koirakohtaisiin tietoihin julkisessa jalostustietojärjestelmässä.

Joissakin roduissamme kasvattajat ovat ottaneet DNA-polveutumismääritykset vakavasti. Joissakin toisissa rodun johtavat kasvattajat eivät ole polveutumismäärityksistä piitanneet ja niitä on tehty hyvin harvakseen, jos ollenkaan. Lieneekö niin, että pennun ostajat eivät ole näitä kyselleet, ja kauppa on käynyt kovaan hintaan muutenkin.

DNA-tunnisteet ja polveutumismääritykset eivät ole ilmaisia, mutta toki ne tuovat lisäarvoa pentujaan myyvälle kasvattajalle, joka voi osoittaa pentuja (ja vielä tärkeämpää, jalostukseen tarkoitettuja koiria) ostavalle, että kaikki on niin kuin pitääkin.

***

Kukapa olisi uskonut, että rotujärjestömme ja sen johtopaikat koetaan niin tärkeiksi, että niihin pyritään vaikuttamaan aivan Kennelliiton korkeimmalta taholta!

Rotujärjestöämme on hoidettu sen perustamisesta alkaen käsittääkseni tasapuolisesti ja asiallisesti. Päätökset on tehty asiapohjalla, kuvia kunnioittamatta ja ketään vaikuttajia pelkäämättä - vanhan Kennelklubin Liitto-osaston perinteiden mukaisesti. Joskus olemme olleet piikki päättäjien ja tärkeiden ihmisten kyljessä, mutta useimmiten olemme olleet oikeassa, vaikka se on joskus huomattu vasta vuosia myöhemmin.

Kuten toisaalla olevasta syyskokouksen pöytäkirjasta voi lukea, ”vaikuttajayksilöt” Kennelliiton hallituksen varapuheenjohtajasta alkaen kävivät aktiivisen kampanjan äänestääkseen nykyisen hallinnon ulos ja tuodakseen uudet voimat johtoon.

Demokratia puhui, ja jäsenistön enemmistö oli sitä mieltä, ettei pelkkä muutos muutoksen takia riitä, ellei ole esittää rakentavaa, kehittävää vaihtoehtoa tilalle. Eivätkä riitä populistiset puheetkaan, jos toiminnan jatkuvuus halutaan varmistaa.

Kirsti Lummelampi