Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2002 - 2002-04Suunnitelmallista jalostusta vai luomuviljelyä?

Suunnitelmallista jalostusta vai luomuviljelyä?

Perinteisesti puhdasrotuisten koirien jalostuksella on tarkoitettu suunnitelmallista jalostusvalintaa. Sen puitteissa kasvattajat ovat valinneet jalostukseen niin geneettiseltä taustaltaan kuin ulkomuodoltaan ja käyttöominaisuuksiltaankin parhaat yksilöt, joiden voi olettaa täyttävän parhaiten koiranjalostuksen perimmäisen tarkoituksen, eli parantavan rodun koirakantaa. Valinnassa on nimenomaan pyritty löytämään parhaat yksilöt omien ominaisuuksiensa ja sukutaulujensa perusteella tietäen, että tittelit eivät välttämättä periydy, ja koiran arvo punnitaan vasta sitten, kun se on osoittanut olevansa yhtä hyvä pentulaatikossa kuin näyttelykehissä.

Avainsana on valinta, ja tietoinen, mahdollisimman hyvään rodun ja omien koirien ja linjojen tuntemukseen perustuva tieto onkin se tekijä, joka erottaa koiranjalostuksen luomuviljelystä tai koiranpentutuotannosta yleensä.

Mutta onko tämä perinteinen käsitys koiranjalostuksesta enää pätevä, vai onko koko koiranjalostuksen määritelmä muuttumassa hyvää tarkoittavien, mutta peruspäämäärän kadottaneiden tahojen vaikutuksesta?

Näin näyttäisi käyvän varsinkin, kun kuuntelee meidän ns. jalostuseksperttejämme, toitottavathan meidän oman kennelliittomme jalostusasiantuntijat joka käänteessä eri rotujen geenipohjan kaventumisen vaaroista tänä aikana, jolloin harrastuksemme on kansainvälisempi kuin koskaan ja kansain-välinen vuorovaikutus (ja jalostusmateriaalin vaihto) laajempaa kuin koskaan aikaisemmin.

Kuulostaakin siltä, kuin meidän olisi tärkeämpää pitää yllä laajaa geenipohjaa kuin huolehtia eri rotujen rodunomaisuuden säilyttämisestä - väliäkö sitten, jos koirat eivät enää ole rotunsa näköisiä, värit ovat menneet sekaisin, ja minkärotuinen koira tahansa näyttää keskivertokoiralta - mutta onpahan laajennettu jalostuspohjaa! Siinä sivussa on sitten hyväksytty jos jonkinlaisia eri rotumuunnosten risteytyksiä, ja jos ei muualta niin ainakin FCI:stä löytyy asiantuntijoita, joiden mielestä näin voidaan tehdä! Siinä sitten me "perinteiden" kannattajat tuskailemme, kun tällä iloisella geenipohjan laajentamisella on saatu värit sekaisin ja luotu jos jonkinlaisia rotutyyppiongelmia.

Periaatekeskustelua näistä asioista ei ole pahemmin käyty - ei edes Kennelliiton valtuustossa, jonka sentään pitäisi päättää koko toiminnan pitkän tähtäyksen suuntaviivoista. Sen sijaan monet periaatteelliset kysymykset ratkaistaan joko liiton toimistossa tai parhaassa tapauksessa liiton hallituksessa, vaikka päätösten paikka olisi valtuustossa.

Tällainen, myös meidän rotujärjestöämme äskettäin koskettanut kysymys on usean eri urosten jälkeläisten hyväksyminen rekisteröitäväksi samaan pentueeseen. Kun DNA mahdollistaa pentujen polveutumisen varmistamisen lähes sataprosenttisesti, myös vahinkoastumisten seuraukset voidaan todeta, mutta onko nartun astuttaminen (tai vahinkoastuminen) usealla uroksella sellaista jalostusvalintaa, jota vastuuntuntoiselta ja suunnitelmalliselta kasvatustoiminnalta pitää voida edellyttää?

Mielestäni ei ole. Ymmärrän toki, että tämänhetkisten sääntöjen puitteissa kasvattajan on rekisteröitävä kaikki pentunsa ja toki Kennelliitto roponsa haluaa. Tiedän myös, että laajemmat DNA-tutkimukset varmaankin paljastaisivat koko joukon paikkansa pitämättömiä sukutauluja (ja toivonkin Kennelliiton edellyttävän entistä enemmän polveutumistutkimuksia epäselvissä tapauksissa ja tekemään niitä omien kenneltarkastustensa yhteydessä). Silti olen sitä mieltä, että koiranjalostuksen tulisi edelleenkin olla kasvattajan tietoista ja suunnitelmallista valintaa.

Toisaalla tässä tiedotteessa Peter Bredbacka ja Mikko Koskinen kertovat DNA:n käytöstä polveutumistutkimuksissa ja toteavat (ilmeisesti liittomme jalostusasiantuntijoiden näkemyksiä myötäillen), miten DNA voi olla avuksi populaatioltaan pienissä roduissa, kun sama narttu voidaan astuttaa useammalla uroksella ja syntyneet pennut rekisteröidä totuudenmukaisesti.

Hieno visio, mutta miten se toimii käytännössä, ja tarvitaanko sitä? Useimmitenhan tilanne pienissä roduissa on se, ettei edes yhtä hyvää ja sopivaa urosta tahdo löytyä puhumattakaan, että löytyisi useampia? Jos hyvä uros löytyy, eikö olisi järkevämpää, että narttu astutetaan tällä uroksella ja uroksen spermaa pakastetaan käytettäväksi vaikka sen kuoleman jälkeen myöhemmissä sukupolvissa? Tai jos löytyy kaksi hyvää urosta, käytetään niitä kahdelle eri nartulle ja tehdään seuraavien sukupolvien jatkojalostussuunnitelmat sen mukaan.

Eli edelleenkin kannattaisi pitää mielessä, mistä koiranjalostuksessa on kysymys: suunnitelmallisesta valinnasta eikä suinkaan luomuviljelystä!

***

SKKY:n syyskokous sujui hyvin leppoisissa merkeissä, ja itse asiassa kokouksessa äänestettiin vain hallituspaikoista. Haluan kiittää nyt monivuotisen hallitustyöskentelynsä jättävää Pekka Pitkästä, joka on tehnyt hallituksessa suururakan vastatessaan vaimonsa Arjan kanssa Kaivopuiston erikoisnäyttelyn järjestelyistä. Meidän onneksemme hän on ilmoittanut hoitavansa näyttelyn kenttäjärjestelyt tänäkin vuonna vaikkakin hallituksen ulkopuolelta, mistä hänelle kiitos. Samalla haluan toivottaa tervetulleeksi hallitukseen Marja Kuritun ja Marja Törmän, jotka tulevat varmaan huomaamaan, että näin suuressa rotujärjestössä riittää tehtäviä kaikille vapaaehtoisille, onhan meillä tulossa monenlaista toimintaa vuonna 2003 kasvattajaseminaarista ja Kaivopuistosta alkaen.

SKKY:n jäsenille, jäsenyhdistyksille ja alajaostoille kiitokset miellyttävästä yhteistyöstä vuoden aikana. Hyvää ja menestyksekästä vuotta 2003.

Kirsti Lummelampi