Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2002 - 2002-02Juristeriaa Kennelliitossa

Juristeriaa Kennelliitossa

Pannaan juristit asialle, ja meistä maallikoista päivänselviltä näyttävistä asioista tulee niin sotkuisia, ettei niitä enää voi maalaisjärjellä ymmärtää.

Näin kävi keväällä helatorstaina pidetyssä SKL-FKK:n uuden valtuuston ensimmäisessä kokouksessa, kun piti päättää, kuka voi osallistua vuoden 2001 tili-ja vastuuvapauden myöntämiseen, eli kuka vastaa liittomme viime vuoden tileistä ja hallinnosta, viime vuoden hallitus vai tämänvuotinen hallitus, josta osalla ei ollut osaa eikä arpaa viime vuonna tehtyihin päätöksiin.

Yhdistyslakiekspertit ja tervejärkiset, yhdistyslakia lukeneet maallikot luonnollisesti sanoisivat, etteivät viime vuoden hallituksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja tai muut hallituksen jäsenet voi päättää omassa asiassaan, eli tili- ja vastuuvapauden myöntämisessä itselleen. Toisin kuitenkin kävi: Kun valtuuston uusi puheenjohtaja Kari Järvinen tiedusteli kokouksen sihteereinä toimineilta liiton toimitusjohtajalta ja liiton lakimieheltä (joiden, juristeja kun ovat, pitäisi pystyä neuvomaan), mikä laillinen menettely on, liiton lakimies oikeuden päätöksiin vedoten totesi, että tili- ja vastuuvelvollisia olivatkin ne, jotka olivat allekirjoittaneet tilinpäätöksen, eli tämän vuoden hallituksen jäsenet.

Niinpä lakimiehen ohjeiden mukaan uusi hallitus viime vuoden hallituksen sijasta marssitettiin kokouksesta ulos. Mielenkiintoinen kuvio, joka ei välttämättä kestä oikeudessa, mikäli joku valtuuston jäsen katsoo aiheelliseksi moittia päätöstä.

Nyt taisi olla pitkän valtuustokauteni aikana ensimmäinen kerta, kun tili- ja vastuuvapaus myönnettiin vasta äänestyksen jälkeen. Päätökseen liitettiin kuitenkin eriävä mielipide, jonka myös minä allekirjoitin, sillä katsoimme, ettei viime vuoden hallitukselle voida myöntää vastuuvapautta toimitusjohtajan vuonna 2005 alkavaksi suunniteltua osa-aikaeläkettä koskevan, vanhan hallituksen viimeisessä kokouksessa yhtäkkiä tehdyn päätöksen osalta ennen kuin hallitus esittää suunnitelmat toimitusjohtajan tehtävän hoitamisesta ja päätöksen kustannuksista.

Huolimatta hienoisesta "happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista" tunnelmasta valtuuston kokous sujui asiallisessa ja huomattavasti avoimemmassa ilmapiirissä kuin aikaisemmin, ja nyt päästiin jo monissa asioissa avoimempaan keskusteluun, kun on alettu ymmärtää, ettei valtuuston tehtävänä ole olla pelkästään hallituksen kumileimasimena.

Kokouksessa oli kuitenkin niin paljon tärkeitä asioita, että niistä olisi riittänyt keskustelemista kahdeksikin päiväksi. (Eikä valtuutettujen vireyttä lisää teknisesti huonosti toimiva kokouspaikka, josta ei saa pitkän iltapäivän aikana edes kupillista kahvia.)

Nyt aikataulu painoi päälle, ja siinä vaiheessa, kun valtuusto pääsi keskustelemaan näyttelysääntöesityksestä, osa pitkämatkalaisista valtuutetuista oli jo joutunut lähtemään kotimatkalle ja toisten vireys oli jo hiipunut pitkän päivän jälkeen.

Näyttelysääntöesityksen hyväksymistä voitaneen pitää väsytysvoittona sitä ajaneelle Marja Talvitielle ja kumppaneille, sillä niin paljon kysymyksiä hyväksytty esitys jättää avoimeksi, eivätkä rivimiesharrastajamme eli ne jotka viulut maksavat ole vakuuttuneita uudistuksen toimivuudesta.

Esityksen valmistelu ja markkinointi oli luvattoman huonoa, eikä anna kovin vakuuttavaa kuvaa, jos hallitus tuo valtuustolle vielä suullisesti muutosesityksiä itse kokoukseen. Kun ratkaisemattomat ja epäselvät kysymykset on tarkoitus antaa hallituksen päätettäväksi näyttelyn järjestämisohjeissa, emme taaskaan päässeet tavoitteiseen, eli sääntöjen kokoamiseen yksiin kirjoihin ja kansiin niin, että tietäisimme, missä milloinkin mennään. Oma käsitykseni on, että näyttelysääntöremonttiin joudutaan vielä palaamaan lähivuosina, ja oma toivomukseni on, että kun nyt noudatetaan FCI:n sääntöjä näyttelyiden kohdalla, noudatettakoon niitä myös muissa asioissa kuten rekisteröinneissä.

Näyttelysäännöt eivät määrää valionarvovaatimuksista, vaan nämä hyväksytään valtuustossa erikseen. Tiettävästi hallitus on päättänyt sitä koskevan esityksen lähettämisestä lausuntokierrokselle, mutta kiire tulee, jos asia aiotaan saada syksyn valtuustoon, koska kesäkuun loppuun mennessä ainakaan tälle rotujärjestölle ei esitystä ollut vielä tullut.

Valtuusto teki myös tärkeän periaatepäätöksen Kennelliiton verkkopalvelu-strategiasta - viimeinkin, sillä liitto on upottanut entisten järjestelmiensä paikkaamiseen koko 1990-luvun muutaman satatuhatta markkaa vuodessa sen sijaan, että verkkopalvelu ja tietojärjestelmät olisi uusittu kokonaisvaltaisesti. Kalliiksi on tullut, eikä palapeli ole pelannut, kuten monet jäsenemme ovat omakohtaisesti kokeneet.

Hanketta suunniteltaessa ja toteutettaessa insinöörien ja tietokone-eksperttien kannattaa kuitenkin pitää mielessä tuo inhimillinen ulottuvuus. Hienot tekniset ratkaisut eivät ole suinkaan mikään taikasauva Kennelliiton ongelmien ratkaisemiseen, vaan apuväline, jonka hyödyntämiseen tarvitaan asiantuntevaa, organisaatiokykyistä ja erityisesti kennelasioista perillä olevaa käyttäjäkuntaa niin luottamusmies- kuin toimeenpanevalla tasollakin, sillä siellä ongelmat ovat olleet aivan yhtä suuret (vrt. vaikkapa rekisteröintisotkut.) Eli sisältö on ykkönen, mutta ainakin yksi askel oikeaan suuntaan on otettu.

Kirsti Lummelampi