Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Artikkeleita - Terve lyhytkuonoinen- totta vai tarua?

Terve lyhytkuonoinen - totta vai tarua?

Teksti Annukka Paloheimo, kuvat Anna Ratia

SKKY järjesti maaliskuussa 2014 paneelikeskustelutilaisuuden "Terve lyhytkuonoinen - totta vai tarua?". Tilaisuuden tarkoitus oli kiinnittää huomiota ja jakaa jäsenistölle uusinta tietoa lyhytkuonoisten kääpiörotujemme terveydellisistä haasteista. Rotujärjestö halusi näin avata keskustelun julkisuudessa paljon esillä olevaan 'sairaaksi jalostetut' teemaan. Ideana tämä: Mitä voimme tehdä sen eteen, että SKKY:n alaisten lyhytkuonoisten rotujen jalostustyössä huomioidaan koirien hyvinvointi entistä voimakkaammin. Tämä tavoite on tietenkin kasvattajien ohella myös ulkomuototuomareiden ja eläinlääkäreiden yhteinen tavoite.


Huhtikuun Koiramme-lehdessä on Taina Nygårdin kirjoittama kattava artikkeli tilaisuudesta, ja samaisessa lehdessä myös Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja omalla palstallaan kommentoi myönteiseen sävyyn tilaisuuttamme. Näin tilaisuutemme saavutti toivomamme laajemman julkisuuden ja profiloi rotujärjestömme vastuunkantajaksi ajankohtaisessa aiheessa.

Olimme valinneet paikaksi liikenneyhteyksiltään toimivan Hotelli Haagan, ja luentosalimme täyttyi viimeistä paikkaa myöten, mikä oli ilahduttavaa - paikalla oli yli 60 osallistujaa edustaen kaikkia lyhytkuonoisia rotujamme. Tilaisuus oli jäsenistölle maksuton ja paikat täyttyivät nopeasti. Tilaisuuden päävastuullisena toimi SKKY: stä Annukka Paloheimo, joka itsekin on lyhytkuonoisen rodun -kingcharlesinspanielin- pitkäaikainen kasvattaja ja kokenut ulkomuototuomari. Tapahtuma oli kuitenkin laajemman tiimin aikaansaannosta, ja tässä haluamme kiittää erityisesti seuraavia henkilöitä: SKKY:n lehden päätoimittaja Marjo Heikka laati tyylikkäät mainokset lehteemme, kotisivuillemme, jäsenyhdistyksille sekä Messukeskuksessa jaettavaksi. Saimme tiedon tapahtumasta näin leviämään hyvin. Webmasterimme Markku Kelokari teki ilmoittautumista varten hyvän nettilomakkeen ja seurantajärjestelmän; jäsensihteerimme Anna Ratia toimi tilaisuuden vastaanotossa tarkistaen osallistujien tiedot.

Tilaisuuden alussa oli kaksi luentoa, joista ensimmäinen, eläinlääkäri ja ulkomuototuomari Marja Kososen luento, käsitteli lyhytkuonoisten rotujen hengitysongelmia erityisen selkeästi ja seikkaperäisesti.

Luento oli hyvin innostava, sillä Marja on kokenut eläinlääkäri ja kasvattaja. Lohdullinen toteamus häneltä oli, että "Ihmiset ovat todella päteviä liioittelemisen taidossa. Lohdullista on, että jos kymmenien vuosien aikana olemme jalostuksella onnistuneet lyhentämään kuonoa noin paljon, emmeköhän tänään osaa alkaa myös pidentää sitä hiukan." (Lainaukset luvalla: Koiramme-lehti).

Poimintoja Marja Kososen luennosta:

  1. Uusimpien tutkimusten mukaan koiran kuonosta löytyy ns. reseptorisoluja, jotka aistivat muun muassa lämpöä. Nämä aistin solut kertovat koiran aivoille esimerkiksi, että nyt on kuuma, on syytä jäähdyttää. Tällöin koira alkaa läähättää. Kovin lyhytkuonoisella koiralla näille reseptorisoluille on niin pieni tila, että soluja ei ole riittävästi tai niiden toiminta ei ole tarpeeksi tehokasta. Tällöin aivot eivät osaa tunnistaa jäähdytyskäskyä. Tästä voi aiheutua vakavia ongelmia esimerkiksi hellepäivinä.
  2. Mikäli koiralla on kovin pienet tai jopa olemattomat sieraimet, ei se välttämättä kykene hengittämään normaalisti. Vaivaa voidaan hoitaa muun muassa sierainten avartamisleikkauksilla. Sekään ei aina auta, sillä ahdas nenäontelo jatkuu sierainaukkojen jälkeen nenän/kuonon sisällä, eikä sen avartamiseksi ole vielä kehitetty toimivaa eikä etenkään helppoa leikkaushoitoa.
  3. Eräs vaikea ongelma lyhytkuonoisilla koirilla voi olla myös pehmeä kitalaki. Tämä johtuu siitä, että kuonon lyhentyessä eivät nielun pehmytkudokset ole lyhentyneet samassa suhteessa. Tällöin pehmytkudosta on ikään kuin liikaa niille varattuun tilaan nähden. Joillain roduilla on hyvin ahdas nielu, jossa lähes kaikki pehmytosat ovat todella velttoja, pulleita, suorastaan turpeita. Tutkimuksissa on huomattu, että ne (lyhytkuonoiset) kääpiökoirat, jotka on jalostettu molossiroduista (mopsi, ranskanbulldoggi (toim.huom), kärsivät enemmän näistä rakenneongelmista. Liian pitkän, pehmeän kitalaen leikkaushoito on vaativa toimenpide.
  4. "Jos emme me koiranomistajat ja -kasvattajat itse tunnusta näitä ongelmia, parannusta ei tapahdu. Vaikeuksia aiheuttaa se, että esimerkiksi kuonon pituus on asia, jonka kuka tahansa näkee. Mitä taas on siellä kuonon sisäpuolella, on vaikeamInin havaittavissa, koska emme fyysisesti sitä pysty helposti näkemään. Meidän täytyy olla rehellisiä kun arvioimme koiriamme, etenkin jos niitä aiotaan käyttää siitokseen. Jos koiralla on jokin elämää haittaava sairaus tai vika, ei sitä tule käyttää j alostukseen."

Toinen luento käsitteli koirien selkä- ja häntänikamamuutoksia. Sen piti tohtori Marjo Hytönen, joka on Helsingin yliopiston ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa toimivan koirien geenitutkimusryhmän jäsen ja tästä luentoaiheesta hiljattain väitellyt. Hän perehdytti kuulijat normaalin selkärangan ja häntänikamien muotoon ja miltä 'korkkiruuvihännän' nikamat näyttävät. Nimenomaan korkkiruuvihäntäisten koirien selkänikamien muutokset on nyt tutkimuksen keskiössä, tavoitteena selvittää miten tämä periytyy. Hytönen painotti, että korkkiruuvihäntäisillä koirilla selän nikamamuutokset, ns. puolinikamat, ovat hyvin yleisiä, mutta niillä ei aina ole kliinistä merkitystä. Mutta että joillain yksilöillä tällainen nikamamuutos voi aiheuttaa vakavia ongelmia. Selkänikamien keskellä kulkee selkäydin, jossa sijaitsee hermosto. Mikäli jokin nikama painaa hermoja, on odotettavissa ongelmia. Luennoitsija sivusi myös häntämutka-teemaa ja huomautti, että häntämutkat ovat ehkä saaneet jalostuksessa turhan suuren peikon roolin, joka ei perustu tieteelliseen näyttöön.

Luentojen jälkeen oli kahvitauko ja sitten jatkettiin paneelikeskustelulla. Paneelin jäsenet olivat edellä mainitut luennoitsijat sekä lisäksi Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja Helena Suni ja pitkäaikainen kasvattaja ja ulkomuototuomari Marja Kurittu (Marjaniemen kennel). Puheenjohtajana toimi Annukka Paloheimo. Keskustelu kävi vilkkaana. Yksi yleisöä kiinnostanut aihe kuonojen ja häntien lisäksi olivat synnytysongelmat, joihin erityisesti Marja Kososella oli napakka kommentti:" Kaikkien koiranomistajien tulisi ehdottomasti jättää pois siitoksesta koirat, jotka eivät lisäänny normaalisti. Jos on ongelmia kiimankierrossa, astutuksessa, synnytyksessä tai pentueen hoidossa, ovat ne vaaran merkkejä. Nämä asiat ovat voimakkaasti perinnöllisiä. On syytä muistaa, että yhtä lailla uros periyttää näitä ongelmia kuin narttukin."

Yleisön joukossa oli myös mm. Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtaja tohtori Kirsi Sainio, joka herätti keskustelua erityisesti siitä, että jalostustietojärjestelmään tallennettuja terveystuloksia pitäisi hyödyntää paremmin kasvatustyössä, ja toisena aiheena hän nosti näyttelyjen muuttuneen roolin - jalostustyön tulosten arvioimisen sijaan isot näyttelyt tuntuvat olevan enemmän kilpailua ja showta.

Panelisti Helena Suni kertoi puolestaan valmisteilla olevasta uudesta Eläinsuojelulaista: Uusi laki tulee varmasti vaikuttamaan myös koirankasvatukseen. On vielä arvoitus missä laajuudessa, mutta lain valmistelussa on kuultu hyvinkin voimakkaasti ehdotuksia, jotka liittyvät lain kohtaan "eläimelle ei saa aiheuttaa tarpeetonta kipua tai tuskaa".

Täällä tänään käsitellyt hengitysongelmat kuuluvat tähän samaan kategoriaan - tuottavat kipua koiralle.

Ehkä paras loppukaneetti tuli Marja Kososelta: "Mitään ei saa yleistää, eivät kaikki lyhytkuonoiset kärsi hengitysongelmista. Kaikissa roduissa on potentiaalia muuttaa niitä parempaan suuntaan. Ne, jotka harkitsevat roturisteytyksiä, saattavat päästä nopeammin tuloksiin, mutta jalostusvalinnoilla ihan oman rodun sisällä voidaan parantaa koirien elämänlaatua. Esimerkiksi kuonon pituuden suhteen ei ole syytä langeta toiseen sudenkuoppaan. Ei ole tarkoitus että alamme jalostaa vaikkapa rumia mopseja. Sillä ei se, että koira ei pärjää näyttelyissä tee siitä tervettä!"

Päivä tuntui loppuvan kesken, ja moni jäi vielä tuttujen kanssa vaihtamaan ajatuksia.

Uskon, että moni osallistuja sai kotiin vietäväksi uutta tietoa ja uusia ajatuksia - SKKY tulee panostamaan jatkossakin terveysasioiden yhä selkeämpään mukaan ottamiseen jäsenyhdistysten rotujen jalostusohjelmissa sekä ulkomuototuomarikoulutuksessa. Tietouden ja avoimuuden lisääminen koiriemme hyvinvoinnin varmistamiseksi on meidän jokaisen tavoite.

Haluan lopuksi kiittää SKKY:n puheenjohtajaa Leena Parviaista, jonka vahvalla tuella sain toteuttaa tämän tilaisuuden.

Kiitos myös teille kaikille jäsenille, jotka osallistuitte tähän tilaisuuteen! Tästä on hyvä jatkaa.