Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2012 - 2012-04Kirsti on poissa

Kirsti on poissa

Nyt on takki tyhjä ja saappaat isot; Kirsti on poissa.

Tapasin Kirstin ensimmäisen kerran koiranäyttelyssä (missä muuallakaan) 5.9.1987 Vermon raviradalla. Olin samana keväänä tullut hankkineeksi lyhytkarvaisen chihuahuan KANS & FIN MVA V-92 & 97 Kokkokallion Honey Girlin Marja Kososelta. En osannut arvata, että tämä pikkuruinen hurmaava teräsmummo tekisi minusta koiramaailman järjestöjyrän. Aloitin Chihuahua ry:n sihteerinä vielä Marjatta Heinosen aikaan, joskus 80-luvun loppupuolella, jolloin hän toimi myös Kääpiökoirayhdistyksen puheenjohtajana. Vuonna 1995 Kirsti pyysi minua käppänöiden hallitukseen. Marjatta oli edellisenä vuonna astunut sivuun ja Kirsti oli hänen manttelin perijänsä. Minusta tuli hallituksen jäsen ja rahastonhoitaja. Odotin toista lastani joka syntyi Juhannuksena 1996. Niinhän siinä sitten kävi, että kuopus olikin koliikkivauva josta syystä kukaan ei halunnut häntä hoitaa. Ei siinä muu sitten auttanut kun raijata vauva kokouksiin. Anna makasi kokouskabinetin nurkassa sillä aikaa kun me pistettiin Käppänä-asiat kuntoon. Tästä yhteistyömme alkoi; Kirsti, minä ja vauva!

Näyttelytoimikunnan jäsenenä olen ollut vuodesta 1996 ja muistan miten minun ensimmäisessä Krapihovin näyttelyssä Kirsti järjesti imetyshuoneen, jotta muu toiminta ei häiriintyisi ruokinnasta!

Kirsti oli asiakeskeinen henkilö, jolla oli vahvat mielipiteet. Asioiden piti sujua, just eikä melkein.  Välillä otimme kiivaasti yhteen, mutta Kirstin kanssa asiat riiteli keskenään, ei ihmiset. Tein hänen kanssaan yhteistyötä 17 vuotta! Aika hyvän ”käppänätantan” hän on minusta saanut koulutettua tänä aikana.

Ajatus viedä kääpiökoirat Kaivopuistoon syntyi kun Krapihovi oli buukannut sekä Kääpiökoirat, että häät samalle päivälle. Tämä ei Kirstiä miellyttänyt. Halusimme puistomaisen näyttelypaikan, puitteet johon Krapihovin kartanomiljöössä olimme tottuneet. Tämän eteen olemme Kirstin kanssa tehneet valtavasti töitä. Vuodesta 2000 näyttely on yhtä vuotta lukuun ottamatta (kun puistoa remontoitiin) järjestetty Helsingin Kaivopuistossa.

Kirstin kanssa oli helppo toimia. Hän hoiti asiat ajallaan ja oikein. Samaa hän myös odotti muilta. Kaikki tiesivät mitä heiltä odotettiin, sillä asiat olivat hyvin valmisteltuja sekä tehtävän- ja työnjako selkeää. Kirstin tietotaito oli aivan omaa luokkaansa, josta syystä häntä kunnioitettiin.

Kun nyt tästä jatkamme, käännämme sivun kääpiökoirahistoriaa. Tulee olemaan aika ennen ja jälkeen Kirstin. Katson kuitenkin tulevaisuuteen hyvin luottavaisin ja positiivisin mielin.

Suomen Kääpiökoirayhdistys on iso rotujärjestö jolla on pitkät perinteet. Kirstin aikana monet asiat ovat vakiintuneet. Yhdistykselle on tehty työtavat ja rutiinit joita on helppo jatkaa ja jalostaa.

Voi Kirsti, että meillä tulee sinua ikävä! Sinun huumorintajuasi, ironiaasi ja kannanottojasi. Sinun väsymätöntä energiaasi ja työtäsi puhdasrotuisten koirien puolesta. Olit vaatimaton, lahjomaton ja rehellinen.
Olet jättänyt meille valtavan perinnön, jota tulemme vaalimaan parhaalla osaamallamme tavalla.

Olethan meidät hyvin opettanut!
Kiitollisuudella, Puppu

Toivotan kaikille rauhaisaa Joulua