Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2006 - 2006-01Osinkoja Kennelliiton omistajille?

Osinkoja Kennelliiton omistajille?

Viimeisten parin kuukauden aikana pörssiyhtiöt ovat raportoineen kiivaaseen tahtiin viime vuoden tuloksistaan. Nyt on meneillään yhtiökokousten sarja, joissa osakkeenomistajat siunaavat yhtiöiden omistajille maksettavat osingot. Ja hyvinhän monet yhtiöt viime vuonna menestyivät: pörssikurssit nousivat ja omistuksen arvo kohosi, osinkoja maksetaan nyt edellisvuotta runsaskätisemmin ja valtion verotulot kasvavat, mikä tuntui monelta unohtuvan viime vuoden pörssiyhtiöiden johdon optiokohussa.

Toki sijoittajat (niin suursijoittajat kuin monet säätiöt, rahastot tai vaikkapa vähävaraiset yhdistykset) vaativat rahoilleen vastinetta - tehokkaan ja laadukkaan toiminnan tuottamaa tulosta ja palautusta omistajille osinkoina.

Näin liikemaailmassa. Entäpä aatteellisissa yhdistyksissä, joiden toiminnan tavoitteena ei ole eikä saa olla voiton tuottaminen? Jos olisi, yhdistys tai liitto ei enää täyttäisi aatteellisen yhdistyksen tunnusmerkkejä.

Siksi onkin aiheellista kysyä, millaista osinkoa esimerkiksi meidän kaikkien yhteinen kattojärjestömme, Suomen Kennelliitto, jakaa jäsenomistajilleen?

Aktiivisesti kennelharrastusta harrastava, koiriensa kanssa kilpaileva ja jonkun pentueenkin rekisteröivä Kennelliiton jäsen saattaisi hyvinkin todeta, että osingoista ei ole tietoakaan, kun ainoa palaute kentälle ja jäsenille ovat alati kallistuvat maksut ja lähes jokaisen toimiston palvelun maksullisuus. Tämä siitäkin huolimatta, että muutamana viime vuonna liiton tulos on osoittanut 500-600000 euron (eli yli kolmen miljoonan mummon markan) ylijäämää. Tänä vuonna viime vuoden tulostiedot saadaan vasta valtuuston esityslistan mukana joskus huhtikuun lopulla, mutta tuskinpa nytkään miinusta tulee.

Aktiivijäsen on toki huomannut, että jäsenmaksua korotetaan automaattisesti joka vuosi, kun perimätieto kertoo valtuuston päättäneen jokavuotisesta korotuksesta, vaikka pöytäkirjoista merkintää tällaisesta päätöksestä ei löydykään.

Sama harrastaja on kantanut koiraharrastuksen kirstuun isot rahat kilpailemalla koirallaan. Jos hyvin käy, koirasta tulee valio, mutta valiodiplomiksi kutsutusta paperipalasta joutuukin sitten pulittamaan reilut 30 euroa (kun joissakin muissa maissa jaetaan arvokkaan näköinen diplomi ilmaiseksi).

Hän tuskailee myös, miten Kennelliiton järjestämien näyttelyiden ilmoittautumismaksut nousevat nousemistaan tai ihmettelee kytkettiinkö markka euroon liian kovalla kurssilla.

Tunnollinen, rotunsa jalostusta edistävä taas ihmettelee, miten hän joutuu maksamaan kaksinkertaisen rekisteröintimaksun, vaikka on hankkinut tarvittavat paperit ja lausunnot saadakseen poikkeusluvan narttunsa penikoittamiseen perättäisistä juoksuista (kuten hallitus näyttää päättäneen.)

Aloitteleva kasvattaja saattaa myös nyt vapaaehtoiseksi muuttunutta kennelnimeä hankkiessaan ihmetellä tämän "tuotteen" katetta, kun kennelnimi maksaa 150 euroa!

Samaan aikaan hyvinkin tiukoilla budjeteilla toimivilla rotujärjestöillä ja rotu yhdistyksillä maksatetaan suuria summia, jos he haluavat sitouttaa noita harvenevia vapaaehtoisten työntekijöidensä rivejään lähettämällä heitä Kennelliiton järjestämille kursseille, vaikka koulutusvelvoitteen ja koulutukseen sijoittamisen pitäisi olla olennainen osa aatteellisen kattojärjestön toimintaa. Harvahan tänä päivänä antaa ilmaista työpanostaan ja vielä maksaa itse seminaarien osallistumismaksut, matkat ja hotellit.

Ainakin itse nikottelin, kun viimeisimmän jalostusneuvojien jatkokurssin ohjelma ja hinnat julkistettiin: 110 euroa kahden päivän kurssista ja matkat ja hotellit päälle! Ja kysymyksessä sentään on tai pitäisi olla Kennelliiton ydintoimintaa, koiranjalostusta ohjaavien henkilöiden koulutusta. (Taitaisi myös tulla halvemmaksi ostaa kokouspaketteja liikemiesten suosimasta Helsingin keskustan Savoysta kuin oppilasvoimin pyöritettävässä hotellista Espoossa!)

Kateellisena on myös luettu, miten naapurimaan kennelliiton jäsenet saavat bensa-, hotelli- ja laivalippualennuksia jäsenkortillaan!

Mihin Kennelliiton ja meidän jäsentemme rahat sitten menevät, kun hinnat nousevat ja yhteisiä varoja käytetään hyvin vähän kentälle pitkän tähtäyksen toimintaan esimerkiksi koulutuksen tai palveluiden muodossa - varsinkin kun rekisteröinteihin verrattavien peruspalveluidenkin toimitusajat ovat päivien sijasta viikkoja ?

Byrokratiaan ja tehottomuuteen, kyynikko sanoisi. Viime vuosina on investoitu hinnakkaaseen verkkopalveluhankkeeseen, joka ei ole vieläkään valmis, mutta hintalappu on jo kohonnut alkuperäisestä 1,5 miljoonasta eurosta 2,5 miljoonaan euroon, ja eiköhän lähivuosina jouduta tekemään lisäinvestointeja ohjelmistojen vanhetessa.

Yritykset tekevät yleensä investointeja tehostaakseen toimintaansa ja säästääkseen kuluissa. Meillä on käynyt päinvastoin: henkilökunta paisuu, eikä ketään tunnu surettavan, että noiden suurten hankkeiden poistot ja henkilöstökulut on hoidettava, vaikka näin suhdanneherkällä alalla jäsenmaksu- ja rekisteröintitulot ovat hyvin huonosti ennustettavissa ja hintakatto saattaa tulla vastaan hyvinkin pian.

Olisiko nyt viimeinkin aika harkita uutta lähestymistapaa: panna kustannukset ja hinnat kuriin ja tehostaa toimintaa muistaen, että kun jäsenille ei voida jakaa rahallisia osinkoja, ainakin heidän rahansa voidaan käyttää tehokkaasti heidän hyväkseen.

Kirsti Lummelampi