Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2001 - 2001-04Maailma muuttuu - koiraharrastuksessakin

Maailma muuttuu - koiraharrastuksessakin

Suomalaiset urheiluharrastajat ovat yhtäkkiä havahtuneet huomaamaan, miten suomalaisen huippuurheilun kuva on viime vuosina muuttunut. Monet "itäeurooppalaiset" lajit ovat saaneet väistyä, ja siinä missä maastohiihtäjät rämpivät doping-skandaaleissaan, alppihiihtäjät napsivat maailmancupin pisteitä ja Salt Lake Cityn mitalitoivot löytyvätkin nyt alppihiihdon lisäksi vaikkapa kumparelaskusta ja freestylestä, curlingista puhumattakaan. Ja kuin vaivihkaa on käynyt niin, että NHL-tähtien ja Formula-kuljettajien lisäksi Suomen urheilumainetta kasvattavat aidosti kansainvälisissä lajeissa kilpailevat urheilijat, oli sitten kysymys Jarkko Niemisestä pelaamassa Pete Samprasia vastaan tenniksessä tai Mikko Ilosesta starttaamassa Tiger Woodsin kanssa maailman tunnetuimmilla golf-kentillä - Litmasista tai Hyypiöistä puhumattakaan.

Vähän samalla tavalla suomalaisen koiraharrastuksen kuva on muuttunut kuin kennelharrastuksen etablissemangin huomaamatta. Siksipä herääminen todellisuuteen Jyväskylässä pidettyjen valtuuston- ja yleiskokousten jälkeen näytti ottavan lujille, ja jotkut ehtivät jo väläyttelemään metsästyskoiraharrastajien lähtöä Kennelliitosta, kun kaupunkilaiset ja "seurakoiraväki" ottaa vallan. (Eivät kyllä sattuneet muistamaan, ketkä vähemmistön harrastusta ovat vuosikausia subventoineet - mm. meidän jäsenemme rekisteröinti- ja jäsenmaksuillaan ja näyttelykäynneilläänhän niin ovat tehneet!)

Kun tunteet ovat toivottavasti jonkin verran tasaantuneet ja Jyväskylän lopputulosta katsoo objektiivisesti, joutuu toteamaan, etteihän siellä mitään kovin dramaattista tapahtunut. Valtuusto päätti vaihtaa Kennelliiton hallituksen puheenjohtajan ja valtuuston puheenjohtajan ja valitsi liiton hallitukseen eläinlääkärin, kaksi palveluskoiraharrastajaa, yhden noutajakoiraharrastajan ja yhden terrieriharrastajan ehdokkaina olleiden metsästyskoirarotujen edustajien sijasta. Näin seura- ja kääpiökoirahorisontista katsottuna näyttää kuitenkin siltä, että Kennelliiton hallituksessa on edelleenkin käyttökoirarotujen yliedustus samaan aikaan, kuin meidän laajan harrastajajoukkomme ääni ei pääse kuuluviin.

Näin ollen puheet "Jyväskylän myrskystä" ja Kennelliiton perusteiden romuttamisesta ovat luvalla sanottuna liioiteltuja, sillä kennelharrastuksemme kestävän kehityksen perustana täytyy olla kaikkien harrastajatahojen tasapuolinen huomioonottaminen niin päätöksen teossa kuin viulujen maksamisessakin. Ei kukaan (ellei sitten Euroopan Neuvosto) ole kieltämässä metsästyskoirarotujen harrastusta eikä metsästystä, mutta yhtä hyvin pitää muistaa meidän "kääpiökoiratanttojen" tasaisesti kasvava joukko. (Muuten, muuttuvaa maailmaa kuvannee sekin, että perinteisesti maaseutua edustaneen Suomen keskustan vahva puheenjohtajaehdokas nähdään kaupungilla kävelemässä parsonjackrusselinterrierinsä kanssa!)

Silti Jyväskylän kokousten sanoma oli selvä: kenttä haluaa perusteellista muutosta liittomme hallinto- ja päätöksentekokulttuuriin. Muistan, miten vuosia sitten nieltiin kakistelematta liiton toimiston muutto Helsingin keskustasta "periferiaan Espooseen", kuten tuolloin kirjoitin Koiramme-lehdessä. Tällä kertaa SKL-FKK:n valtuusto sanoi selkeästi ei haihatteluille kennelkeskuksen ja toimiston rakentamisesta Lahteen. Samoin erilaisissa käytäväkeskusteluissa tuli harvainaisen selväksi, että entinen meno ei saa jatkua, vaan Kennelliiton toimiston työilmapiiriongelmat on ratkaistava, liiton toimintoja on tehostettava ja koko johtamis- ja päätöksentekokulttuuri on saatava avoimemmaksi ja läpinäkyvämmäksi kuten tämän päivän yhteiskunnassa sopii odottaakin.

Tässä onkin Kennelliiton hallituksen uuden puheenjohtajan Paavo Rapilan johtamalle hallitukselle haastetta riittämiin. Kenttä odottaa ripeitä toimia, ja seuraavan kerran se sanoo sanansa jo syksyllä.

***

Meillä SKKY:ssä syyskokous sujui huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä kuin nuo Jyväskylän kokoukset. Tässä yhteydessä haluan toivottaa uudet hallituksen jäsenet Marjo Heikan ja Turo Rantasen mukaan hallitustyöhön - ja työtähän tässä rotujärjestössä riittää. Samalla haluan kiittää hallitustyöskentelyn omasta aloitteestaan jättäneitä Seppo Kajaania ja Sari Tapanista heidän panoksestaan rotujärjestön toiminnassa.

Jos pääjärjestössä on rauhallista, kentällä joidenkin jäsenyhdistystemme ja alajaostojemme keskuudessa on näyttänyt olevan monenlaista kuohuntaa. Usein ongelmia näyttävät aiheuttavan henkilökemiat, ja vielä useammin autuas tietämättömyys niin kennelorganisaatiostamme kuin yhdistyslainsäädännöstäkin tai hyvästä ja kypsästä yhdistys- ja järjestökäyttäytymisestäkin. Ehkäpä olisi hyvä pitää mielessä, että nämä yhdistykset ja jaostot ovat olemassa oman rodun ja sen harrastuksen edistämiseksi, ja tätä tarkoitusta ei palvella henkilökohtaisten kiistojen ja kaunojen vatvomisella tai toiminnan sabotoimisella.

Siitäkin huolimatta, menestyksellistä vuotta 2002.

Kirsti Lummelampi