Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2000 - 2000-01Kennelliitto – viranomainen?

Kennelliitto – viranomainen?

Euroopan unionissa on käyty pitkin alkuvuotta mielenkiintoista keskustelua, kun EU:n oikeusasiamies, suomalainen Jacob Söderman ja EU:n komission puheenjohtaja Romano Prodi ovat ottaneet yhteen komission asiakirjojen julkisuutta ja päätöksenteon avoimuutta koskevista esityksistä.  Söderman on arvostellut komission ehdotuksia sillä perusteella, että ne mahdollistavat edelleenkin hyvin pitkälle menevän salailun. Esityksiä arvosteltaessa on toistuvasti viitattu "pohjoismaiseen malliin", jonka puitteissa täällä maailmankolkassa asiakirjat ovat mahdollisimman pitkälle julkisia ja päätöksenteko läpinäkyvää.

Mutta toimiiko tämä "pohjoismainen malli" meikäläisessä järjestötoiminnassa ja erityisesti meidän harrastuksemme puitteissa?  Huonosti toimii, ainakin Suomen Kennelliiton osalta, jos katsotaan liiton hallituksen ja sen toimiston juridisten asiantuntijoiden toimia – ja erityisen huonosti se tuntuu toimivan silloin, kun kysymyksessä ovat päätökset, jotka koskevat kaikkia Kennelliiton jäseniä.

Konkreettisena esimerkkinä Kennelliiton tavasta soveltaa julkisuus- ja läpinäkyvyysperiaatteita olkoot alkuvuodesta rotujärjestöille lausunnolle lähetetyt Kennelliiton hallituksen esitykset uudeksi kasvattajasitoumukseksi ja koiranomistajan ja –haltijan perusohjeeksi sekä uusiksi kennelnimimääräyksiksi.

Tapansa mukaan meidän rotujärjestömme lähetti esitykset lausunnolle jäsenyhdistyksilleen ja alajaostoilleen ennen oman lopullisen kantansa lukkoon lyömistä ajatellen, että kaikkia Kennelliiton jäseniä (ja myös meidän jäseniämme) koskevissa kysymyksissä päätöksenteon perustana täytyy olla mahdollisimman laaja mielipiteiden kartoitus. Menettelimmekin virheellisesti, mikä kävi ilmi, kun tiedustelimme Kennelliitolta ko. esityksiä sähköisessä muodossa voidaksemme julkaista ne internet-sivuillamme mahdollisimman laajan jäsenpalautteen saamiseksi.

SKL-FKK:n juristi opetti meitä, että SKL-FKK:n hallituksen päättämät esitykset olivat luottamuksellisia, eikä niitä oltu tarkoitettu jaettavaksi yhtään minnekään rotujärjestön päättävien elinten ulkopuolelle, ja kaikki SKL-FKK:n hallituksen päätökset ovat salaisia, ellei hallitus ole toisin päättänyt.  (Todettakoon, että kyseisten esitysten saatekirjeessä ei toki ollut mainintaa esitysten salassapidosta.) Tiedustellessani perusteita, joilla nämä esitykset – ja Kennelliiton hallituksen päätökset yleensä – ovat salaisia, minulle siteerattiin Lakia yleisten asiakirjojen julkisuudesta ja sen viidettä pykälää, jonka mukaan "asiakirja, joka on valmisteltavana viranomaisella, ei ole vielä julkinen, eikä myöskään viranomaisen omassa keskuudessa syntynyt ehdotus, luonnos, mietintö, lausunto, muistio tai muu selvitys." Samalla Kennelliiton lakimies totesi, että Kennelliitto soveltaa samaa käytäntöä. Hän viittasi myös yhdistyslakiin, jonka mukaan hallituksessa valmisteilla olevat asiat (näin yksinkertaistetusti todettuna) eivät ole julkisia.

Muuten hieno tulkinta, mutta tältä lakimieheltä oli jäänyt huomaamatta, että asiakirjojen julkisuutta koskevan lain toinen pykälä määrittelee, että viranomaisella tarkoitetaan "valtion, kunnan ja kirkollisen ynnä muun itsehallintoyhdyskunnan viranomaisia, niihin luettuina myös julkisoikeudelliset kokoukset, edustajistot, valiokunnat, lautakunnat, toimikunnat ja komiteat viran- ja toimenhaltijoineen."

Sellaiset aatteelliset, voittoa jakamattomat yhdistykset kuten Kennelliitto eivät todellakaan ole viranomaisia, mikä näyttää jääneen niin Kennelliiton hallitukselta kuin liiton toimiston pikkuvirkamiehiltäkin huomaamatta.  Heiltä on myös jäänyt huomaamatta, että kaikilla Kennelliiton jäsenillä on oikeus saada tietoa valitsemiensa päättäjien kuten Kennelliiton hallituksen päätöksistä.  Samalla tavalla on jäänyt huomaamatta, että hallituksen tehdessä päätöksen tiettyjen esitysten lähettämisestä lausunnolle toisille oikeustoimikelpoisille yhdistyksille, kysymyksessä ei ole enää Kennelliiton hallituksen tai sen toimikuntien sisäisessä valmistelussa oleva asia, vaan kirjaimellisesti hallituksen päätös. Se, mitä käytäntöä kukin oikeustoimikelpoinen yhdistys noudattaa päätöksenteossaan ja päätöstensä ja asioidensa valmistelun julkisuudessa, on kunkin yhdistyksen oma asia.

Näyttääkin siltä, että Kennelliiton hallitukselta ja toimiston virkailijoilta on jäänyt pykälien varjoon se kaikkein tärkein, eli "pohjoismaiseen malliin" olennaisena osana kuuluva järjestödemokratia ja päätöksenteon läpinäkyvyys. Emme me elä Itä-Euroopan suljetuissa ns. demokratioissa, joissa kaikkia koskevien päätösten valmistelu on pienen piirin etuoikeus.

Minusta on pöyristyttävää, että näiden esitysten kaltaiset, koko harrastajakenttää koskettavat päätökset pitäisi valmistella ja käsitellä suljettujen ovien takana,  Tämän päivän tietoyhteiskunnassa tämäntapainen päätöksenteko on äärimmäisen lyhytnäköistä, sillä ylhäältä tapahtuva päätöksenteko toimii hyvin harvoin, varsinkin kun on kysymys vapaaehtoisesta toiminnasta.

SKKY on jo lähestynyt SKL-FKK:n hallitusta kirjelmällä, jossa ehdotamme Kennelliiton tiedotuspolitiikan syvällistä uudelleenarviointia, sillä tänä internetin ja miltei reaaliaikaisen tiedonkulun aikana tuontapaiset asenteet koituvat yksinkertaisesti koko harrastuksen tappioksi. Eivät ne ainakaan auta, jos Kennelliiton hallitus haluaa saada esityksiään yleisesti hyväksytyiksi – ja tulossa on sentään muitakin tärkeitä esityksiä uusista näyttelysäännöistä alkaen. (Kuvaavaa tilanteelle on, että me olemme jo saaneet sähköpostiviestejä joiltakin metsästyskoirarotujen harrastajilta, jotka ovat kyselleet kasvattajasitoumus- yms. esityksistä todeten, että he käyvät säännöllisesti SKKY:n internet-sivuilla, koska sieltä löytää yleensä tiedot Kennelliiton päätöksistä!)

Eli, arvoisa Kennelliiton hallitus, olisiko jo aika siirtyä 20. vuosisadalle, meidän muiden mukana?

Hyvää kevättä

Kirsti Lummelampi

PS. Jos joku on joskus ihmetellyt meidän rekisteröinti- ja jäsenmaksuista palkkansa saavien SKL-FKK:n toimiston virkailijoiden arroganttia asennetta meihin tavallisiin kuolevaisiin päin, ehkäpä selitys löytyy edeltä – eli he kokevat olevansa viranomaisia, ja ilmeisesti vielä tsaarinajan viranomaisia!