Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2003 - 2003-03Päättäjien paniikki

Päättäjien paniikki

Kyllä on Kennelliiton tiedottaminen niin kiemuraista, että ei tiedä, ketä uskoisi tai mitä kautta tuota liiton "virallista tietoa" tulee.

Syyskuun 19. päivänä saimme nimittäin lukea jo varhain aamutuimaan yksityisen koiralehden internet-sivuilta, miten Kennelliiton hallitus oli päättänyt jo viime keväänä esittää Pohjoismaiden kenneljärjestöjen yhteistyöelimen eli PKU:n kautta FCI:lle muutoksia näyttelysääntöihin niin, että myös meidän näyttelyissämme voitaisiin järjestää vanhanmalliset paras uros- ja paras narttu-luokat.

Joku jo ihmetteli, oliko tarjottavana sisäpiirin tietoa vai oliko kysymyksessä tietoinen päätös hyödyttää liiton tiedottamisessa yksityistä, hallituksen jäsentä lähellä olevaa tiedotusvälinettä. No, iltapäivällä suunnilleen samansisältöinen tiedote ilmestyi myös Kennelliiton omille sivuille.

Kun sitten aikanaan asiaa koskeva kirjelmä saapui paperikopiona Kennelliitosta rotujärjestöille, kävikin ilmi, että asiasta oli päätetty vasta Kennelliiton hallituksen epävirallisessa kokouksessa eli iltakoulussa 18.9. eikä suinkaan viime keväänä. Toisin sanoen paniikkinappulaa painettiin ja toimiin ryhdyttiin vasta sen jälkeen, kun Kennelliittoon oli tulvinut satoja ruohonjuuritasolta lähteneitä valtuusto-aloitteita, joissa vaadittiin vanhoja näyttelysääntöjä takaisin.

Asiaa PKU:n Bratislavassa pidetyssä kokouksessa esittivät Kennelliiton edustajina valtuuston puheenjohtaja Kari Järvinen, hallituksen puheenjohtaja Paavo Rapila ja hallituksen jäsen Marja Talvitie, eli samat henkilöt, jotka olivat muutamaa kuukautta aikaisemmin olleet edistämässä pohjoismaista yhteistyötä kilpailemalla (ja häviämällä) vuoden 2008 Maailmannäyttelystä FCI:n Dortmundin kokouksessa.

En tiedä, miten huvittuneina muut Pohjoismaat ottivat vastaan Suomen esityksen, kun ne eivät olleet aikaisemmin ottaneet kuuleviin korviinsa Suomen edustajien uhoa siitä, miten muutkin Pohjoismaat joutuvat siirtymään näihin FCI:n näyttelysääntöihin ja miten FCI vie kansainvälisten näyttelyiden järjestämisoikeuden, ellei sen epäonnistuneita sääntöjä noudateta. Samaan aikaanhan nämä muut Pohjoismaat kieltäytyivät lähtemästä hullutukseen mukaan ja säilyttivät näyttelysäännöissään niin vanhat laatupalkinnot kuin SA-palkinnot ja paras uros- ja paras narttu-luokatkin. Eikä keneltäkään ole viety kansainvälisten näyttelyiden järjestämisoikeutta, ja Ruotsille jopa myönnettiin vuoden 2008 Maailmannäyttely!

Nyt nämä kennelpäättäjämme ovat uutisoineet suurena saavutuksena, miten PKU on päättänyt esittää edelleen FCI:lle paras uros - ja paras narttu- luokkien sallimista sekä kiimaisten narttujen näyttelyosallistumisen kieltävän pykälän kumoamista.

Entäs sitten? Jos noudatamme päättäjiemme aikaisemmin ilmaisemaa pyhää opinkappaletta, eli FCI:n päätöksiä, uudistuksia saadaan odottaa hyvässä lykyssä pitkäänkin, mikäli ne edes menevät läpi FCI:n vanhoillisessa byrokratiassa.
Jos taas Kennelliiton valtuustolle esitetäänkin näiden muutosten tekemistä Suomen näyttelysääntöihin välittömästi, sopii kysyä, miten korkeimpien päättäjiemme mieli (ja FCI:n kanta) on muuttunut näin äkkiä, mutta onhan takinkääntö taidelaji sekin.

Mutta riittääkö tämä? Monien aktiiviharrastajien mielestä ei riitä, sillä sellainen kaaos huonosti kirjoitetuilla ja täytäntöönpannuilla näyttelysäännöillä on saatu aikaan. Siksi on fiksumpaa palata vanhoihin sääntöihin ja koota riittävän laaja-alainen työryhmä uusimaan sääntöjä niin, että ne palvelevat nimenomaan suomalaista koiraharrastusta. Samalla voisi säännöt ja niitä täydentävät tulkintaohjeet koota samoihin kirjoihin ja kansiin, ettei käy niin kuin nyt, jolloin painomuste hallituksen lisämääräyksissä ei ole vielä kuivunut, kun uusia ohjeita on jo annettu.

Tämän kaaoksen aikaansaajat ovat myös etsineet kiireellä syntypukkeja. Valtuustohan säännöistä päätti, sanotaan. Kyllä, mutta valtuuston päätöksentekoa ohjailtiin niin taitavasti harhauttamalla huomio sivuraiteille ja tuomalla vielä suullisia muutosehdotuksia itse valtuuston kokoukseen, ettei kunnon päätöksentekoa voinut odottaakaan. Ani harvoin meillä eduskuntakaan lähettää huonosti valmisteltuja lakiesityksiä takaisin hallitukselle!

Nyt näyttää siltä, että tästä näyttelysääntösekoilusta ei kukaan ota moraalista vastuuta - eivät uudistuksen pääarkkitehdit, ei hallitus, ei hallituksen alainen näyttelyasioita hoitava toimikunta eikä luonnollisestikaan Kennelliiton toimisto, jolta olisi kyllä ollut lupa odottaa jonkinlaista suoritustasoa sääntöjen toimeen-panoon liittyvissä käytännön toimissa.

" Good governance" eli hyvä hallintotapa ja siihen liittyvä moraalinen vastuunkanto on pikku hiljaa leviämässä suomalaiseenkin liike-elämään ja jopa politiikkaan niin, että joskus joku jopa joutuu kantamaan poliittista vastuuta pieleen menneistä päätöksistä ja eroamaan.

Juhlapuheista huolimutta kennelharrastuksemme ylin päättäjä- ja valmisteleva taso näyttää olevan vielä valovuosien päässä tämäntapaisesta vastuunkantamisesta. Eli piiri pieni pyörii vakuuttuneina tietävänsä, mikä on meille harrastajille hyväksi - ja mikäs on pyöriessä, kun tilille ei näytä joutuvan.

Kirsti Lummelampi