Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2003 - 2003-01Kuka kuulee rotujärjestöjä?

Kuka kuulee rotujärjestöjä?

Tähän aikaan vuodesta rotujärjestöt ja muutkin yhdistykset kokoavat viime vuoden toimintakertomuksiaan. Niin meillä SKKY:ssäkin.

Joiltakin osin toimintakertomuksen sisältö muuttuu, mutta ainakin meillä yksi kappale on säilynyt viime vuosina suurin piirtein samana, eli suhteet Suomen Kenneliittoon. Vuodesta toiseen olemme joutuneet toteamaan, että rotujärjestöjen sananvalta omia rotujaan koskevissa asioissa on erittäin vähäinen, minkä lisäksi SKL-FKK:n entisestään lisääntynyt byrokratia ja asioiden hidas käsittely sekä liian lyhyellä varoitusajalla toimitetut lausuntopyynnöt ovat aiheuttaneet hankaluuksia. Tätä toteamusta ei ole otettu toimintakertomukseemme pahansuopaisuudesta, vaan käytännön kokemuksesta.

Esimerkiksi viime vuonna närkästyksemme oli melkoinen, kun jouduimme tekemään omat lausuntokierroksemme ja antamaan omat lausuntomme muotovalion arvon ikärajaa koskevassa kysymyksessä muutaman viikon varoitusajalla sen jälkeen, kun asia oli maannut liiton toimistossa lähes viisi kuukautta.

Juuri äskettäin saimme pari uutta esimerkkiä tavasta, joilla asioita hoidetaan. Pöytäkirjaote tuosta muotovalion ikärajan korottaneesta liiton valtuuston päätöksestä tuli miltei kolme kuukautta valtuuston kokouksen jälkeen, vain pari päivää ennen moiteajan umpeutumista, minkä lisäksi päätöksestä oli "unohdettu" pois allekirjoittaneen siihen selkeästi, kirjallisesti esittämä eriävä mielipide.

Samoin saimme vastikään postia liiton hallituksen päätöksestä, jota koskeva pöytäkirjapykälä oli hyväksytty ja tarkastettu heti samassa kokouksessa - yli kaksi kuukautta kokouksen jälkeen. Kun meillä yhdistyksissä o.t.o.:na vapaa-ajalla hoidetut asiat sujuvat huomattavasti ripeämmässä aikataulussa, ei voi kuin ihmetellä.

Näitä töppäilyjä vakavampaa on tapa, joilla me rotujärjestöt ja meidän oma huolemme ja asiantuntemuksemme meidän omista roduistamme sivuutetaan päätöksenteossa, eli kysymys on perusasenteista ja suhtautumisesta, jolla on hyvin vähän tekemistä julkisesti julistettujen avoimuuspyrkimysten kanssa.

Tuossa muotovalionarvoikärajaa koskevassa kysymyksessä näytti siltä, että asiasta oli sovittu Pohjoismaisen Kennelunionin kokouksessa sen enempää ketään kuulematta, kun korkein asiantuntemus tuntuu olevan meidän valitsemillamme päättäjillä.

Samaa arroganssia osoittaa äskettäin tehty päätös, jolla kleinspitz- ja pomeranian-roduillemme pätevöitiin liuta uusia ulkomuototuomareita (osin niitä, jotka oli hylätty aiemmin rotujärjestön yhteistyössä Kennelliiton kanssa järjestämissä kollegiotilaisuuksissa.) Hallituksen päätöksessä todettiin hallituksen myöntäneen ulkomuototuomarioikeudet "erityisistä syistä". Erityisenä syynä todettiin olevan "hallituksen hyväksymä koulutus- ja pätevöimisohje, joka astuu voimaan 1.1.2003 ja joka sisältää kohdan, jossa edellytetään, että niiden rotujen, joita on mahdollista siirtää toiseen rotuun, arvosteluoikeudet on saatava samanaikaisesti."

Tuon perustelun luettuaan ei voi kuin todeta, että joko hallitus ja koulutus-ja pätevöimisohjeen laatinut toimikunta eivät tienneet, mistä puhuivat, tai sitten pomeranian-rodun rotukirjat onkin yhtäkkiä avattu (kertomatta siitä niille, joita se koskee!) Meillähän rodun rotukirjat on suljettu, eivätkä siirrot pomeranian-rotuun tai rodusta toiseen ole mahdollisia. Myös tuon Englannissa kehitetyn rodun ominut Saksa on muutamia vuosia sitten sulkenut pomeranian rotukirjat.

Eikä tässä kaikki. Tärkein keskustelun aihe parina viime viikkona kaikkialla, missä rotujärjestöjen edustajat ovat tavanneet, on ollut liiton hallituksen toimeenpaneva tuomareiden "täsmäkoulutus", jolla kaikkiin rotuihin laajennusoikeudet omaavat tuomarit ovat voineet nopeutetulla koulutuksella täydentää eri roturyhmistä puuttuvia tuomarioikeuksiaan.

Luulen, ettei monillakaan rotujärjestöillä ole mitään sitä vastaan, että kansainvälisesti kokeneet ja suurinta osaa roturyhmän roduista arvostelevat tuomarit saavat loppujen rotujen arvosteluoikeuksia nopeammassa tahdissa kuin vasta muutamia rotuja arvostelevat tuomarit (joskaan me emme varmasti halua mennä ns. banaanitasavaltojen tuomaripätevöimiskäytäntöön, sillä jos meillä on ollut tasokas tuomarikoulutus, ei ole mitään syytä laskea sitä huonompien tasolle.)

Sen sijaan rotujärjestöjen edustajat ovat olleet tyrmistyneitä siitä, että he ovat saaneet kuulla liiton uskomattomalla vauhdilla käynnistämästä hankkeesta kuulopuheina, kun hallitus ei ole katsonut aiheelliseksi edes informoida niitä projektista - vaikka valtuuston hyväksymän rotujärjestön ohjesäännön mukaan päävastuu tuomarikoulutuksesta on rotujärjestöllä.

Me maallikot olisimme voineet kuvitella, että tuon valtuuston päätöksen hengessä asiasta edes keskustellaan rotujärjestöjen kanssa ja heidän asiantuntemustaan käytetään hyväksi koulutuksen järjestämisessä. Myös koordinaatio rotujärjestöjen omien koulutusten kanssa olisi saattanut olla paikallaan.

Epävirallisena selityksenä suunnittelemattomalle hopulle on ollut, että meillä on katastrofaalinen, huutava tuomaripula. Onkohan näin? Tuskin ainakaan meidän pystykorvaroduissamme, joissa esim. pommeilla on laskujeni mukaan lähes kolmekymmentä tuomaria ja lisää tulossa, joten nähtäväksi jää miten hyvin he voivat ylläpitää ammattitaitoaan riittävän useilla arvostelukerroilla.

Huolena on myös ollut, että meidän tuomarimme ovat liian vanhoja, eikä meillä ole riittävästi alle 30-vuotiaita tuomareita. Kukaan ei näytä kysyvän, minkälainen uskottavuus rajallisen kokemuksen omaavilla nuorilla tuomareilla on näytteilleasettajien silmissä, tai miten meidän olemassaolevaa tuomarikuntaamme voidaan käyttää hyväksi, kun näyttelyiden anomisajat ovat liian lyhyitä ja meillä on aivan liikaa näyttelyitä.

Kirsti Lummelampi

PS. Muuten tuo 1.1.2003 voimaantullut koulutus- ja pätevöimisohje taitaa olla hyvin salainen paperi, sillä ainakaan vielä sitä ei ole jaettu niille, joita se koskee, eli rotujärjestöille ja ulkomuototuomareille.