Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2012 - 2012-01Myönteistä julkisuutta?

Myönteistä julkisuutta?

Yksi ja toinen on kysellyt, mitä Kennelliitto aikoo tehdä vastauksena Korkeasaaren eläintarhan eläkkeellä olevan eläinlääkärin viimeaikaisiin lausuntoihin, joiden mukaan rotukoiria uhkaa tuho ja lemmikkien pitäminen pitäisi kieltää.

Olen sanonut, ettei mitään - sillä meillä ei ole mitään syytä antaa lisäjulkisuutta eläkeläisprofessoreiden ja -dosenttien yliampuville mielipiteille.

Sen sijaan voimme tehdä paljonkin rotukoirien maineen kohottamiseksi, eikä se tapahdu ns. jalostuksen asiantuntijoidemme valtakunnallisissa tiedotusvälineissä esittämillä raflaavilla ja omaa profiiliaan korostavilla lausunnoilla rotukoirien sairauksista.

Kasvattajat ja koiraharrastajat ovat jo vuosikymmenien ajan tutkineet koiriaan perinnöllisten sairauksien varalta ja koirien jalostuskäyttöä on rajoitettu erilaisilla määräyksillä siinä määrin, että jos samoja kriteereitä käytettäisiin ihmisiin, meistä joka toinen olisi jalostuskiellossa.

Viime vuosina me olemme myös pyörittäneet kyllästymiseen asti papereita Kennelliiton Jalostustieteellisen toimikunnan ja rotujärjestöjen välillä, kun on laadittu Jalostuksen Tavoiteohjelmia. Niitä kyhättäessä tuntuu joskus siltä kuin perusterve koira olisi pahaksi, eikä ohjelma kelpaa, ellei siihen ole kirjattu jokainen mahdollinen jossain päin maailman kolkkaa esiintynyt sairaus, oli se sitten rodulla tavallinen tai ei.

Kun on tehty paljon, miksi sitten julkisuus kohtelee rotukoiria niin kalseasti, että suuri yleisö kuvittelee kaikkien rotukoirien olevan sairaita?

Onko niin, että me olemme keskittyneet niin paljon papereiden pyörittämiseen ja päiväkohtaiseen byrokratiaan, että olemme unohtaneet suuremmat visiot ja teot, joilla myös myönteistä julkisuutta hankitaan? Milloin meillä ehditään kerätä yhteenvetoja kaikkien näiden terveysohjelmien vaikutuksista?

Olenkin seurannut kateellisena, mitä muut tekevät. Hyvä esimerkki on Iso-Britannia, jonka koirat meidän johtava asiantuntijamme mollasi perin pohjin pari-kolme vuotta sitten maan suurimman sanomalehden sivuilla.

Sain juuri Englannin kennelklubin terveystyöryhmän vuosikertomuksen viime vuodelta. Siellä kerrotaan vuoden aikana käynnissä olleista ja toteutuneista projekteista - siitä, mitä uusia DNA-testejä on kehitetty, miten paljon kennelklubin tutkimusrahaston rahaa on satsattu niin oman genetiikan tutkimuskeskuksen tutkimuksiin kuin apurahoina yliopistoille, millaisia palveluita on otettu käyttöön kasvattajien jalostusvalintojen helpottamiseksi, miten rotumääritelmiä on korjailtu epäterveiden ja liioiteltujen rotuominaisuuksien karsimiseksi jne.

Näistä asioista osataan myös kertoa ulospäin, mikä meiltä tuntuu unohtuvan. Viimeisimpänä on ammattimaisesti toteutettu, puolen tunnin mittainen video, jossa kerrotaan, mitä kennelklubi on tehnyt rotukoirien terveyden eteen. Siinä olisi meilläkin oppimista!

Naapurimaamme Ruotsi on myös erinomainen esimerkki siitä, miten erilaisia hankkeita toteutetaan ja miten niistä viestitään. Ruotsin kennelklubin tuomareille suunnatut arvosteluohjeet eri rotujen terveyden edistämiseksi ovat saaneet paljon julkisuutta ympäri maailmaa - osin juuri ammattimaisen viestinnän ansiosta.

Nyt viimeisimpänä Ruotsin ja Englannin kennelklubit ovat tehneet yhteistyötä projektissa, jonka tarkoituksena on saada internetiin koirien terveyttä koskeva, niin kasvattajille kuin tutkijoillekin suunnattu tietopankki, johon haetaan myös FCI:tä mukaan aidosti kansainvälisen yhteistyön lisäämiseksi. Aiheesta on myös suunnitteilla Ruotsissa alkukesästä iso konferenssi, joka näyttäisi olevan kunnianhimoisempi kuin meidän rutiininomaiset jalostusneuvojien kurssimme.

Jos meillä on ollut hankkeesta tietoa, se on jäänyt toistaiseksi kansainvälisiin kokouksiin osallistuneiden asiantuntijoidemme huostaan. Ilmeisesti meillä kuvitellaan, että tieto on valtaa eikä sitä voi muille jakaa.

***

Vuoden 2011 rekisteröintitiedot SKKY:n rotujen osalta on julkaistu toisaalla tässä lehdessä. Päällisin puolin näyttäisi kuin rekisteröinnit olisivat laskeneet roimasti, mutta todellisuudessa lasku on ollut vain kaksi koiraa, sillä havannankoirat eivät näy enää vuoden 2011 kokonaisluvuissa.

Joidenkin suosikkirotujen osalta tilasto on korutonta kertomaa, ja vielä koruttomampi totuus on, kun katsoo tilastojen taustalla olevia faktoja. Esimerkiksi yorkshirenterriereiden rekisteröinnit ovat kasvaneet voimakkaasti, mutta onko järkevää, että 319 koirasta peräti 43 on tuontikoiria, suurin osa Itä-Euroopasta. Jalostuksellisesti tuskin on järkevää, että yhdellä uroksella on Suomessa 44 ja toisella 23 tuontijälkeläistä. Tuojia eivät ole myöskään säikäyttäneet Puolasta tuotujen koirien sukutauluissa ilmenneet epäselvyydet.

Ranskanbulldogeilla tuontikoirien osuus on sekin suuri: 136 tuontia 580 rekisteröidystä koirasta, ja nekin eri puolilta Itä-Eurooppaa, osin pentutehtaista.

***

Uuden presidenttiparin bostoninterrieri on saanut paljon julkisuutta. Kun tuoreita kuvia ei ollut saatavana, kuvatoimistot kiirehtivät hankkimaan kesällä Kaivopuiston näyttelyssä otettuja kuvia, joita on julkaistu sanomalehdissä ympäri maata.

Nyt myös jotkut rodun harrastajat ovat innostuneet kehumaan rotunsa erinomaisuutta paikallislehtien haastatteluissa. Heitä kehoittaisin panemaan jäitä hattuun, sillä rodun kysyntää ei pitäisi lisätä keinotekoisesti. Meillä on jo vuosia ollut tilanne, jossa kysyntä on ylittänyt tarjonnan ja kysyntää on paikattu itäeurooppalaisilla tuonneilla, mikä ei ole rodulle eduksi.

Eduksi sille eivät myöskään ole pilviin kohonneet pentujen hinnat. 2500-3000 euroa edistää harmaata halpatuontia eikä suinkaan rodun tasoa.

Kirsti Lummelampi