Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2006 - 2006-03Kennelliitto tienhaarassa

Kennelliitto tienhaarassa

Sain vähän aikaa sitten puhelun pitkän linjan kasvattajaveteraanilta, joka ihmetteli, mitä meidän Kennelliitollemme ja sen palveluille on tapahtunut. Hän oli nimittäin lähettänyt tapansa mukaan pentueensa pentueilmoituksen Kennelliittoon niin hyvissä ajoin, että saisi rekisterikirjat annettavaksi uusille koiranostajille pennun mukaan.

Hänen hölmistyksensä oli melkoinen, kun hän sai neljä viikkoa myöhemmin kirjeen, jossa häntä pyydettiin toimittamaan kopiot pentueen isän näyttelyarvosteluista, koska uroksella ei Kennelliiton tietojen mukaan ollut näyttelytulosta! Hän oli nimittäin naivisti kuvitellut, että ensiesiintymisensä Kennelliiton järjestämässä omassa näyttelyssä eli Euroopan Voittaja-näyttelyssä tehneen uroksen tulokset olisi jo ehditty tallentaa lähes neljä kuukautta tapahtuman jälkeen.

Hän ihmetteli aivan perustellusti, miten rekisteröintipaperit voivat maata liiton toimistossa neljä viikkoa, ennen kuin joku tarkistaa ja huomaa, että kaikki paperit eivät olekaan kunnossa.

Nyt hän odottelee pentueensa rekisterikirjoja, ja ilmeisesti saa odottaa vielä jonkun aikaa. Ylimalkainen kysely kasvattajien keskuudessa nimittäin osoittaa, että tavallisia pentuerekisteröintejä saa odottaa jopa viikkokausia, valionarvovahvistukset viipyvät jopa kolme kuukautta ja tuontikoirien rekisteröinti kestää rutiinitapauksissakin 4-5 kuukautta.

Mitä Kennelliiton peruspalveluille on tapahtunut?  Nyt kesällä viivettä on selitetty mm. liiton toimiston muutolla pois remontin alta ja kesälomilla, mutta eikö tämä ole juuri sitä korkeasesonkia, jolloin resursseja rekisteröintiin ja tulosten tallennukseen pitäisi lisätä varsinkin, kun kesäaika on muutoin hiljaista lomakauden takia.

Samalla tulee kysyneeksi, onko meidän Kennelliittomme “palvelukonsepti” jumittunut vuosikymmenien taakse, kun toimiston puhelinkeskus on avoinna viisi tuntia päivässä samaan aikaan, kun jopa nuo postit ja Alkot ovat auki täyden päivän ja usein vielä parina iltana viikossa palvellakseen asiakkaitaan niinä aikoina, joina asiakkailla on aikaa ja mahdollisuutta hoitaa asioitaan.

Tuntuukin siltä, että monenlaisten strategioiden ja visioiden kanssa puuhaavilta unohtuu helposti, että näitä strategioita ja visioita voidaan kehittää ja toteuttaa täysipainoisesti vasta sen jälkeen, kun ne perustehtävät, joita varten Kennelliitto on olemassa, toimivat paitsi tehokkaasti myös kustannustehokkaasti.  Tietenkään rekisteröinnit tai tulosten tallennus eivät kuulosta hienoilta ja hohdokkailta, mutta ajatelkaapa miten paljon voimavaroja jäisi liiton toiminnan kehittämiseen, jos nuo perustehtävät hoituisivat ilman päänsärkyä ja sählinkiä. Henkilöstöpulastahan ei voi olla kysymys, kun meillä on muihin maihin verrattuna iso henkilökunta suhteessa jäsenmäärään ja rekisteröinteihin. Kysymys lieneekin organisaation uusimisesta ja prioriteettien määrittelemisestä niin, että toimintoihin saadaan muualla ympäröivässä yhteiskunnassa edellytettävää joustoa ja tehokkuutta.

Meillä näyttää olleen myös vallalla sellainen käsitys, että Kennelliiton jäsenet (ja erityisesti koko harrastuksemme peruspilari, kasvattajat) ovat valmiita maksamaan palveluista mitä tahansa. Kevään valtuusto osoitti jäsenmaksukorotukset torjuessaan, että näin ei ole. Myös EUV-näyttelyssä nähtiin, että korkeat ilmoittautumismaksut olivat omiaan karsimaan nimenomaan suomalaisia osanottajia. Näyttääkin siltä, että jatkuvien maksukorotusten tie on kuljettu loppuun. Kamreerintieltä tihkuneiden tietojen mukaan Kennelliiton hallitus on esittämässä marraskuun lopulla kokoontuvalle valtuustolle rekisteröintimaksujen korotuksia, joiden läpimenosta en olisi lainkaan varma.

Olen pitkän valtuustojäsenyyteni aikana vastustanut maksunkorotusautomaattia, sillä mielestäni menoihin ja toiminnan kustannustehokkuuteen ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Nyt  jos koskaan ollaan tilanteessa, jossa menoihin on tartuttava kovalla kädellä, jotta Kennelliiton tulevaisuuden taloudellinen perusta saadaan turvattua. Kun rekisteröintimäärät ja sen myötä jäsenmäärät näyttävät kulkevan aaltoliikkeessä, rahankäyttöä ei voida perustaa olettamukseen alati lisääntyvistä tuloista.

Viime vuonna Kennelliiton menot nousivat noin 30 prosentilla, ja henkilöstökulut lähes 13 prosentilla. Tänä vuonna liiton toimistoon on palkattu lisää väkeä, joten henkilöstömenot ovat nousseet edelleen, ja eiköhän ensi vuodellekin esitetä uusia hienoja virkoja, jotka eivät välttämättä ole kohdistettu peruspalveluiden parantamiseen.

Valtuuston viime kevään kokouksessa tuotiin yllättäen esille uuden museorakennuksen rakentaminen miettimättä, eikö nykyisissä hankkeissa ole tarpeeksi maksettavaa.

Olisikin aika laittaa jäitä hattuun, sillä Kamreerintien toimiston remonttilaskun loppusummaa ei ole nähty. Kennelliiton onnettoman KoiraNet-projektin lopulliset kustannuksetkaan eivät ole selvillä. Viime syksynä valtuustolle kerrottiin hankkeen kokonaiskustannusten nousseen alkuperäisestä 1,5 miljoonasta eurosta lähes 2,5 miljoonaan euroon, eli 15 miljoonaan mummon markkaan! En olisi yllättynyt, jos loppulasku kohoaisi vielä tästäkin. Mikä meni vikaan ja kuka vastaa, siitä ei taida tulla koskaan selkoa.

Vertailun vuoksi voi kertoa, että Yhdysvalloissa maan kennelklubi (jonka liikevaihto on monikymmenkertainen meidän oloihimme verrattuna) joutui maksamaan miljoonan dollarin eli vajaan 800 000 euron lisälaskun sikäläisen KoiraNet-hankkeen ryppyjä oiottaessa. Toimitusjohtaja sai lähteä, mutta järjestelmä saatiin kuntoon, ja kasvattajat voivat rekisteröidä pentueitaan internetissä - ja saavat kahden päivän sisällä ilmoituksen, jos rekisteröinnissä on jotain epäselvää.

IT-konsulttien lisäksi meillä on jouduttu myös käyttämään kalliita ulkopuolisia juristeja, kun omat rahkeet eivät riitä eikä asioita ole saatu ratkottua niin, että oikeusjutuilta tai niiden uhkilta voitaisiin välttyä. Sekin maksaa, ja laskun maksavat jäsenet.

Kennelliiton talouspäällikkö valisti valtuuston jäseniä viime syksyn seminaarissa, että aatteellisissa yhdistyksissä taloutta suunnitellaan 20 vuoden tähtäyksellä. Kärjistetysti voi sanoa, että mikäli Kennelliiton valtuusto ei puutu hulvattomaan rahankäyttöön, Kennelliitto on ehtinyt mennä konkurssiin jo useamman kerran!  Siksi syksyn valtuustossa vaaditaan jämäkkyyttä, jotta meidän yhteinen liittomme ja sen tulevaisuus olisi turvattu.

Kirsti Lummelampi