Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2002 - 2002-03Me mallioppilaat serttimarkkinoilla

Me mallioppilaat serttimarkkinoilla

Polemiikki Kennelliiton valtuuston keväällä hyväksymistä uusista näyttelysäännöistä jatkuu edelleenkin, sillä tämä ns. "kenttä" ei taida edelleenkään ymmärtää, miksi suhteellisen toimivat säännöt piti vaihtaa toisiin, jotka eivät välttämättä palvele suomalaisen koiraharrastuksen asiaa.

Me kyynikot, jotka olemme nähneet useammankin sääntömuutoksen, vastaamme, että tokihan Suomen piti muuttaa sääntöjään, koska me emme ole ainakaan koira-harrastuksessa oppineet vielä ottamaan meille kuuluvaa paikkaa kansainvälisillä arenoilla ajaaksemme omia intressejämme ja edistääksemme siinä sivussa kynologisesti vähemmän kehittyneiden maiden kenneltoimintaa. Sen sijaan me kuvittelemme edelleenkin, että meidän etujamme ajetaan olemalla jonkinlaisia mallioppilaita, jotka kilpailevat siitä, kuka ehtii antamaan ensimmäisenä opettajalle omenan.

Me emme ole myöskään vielä oppineet, että todella vahvalla pohjoismaisella yhteis-toiminnalla me saisimme huomattavasti enemmän aikaan. Tilausta tuolle yhteistyölle tuntuisi olevan, sillä sen puuttuminen tuntuu olevan aihe, johon törmää ensimmäiseksi keskusteluissa muiden pohjoismaiden kennelharrastajien kanssa.

No, uusien sääntöjen kanssa on elettävä, kunnes niitä muutetaan seuraavan kerran. Omalta osaltani olisin toki valmis muuttamaan sääntöjä vieläkin radikaalimmin erityisesti serttien jaon osalta - ja samalla vähentämään serttinäyttelyjen määrää, jolloin meillä muotovalion arvo olisi jonkin arvoinen.

Olen toki hyvin tietoinen, ettei pikkunäyttelyiden määrän vähentäminen saa kannatusta järjestöjyriemme keskuudessa, eikä sertin jakaminen parhaalle urokselle ja parhaalle nartulle saa vastakaikua harrastajiemme keskuudessa.

Nythän suuri huolenaihe näyttää olevan, että serttien saaminen uusilla säännöillä vaikeutuu varsinkin, kun junioriluokan koirien serttimäärää ei ole rajattu. En tiedä, miten todellinen tämä vaara on, sillä eihän siitä ole kovin monta vuotta, kun juniorit saivat ottaa niin monta serttiä kuin sielu sieti ja tuomarit jakoivat - eikä siitä kovin paljon haittaa ollut, kun ongelma jonkin voitokkaan juniorin kohdalla yleensä korjautui ajan mukana, kun koira siirtyi kilpailemaan toisiin luokkiin.

Itse asiassa serttien saaminen taitaa helpottua uusilla säännöillä. Kun nyt valiokoirat eivät ole enää viemässä kaikkia paras uros- ja paras narttu-sijoituksia, sertitkin saattavat tulla jakoon. Nythän on käynyt hyvin usein niin, että suuremmissa ja kovatasoisemmissa roduissa serttiä ei ole jaettu lainkaan, kun ei-valiot eivät ole sijoittuneet paras uros - ja paras narttu-luokissa.

Idealistina ja perinteitä kunnioittavana koiraharrastajana jaksan edelleenkin uskoa, että me pystymme jossain vaiheessa muuttamaan ajatteluamme ja asenteitamme niin, että harrastustamme ohjaa pyrkimys laatuun, eli meille kelpaa vain paras, emmekä petä itseämme erilaisilla "halvoilla" serteillä tai valionarvoilla, vaan hyväksymme sertin jaon vain parhaalle urokselle ja parhaalle nartulle.

Idealistina odotan myös, että me opimme arvostamaan kovassa kilpailussa, asiantun-tevan ja tiukankin tuomarin arvostelussa saavutettuja voittoja sen sijaan, että laukkaisimme ympäri maata keräämässä vuoden koira-pisteitä (mieluiten tietenkin sieltä, missä pahimmat kilpailijat ovat poissa!)

Samoin odotan, että me jossain vaiheessa taas hyväksyisimme näyttelyiden alkuperäisen tarkoituksen. Sen mukaanhan näyttelyt olivat tilaisuuksia, joissa kasvattajat voivat verrata jalostustyönsä tuloksia ja esitellä niitä niin osaaville ja tietäville tuomareille kuin asiantunteville kasvattajakollegoillekin. Ja kun ilmoitamme koiramme jonkin tuomarin kehään, teemme sen saadaksemme tämän tuomarin mielipiteen koirastamme, ja kun mielipide on saatu, emme juokse saman koiran kanssa saman tuomarin kehässä vuodesta toiseen (ja jos joku tuomari on edesauttanut koiran hankkimista ulkomailta, emme kilpaile koirallamme tämän tuomarin kehässä, emme edes ryhmä - tai BIS-kilpailuissa.)

Ja jos voitamme ROP:n, annamme voitolle sille kuuluvan arvon ja viemme koiramme ryhmäkilpailuun, ja jos voittaja on veteraani, jätämme koiran pois paras veteraani-kilpailusta ja osallistumme sen sijaan yksinomaan ryhmäkilpailuun osoittaaksemme, että voittoa rodussa arvostetaan.

***

Kennelliiton valtuusto kokoontuu jälleen marraskuun lopulla syyskokoukseensa - toivottavasti hieman optimistisemmissa tunnelmissa kuin vuosi sitten Jyväskylässä, jolloin liiton toimintoja oltiin siirtämässä pois pääkaupunkiseudulta, liiton toimisto-organisaatiosta kuului kummia ja monen varsinkin rotujärjestöjä edustavan valtuutetun mitta oli täysi.

Nyt kuluneen vuoden aikana olemme kuulleet monenlaisista hienoista hankkeista ja strategiamäärittelyistä, jotka ovat varmasti paikallaan ja hyvin aiheellisia.

Näin rotujärjestöperspektiivistä huolestuttaa kuitenkin näiden strategioiden soveltaminen käytäntöön, sillä muutos on ollut tuskallisen hidasta, eikä se ole näkynyt Kennelliiton ydintoiminnoissa alkaen vaikkapa yhteydenpidosta rotujärjestöihin ja muihin Kennelliiton jäsenjärjestöihin.

Itse asiassa näyttää siltä, että liiton virkamiesbyrokratian sopeuttamisessa nykyajan asiakaspalveluvaatimuksiin on vielä paljon tehtävää - miten muuten on selitettävissä, että valtuuston jäsenet saavat lukea toukokuun alun kokouksensa pöytäkirjan vasta lokakuun Koiramme-lehdestä sen sijaan, että se olisi postitettu heille kohtuuajassa kokouksen jälkeen, tai yksinkertaisen lausuntopyynnön lähettäminen liiton toimistosta kestää viisi kuukautta, mutta meidän odotetaan vastaavan kolmessa viikossa? Tai että saamme miltei viikottain kuulla rekisteröinti- ja muista sotkuista, joita ei saada järjestykseen?

Eli paljon on vielä tehtävää, ja luudalla on töitä!

Kirsti Lummelampi