Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2006 - 2006-02Prosenttihysteriaa ja hulvatonta menoa

Prosenttihysteriaa ja hulvatonta menoa

Muuan koiraa havitteleva harrastaja kyseli äskettäin, mistä Suomesta löytyisi tiettyä kääpiökoirarotua oleva koira, joka olisi ehdottomasti ulkosiitoksen tulos, vai pitäisikö lähteä ostosmatkalle ihan ulkomaille! Tämä rodussa, jonka kanta on maailmanlaajuisestikin hyvin pieni.

Seuranneessa keskustelussa yksi jos toinenkin kertoi, millaisen sukusiitosprosentin hän hyväksyy omissa koirissaan, mikä sai meikäläisen vanhassa anglosaksisessa koiranjalostusperinteessä kasvaneen harrastajan ihmettelemään, mistä tämä nykyinen sukusiitosprosenttivillitys on saanut alkunsa ja kuka sitä pitää yllä.

Ei kai meillä kuvitella tosissaan, että ulkomuodoltaan, luonteeltaan ja muilta ominaisuuksiltaan rodunomaisen rotukoiran jalostaminen on yhtä yksinkertaista kuin lehmän maidon rasvaprosentin nostaminen? Tai että hyviä koiria tuotetaan ja rodun kantaa parannetaan kirjoituspöydän ääressä taskulaskimen kanssa?

Rodun geenipohjan laajentaminen tuntuu kuitenkin olevan päivän sana meidän jalostusetablissemangimme johtohenkilöiden keskuudessa. Tätä korostetaan erilaisilla jalostuskursseilla, ja samaa sanomaa toistetaan arvovaltaisten asiantuntijoidemme luennoissa ympäri maata. Samalla tulevia harrastajia ja koiraa havittelevia varoitellaan, miten uhanalaisia monet, jo vuosisatoja vanhat koirarodut ovat.

Onko tämä se sanoma, jolla me edistämme puhdasrotuisten rotukoirien harrastusta ja jalostusta? Pikemminkin kuvittelisi, että rotukoirien mustamaalauksella ja rotukoirien terveydestä nostatetulla  hysterialla vahvistetaan suuren yleisön keskuudessa vallitsevia ennakkoluuloja rotukoirista ja ohjataan kuluttajavalintoja sekarotuisten ja paperittomien koirien suuntaan.

Sama suuntaus tuntuu olevan vallalla nyt käynnissä olevassa jättihankkeessa, jolla työllistetään rotuyhdistyksiä ja -järjestöjä (Kennelliiton jalostusosastosta puhumattakaan), eli kunkin rodun Jalostuksen tavoiteohjelmien laatimisessa.

Voisi nimittäin kuvitella, että jos joku pennun ostoa ja rodun valintaa pohdiskeleva sattuu lukemaan näitä ohjelmia rodun yhdistyksen sivuilta, hän kauhistuu - ja hyvässä lykyssä päätyy hankkimaan muun kuin rekisteröidyn rotukoiran. Niin paljon erilaisia sairauksia ja vikoja näissä ohjelmissa luetellaan. Miksi? Koska ohjelmat eivät kelpaa jalostuksemme korkeimmille auktoriteeteille, ellei niissä luetella pitkää rimpssua sairauksia joita on joskus jossakin päin maailmaa rodulla tavattu.

Toisaalla tässä lehdessä kerrotaan, miten lyhyt- ja pitkäkarvaisen chihuahuan Jalostuksen tavoiteohjelma ei kelvannut SKL-FKK:n Jalostustieteelliselle toimikunnalle. Perusteluissa todettiin mm., että ohjelmassa tulisi mainita enemmän rodun vakavia ongelmia. Maalaisjärjellä ajatellen voisi kysyä, miten sairaita chihuahuat ovat, jos ne elävät 15-vuotiaiksi ja vanhemmiksikin, ja eikö tämän puolen korostaminen olisi rakentavampaa kuin osin ennakkoluuloihin perustuvien vikojen ja sairauksien korostaminen?

Muutenkin olen sitä mieltä, että puhdasrotuisten rotukoirien asiaa edistetään parhaiten myönteisellä sanomalla kuin mustamaalauksella.

***

Julkaisemme tässä tiedotteessa tilastotietoja FCI:n lehdestä, jota Suomenkin Kennelliitto ostaa jaettavaksi sidosryhmilleen. Tilastojen lisäksi lehden mielenkiintoista antia ovat raportit FCI:n päätöksistä ja jokin aika sitten lehteen hyväksytyt kennelmainokset (joista suurin osa näyttää olevan naapurimaastamme Venäjältä).

Viimeisimmässä lehdessä oli hulppea koko sivun ilmoitus, jossa kiinalainen kennelklubi, The China Kennel Union, mainostaa olevansa valmis kumppanuuteen FCI:n kanssa. Samassa lehdessä kerrotaan FCI:n lentopisteitä keräävien herrojen tehneen jo muutaman tutkimusmatkan Kiinaan. Kun FCI on viime vuosina hyväksynyt tukuttain uusia jäseniä (ja niistä uusia rotuja), lienee vain ajan kysymys, milloin Kiinakin hyväksytään ensin sopimuskumppaniksi ja sitten jäseneksi.

Sitä ennen FCI:n soisi käyttävän edes jonkinlaisia pääsykriteereitä, sillä Kiina ei todellakaan ole koiranpidon ja eläinsuojelun mallimaita, kuten raportit koirien kasvattamisesta turkistuotantoon tai päivällispöytään kertovat tai Beijingin kulkukoirapopulaation karsimisesta kertovat kuvat osoittavat.

Erityisen huolestuttavaa Kiinan mahdollinen FCI- jäsenyys on kiinalaista alkuperää olevien, mutta länsimaissa kehitettyjen rotujen kannalta. Esimerkiksi kiinanharjakoiran alkuperämaa on Kiina, mutta rotumääritelmän on laatinut isäntämaa Iso-Britannia. Kiinan miehittämän Tiibetin koirarotujen kuten lhasa apson tai tiibetinterrierin kohdalla uhat ovat samat, eli elleivät FCI ja Englannin kennelklubi ole tiukkoina, on hyvinkin mahdollista, että tulevaisuudessa Kiina alkaa sanella rotujen rotumääritelmän, vaikka rotujen järjestelmällinen jalostus on alkanut niiden isäntämaassa Iso-Britanniassa. Toivottavasti myös meidän Kennelliittomme on tässä asiassa valveilla.

***

Toisaalla tässä tiedotteessa on lyhyt selostus Kennelliiton kevätvaltuuston kokouksesta. Omana kommenttinani en voi kuin todeta, että onpa hulvatonta Kennelliiton jäsenten rahojen käyttö: valmistuneen tilinpäätöksen mukaan kokonaismenot nousivat viime vuonna noin 30 prosenttia ja henkilöstökulut lähes 13 prosenttia. Tänä vuonna henkilöstökulujen voi odottaa nousevan vieläkin enemmän, sillä toimistoon on palkattu lisää työntekijöitä.

KoiraNetin kustannukset ovat jo nyt lähes tuplasti sen, mitä alkuperäisissä arvioissa esitettiin valtuuston hyväksyessä hankkeen, eikä lopullinen lasku ole vielä selvillä.
Tänä kesänä liiton toimisto remontoidaan. Valtuustolle on esitetty epämääräinen 1,2 miljoonaan euroon yltävä arvio kuluista. Enpä olisi yllättynyt, jos tämäkin arvio ylittyisi.

Mitä sitten hallitus tekee tässä tilanteessa - suunnittelee prameaa museorakennusta lainarahalla! Jos hanke hyväksytään, jäsenten on parasta valmistautua maksamaan rutkasti paitsi rakennuskustannuksia myös tämän ylimitoitetun hankkeen kiinteitä kuluja.

Nyt ei hyväksytty jäsenmaksukorotuksia, mutta nyt jo on parasta valmistautua taistelemaan rekisteröinti- ja muiden maksujen korotusesityksiä vastaan, sillä niitä lienee tulossa ensi syksynä, kun kasvattajien kuvitellaan olevan valmiita maksamaan mitä tahansa.

Kirsti Lummelampi