Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2004 - 2004-01Kennelharrastuksen moraali - onko sitä?

Kennelharrastuksen moraali - onko sitä?

Yhdysvaltain kennelklubi AKC nimitti äskettäin arvovaltaisen toimikunnan tutkimaan mahdollisia "conflict of interest"- eli eturistiriitatilanteita kennelharrastuksen kaikilla osa-alueilla sekä laatimaan ohjesäännöt, joilla nämä eturistiriitatilanteet voidaan eliminoida. Toimikunnan johdossa on istuva tuomari, ja muut jäsenet ovat hekin sikäläisen kennelharrastuksen arvovaltaisia edustajia.

Uusien ohjesääntöjen laatiminen katsottiin tarpeelliseksi, jotta kennelharrastus ei vain olisi vain myös näyttäisi olevan moraalisesti ja eettisesti kestävällä pohjalla. Amerikkalaisilla on ollut tähänkin saakka melko tiukat säännöt mm. tuomareiden osalta. Tuomari ei esimerkiksi voi asua samassa taloudessa koiria ammatikseen esittävän henkilön kanssa, hän ei voi olla maan kennelklubin palkkalistoilla, eikä hänellä muutenkaan voi olla omia taloudellisia intressejään näytteilleasettaja kohtaan, kun hänen odotetaan arvostelevan ja näyttävän arvostelevan kaikkien koiria samalta lähtöviivalta.

Meidän oma jääviyssääntömme on nykyisiin amerikkalaisiin sääntöihin verrattuna hyvinkin löysä, ja esimerkiksi tuomareiden oletetaan nauttivan niin suurta luottamusta näytteilleasettajien keskuudessa, etteivät heidän potentiaaliset taloudelliset intressinsä ja eturistiriitansa rajoita heidän toimintansa tuomareina.

Tämän päivän kennelharrastus on kuitenkin sen verran laajaa ja osin kaupallistakin toimintaa, että nyt alkaa olla aika miettiä, miten luottamusmiesjärjestelmää uudistetaan vastaamaan nykyajan moraalisia ja eettisiä vaatimuksia. Tänä päivänä ei valitettavasti riitä, miten asiat ovat tai miten niiden vakuutetaan olevan, vaan yhtä tärkeää on, miltä asiat näyttävät, kun vanhojen herrasmiessääntöjen ei enää uskota pätevän. Muuten uudet harrastajat tekevät helposti johtopäätöksen, että jauhot harrastuksemme pussissa eivät ole aivan puhtaat.

Kannattaa miettiä, miten uusille harrastajille annetaan kuva rehdistä ja reilusta pelistä. Onko paikallaan, että tuomarit voivat esimerkiksi ansaita elantonsa koirien kasvattamisesta tai muusta koiranomistajille suunnatusta liiketoiminnasta oli sitten kysymys ihmerohtojen tai koiranruoan tai vaikkapa lehden ilmoitustilan kauppaamisesta. Voiko yksityinen koiraansa näyttelyssä esittävä tai kokeissa kilpaileva koiranomistaja olla aivan varma, että hänen koiransa saa saman kohtelun kuin naapurin koira, kun tämä on ostanut tuomarilta koiranruokaa, eläinlääkäripalveluja tai vaikkapa näyttelykuvia? Entäpä onko moraalisesti kestävää, jos tuomari kirjoittaa arvostelemistaan koirista lehdissä, kehuu sijoittamiaan koiria ja mahdollisesti arvostelee muita koiria? Toistan edelleenkin: pelin on paitsi oltava reilua, sen on myös näytettävä reilulta, sillä turhaa puhetta tässä harrastuksessa riittää muutenkin.

Mielestäni nyt on myös aika katsoa tarkemmin valitsemiemme luottamusmiesten sidoksia ja toimintaa niin, ettei kenellekään jää epäselväksi kenen etuja he ajavat ja heidän nähdään ajavan, omia vai yhteisiä. Tämä on erityisen tärkeää varsinkin, kun tänä päivänä Kennelliittomme puitteissa käytetään huomattavia summia yhteisiä rahoja, onhan kysymyksessä miljoonien eurojen liiketoiminta. Ja kun aatteellisessa yhdistyksessä käytetään jäsenten rahoja, kenellekään ei saa jäädä epäselväksi, etteikö toiminta tapahtuisi yhteiseksi hyväksi rehdisti ja vastuuntuntoisesti.

Yksityinen jäsen (myöskään liiton hallituksen tai valtuuston jäsen) ei voi käyttää päätösvaltaa asiassa, jossa hänen yksityinen taloudellinen etunsa on tai voi olla ristiriidassa yhteisen edun kanssa.

Tästä syystä tilanne Kennelliiton johdossa on mielestäni kestämätön, eikä kentällä käyvä kuhina ja kuiskuttelu Kennelliiton miljoonia maksavasta verkkopalveluhankkeesta ainakaan lisää harrastuksemme tai liittomme uskottavuutta. Yleisestihän on tiedossa, että tuon verkkopalveluhankkeen toimittajaksi on valittu hallituksen puheenjohtajan työnantaja. Valintamenettely ja sopimuksen allekirjoittaminen on tapahtunut jääviyssääntöjen mukaisesti, eli puheenjohtaja ei ole osallistunut hallituksen päätökseen, ja sopimuksenkin allekirjoitti hallituksen varapuheenjohtaja. Mutta riittääkö tämä?

Mielestäni ei riitä. Jos tarjous on ollut paras mahdollinen, hyvä niin, mutta miten aktiivisesti hallituksen puheenjohtaja on vaikuttanut hankkeeseen ja miten aktiivisesti hän on siinä mukana? Entäpä jos hankkeen kustannukset alkavat ryöstäytyä käsistä, aikataulu viivästyy ja muita ongelmia ilmenee, riittääkö, että hallituksen puheenjohtaja ratkaisee eturistiriitatilanteen jääväämällä itsensä hallituksen päätöstä tehtäessä?

Ei riitä, sillä liiton jäsenillä on oltava varmuus, että hallituksen puheenjohtajan asemassa oleva henkilö ajaa liiton eikä jonkin muun tahon etuja. "Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt" sanoo vanha sananlasku, ja siitä syystä on valittava, millä tuolilla avainasemassa oleva luottamushenkilö istuu, jotta toiminta olisi moraalisesti ja eettisesti kestävällä pohjalla. Kahdella tuolilla ei valitettavasti voi istua, jos haluaa säilyttää liiton yli 100000 jäsenen luottamuksen ja omalta osaltaan edesauttaa luottamuksen lisääntymistä ja harrastuksemme ja liittomme maineen parantamista niin kotona kuin ulkomaillakin.

Kirsti Lummelampi