Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2001 - 2001-02Heiluttaako häntä koiraa?

Heiluttaako häntä koiraa?

Heiluttaako koira häntää vaiko häntä koiraa? Eli onko Kennelliiton hallitus jäsenistön ja sitä edustavan Kennelliiton valtuuston työrukkanen, vai onko se kenties se kaikkein ylin mahti, joka sanelee, miten meidän tulee harrastustamme harrastaman?

Viime vuosinahan on näyttänyt entistä enemmän siltä kuin liittomme päätöksiä ja niiden toimeenpanoa valmisteleva hallitus ja sen alaisuudessa toimiva liiton toimisto alati kasvavine byrokratiakoneistoineen pyrkisivät entistä enemmän sanelemaan päätöksentekoa. Toisin sanoen, siinä missä muualla yhteiskunnassa pyritään lisäämään kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia päätöksentekoon ja poliitikoillakin on entistä herkempi korva kentän suuntaan, meidän kennelpolitiikassamme meidän valitsemamme päättäjät (ja heitä avustava virkakoneisto) kulkevat aivan päinvastaiseen suuntaan. Erityisen selvästi tämä on käynyt ilmi siinä arrogantissa tavassa, jolla Kennelliiton hallitus suhtautuu liiton kaksi kertaa vuodessa kokoontuvaan valtuustoon ja sen jäseniin.

Kaikkein huvittavimman esimerkin hallituksen reagoinnista tarjosi nyt toukokuussa pidetty valtuuston kokous, jossa Kennelliiton hallitus (epätoivoisena yrityksenä arvovaltansa säilyttämiseksikö?) oli keksinyt, että hallituksen esitykset voisivat mennä paremmin läpi, jos valtuuston jäsenille määriteltäisiin etukäteen omat istumapaikat kuin alakoululaisille ikään, ettei kukaan pystyisi hiomaan kokoustaktiikkaansa kokouksen kuluessa keskustelemalla samanmielisten kanssa. (Ei tainnut tulla mieleen liiton hallituksen varapuheenjohtaja-kansanedustajalle, miten eduskunta olisi reagoinut, jos pääministeri Lipposen hallitus yrittäisi käyttää samaa taktiikkaa eduskunnassa, jossa kyllä istumajärjestyksen määrittelevät kansanedustajat omilla päätöksellään eikä suinkaan hallitus, jonka yläpuolella eduskunta on. )

Tämä temppu ei onnistunut, sillä siitäkin huolimatta pöllöimmät hallituksen esitykset saivat sen vastaanoton, mikä niille kuuluikin, ja itse asiassa olen ollut huomaavinani valtuustoedustajien keskuudessa sellaista henkeä, ettei nykyinen peli vetele, eikä meitä saada nielemään ihan mitä tahansa. Viime syksyn valtuustossa hylättiin näyttelysääntöesitys FCI:llä pelottelusta huolimatta tai kenties juuri sen takia, sillä jokainen järkevä kennelharrastaja tietää, että FCI on meitä varten emmekä me FCI:tä varten.

Nyt kevään valtuustossa sai tuomionsa Vuolasvirta-palkintosääntöesitys, jota oli kuuleman mukaan sorvattu liiton hallituksen nimeämässä työryhmässä kolme vuotta ilman, että niiden mielipidettä olisi kysytty, joita esitys koski, eli rotujärjestöjä ja niiden piirissä toimivia kasvattajia. Ei kysytty, kun pelättiin, että kentältä tulee erilaisia mielipiteitä, joiden yhteenvetämisessä olisi ollut suuri urakka. Jos olisi kysytty, joku olisi voinut huomauttaa, ettei sellaisessa jalostuspalkinnossa ole kovin paljon järkeä, jossa pisteet saa kerätä niin monessa rodussa kuin haluaa, jolloin pitkän tähtäyksen suunnitelmallisesta jalostuksesta tuskin voi puhua.

Uutta näyttelysääntöesitystä ei sentään vielä kevään valtuustoon tuotu, ja kun vuosi on kulunut jo näin pitkälle, näyttää siltä, ettei ketään pahemmin konsultoidakaan, kun uusi esitys tuodaan syysvaltuustoon marraskuussa. Toivottavasti ei tule jälleen ikäviä yllätyksiä, sillä henki kentällä tuntuu olevan sellainen, ettei enää ihan mitä tahansa purematta niellä.

Samalla tavalla "kentällä" tunnutaan kyselevän entistä enemmän, mihin meidän jäsen- ja rekisteröintimaksurahamme käytetään - mirkosirukorttimaksuista ja muusta rahankeruusta puhumattakaan varsinkin, kun asioita ei pystytä hoitamaan niin kuin pitkälti yli 20 miljoonan markan vuosibudjetilla ja noin 50 hengen vakituisen kokopäivätoimisen työntekijän voimalla hallitusta avustavan toimiston voisi olettaa asioita hoitavan.

Se, että kysymyksessä on harrastus, ei toki tarkoita, että palkattu virkakoneisto voi toimia harrastelijamaisesti. Itse asiassa on ennenkuulumatonta, että kevätvaltuustoon tuodaan tiedoksi "korjattu" syysvaltuuston päätös, kun kokouksen sihteerinä toimineet juristit eivät tulleet katsoneeksi, että päätökset ovat liiton sääntöjen mukaisia. Tai että syysvaltuustossa hyväksytään kasvattajasitoumus, jossa vaadittava allekirjoittajan lupa yhteystietojensa luovuttamiseen koiraharrastuksen yhteydessä ei ole tietosuojavaltuutetun lausunnon mukaan hyväksyttävä. Toki olisi voinut olettaa liiton juristien tarkistavan hallituksen esityksen laillisen puolen ennen kuin esitys tuotiin valtuustolle hyväksyttäväksi. Ja toki hallituksen voi olettaa esittävän asian uudelleen valtuuston hyväksyttäväksi sen sijaan, että toimisto aikoo poistaa kyseisen kohdan lomakkeestaan seuraavassa painoksessa - aivan oma-aloitteisesti!

Saimme myös lukea Koiramme-lehdestä hallituksen päättäneen, ettei hallitus ota käsittelyyn sähköposteina tulleita viestejä - mihin voi vain todeta, että kauanpa on kestänyt ennen kuin on hoksattu, että viralliseen käsittelyyn tarkoitetut kirjelmät toki toimitetaan paperikopioina asiallisesti allekirjoitettuina, ja sähköposti ilman digitaalisesti varmennettuja allekirjoituksia on todellakin hyvin epävirallinen ja epämuodollinen kommunikoinnin muoto!

Samaan aikaan saamme kuulla (joskus mutkan kautta, kun tieto ei kulje) hallituksen päätöksistä, joilla on katastrofaalinen vaikutus itse pääasiaan, eli rotujemme jalostukseen ja joissa korulauseista huolimatta liiton hallitus aina tietää ja osaa meitä rotujärjestöissä toimivia asianosaisia paremmin.

Mitä me sitten voimme tehdä tilanteen korjaamiseksi? Aivan ensimmäiseksi me voimme varmistua, että meillä on vahva edustus SKL-FKK:n syksyn yleiskokouksessa ja seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi Kennelliiton valtuustoon valitaan edustajia, jotka eivät toimi pelkkinä kumileimasimina tai anna erilaisten junttaporukoiden sanella valtuuston päätöksiä.

Meidän ns. seurakoirakentällä toimivien on myös jo korkea aika ottaa liiton johdossa se valta, joka meille jäsenmäärien ja rekisteröintien perusteella kuuluu ja valita hallitukseen omia edustajiamme, sillä syyhän nykyiseen tilanteeseen on meidän, mikäli emme halua käyttää valtaamme.

Kirsti Lummelampi