Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Maailmalta - 1998

Maailmannäyttely 1998 Helsingissä

MV-98 logo

Veteraani-ikäinen amerikkalainen papillon, Ch. Loteki Supernatural Being veti pisimmän korren tämänvuotisessa maailmannäyttelyssä kesäkuun puolessa välissä Helsingissä, missä 15.600 koiraa kilpaili Maailmanvoittaja -titteleistä.

Tuo Lou Ann Kingin kasvattama ja kasvattajan ja John Oultonin omistama seitsemän- ja puolivuotias papillon-uros voitti kovan kilpailun rodussaan englantilaisen kasvattajatuomarin Ellis Hulmen arvostellessa, minkä jälkeen se päihitti kanssakilpailijansa 9. ryhmässä chileläisen Ramon Podestan arvostellessa. BIS-valinnan suoritti Maailmannäyttelyn näyttelytoimikunnan puheenjohtaja Kari Järvinen.

Papillonin voitto maailmannäyttelyssä lienee ollut ensimmäinen kerta, mutta historiaa "Kirby" on tehnyt ennenkin. Vaikka näyttelyluettelossa ja Maailmannäyttelyn loppukilpailujen kuulutuksissa koiraa mainostettiinkin hollantilaisena (omistajan tämänhetkisen osoitteen mukaan, sillä epäselvän ilmoittautumiskaavakkeen perusteella useiden koirien syntymämaaksi oli merkitty joku toinen maa , se on todellakin Yhdysvalloissa kasvatettu ja siellä suurimmat voittonsa saanut koira.

"Kirbyllä" on jo ennestään Maailmanvoittaja -titteli Brysselin Maailmannäyttelystä vuodelta 1995, ja Yhdysvalloissa se voitti vuonna 1996 maan kuuluisimman näyttelyn, Westminsterin, kääpiökoiraryhmän, ja tänä vuonna se sijoittui ryhmässä kolmanneksi. Siellä on myös tilillään Yhdysvaltain Papillon -klubin noin 300 koiran päänäyttelyn voitot mm. vuosilta 1995, 1996 ja 1997.

"Kirbyssä" niin kuin kaikissa muissakin koirissa on omat virheensä, mutta siinä on myös sitä hohtoa, jolla suuria kilpailuja voitetaan - erinomaisesta näyttelykunnosta ja esiintymisestä alkaen. Omassa rodussaan se päihitti kanssakilpailijoita paitsi Suomesta myös Belgiasta, Ruotsista ja USA:sta.

Vaikka Maailmannäyttelyssä valtaosa kilpailijoista oli suomalaisia, mukana oli toki koiria yli 40 maasta, eniten Ruotsista ja Venäjältä. Amerikalaisia koiria oli mukana 89.

Ainakin SKKY:n roduissa suomalaiset koirat pärjäsivät mukavasti, sillä tänne jäi useita juniorimaailmanvoittaja - ja maailmanvoittajatitteleitä. Kokonaisuudessa kuitenkin monet tutut kasvot eivät olleet selvinneet ryhmäkilpailuihin saakka, ja itse asiassa vain kaksi suomalaista koiraa ylsi ryhmävoittoihin saakka, mikä osoittanee, että on terveellistä saada kehiimme hieman lisää kilpailua niin ettemme tuudittaudu ruususen uneen "halpojen" valionarvojemme myötä.

Westminsterin näyttely

Norwichinterrieri, Ch. Fairewood Frolic voitti Best in Show'n Yhdysvaltain arvostelutuimmassa kenneltapahtumassa, New Yorkin Madison Square Gardenissa järjestetyssä Westminsterin näyttelyssä helmikuun puolessa välissä. BIS-tuomarina toimi veteraaniterrieriharrastaja, Dr. Josephine Deubler, joka itse harrastaa dandiedinmontinterriereitä.

Norwichin omistaa Sandina-afgaaninvinttikoirillaan mainetta niittänyt Glorvina Schwarz. Koiran esitti englantilaissyntyinen handleri Peter Green, jolle tämä Westminsterin BIS-voitto oli jo neljäs. Vuonna 1994 hän vei Westminsterin voiton nyt voittaneen koiran velipuolella. Mainittakoon, että Fairewood Frolic voitti BIS:n myös viime syksynä suuressa Montgomery Countyn terrierinäyttelyssä, jossa BIS-tuomarina oli Kari Järvinen.

Kääpiökoiraryhmän tuomarina oli meidänkin kehissämme nähty Frank Sabella, jonka voittaja oli valkoinen kääpiövillakoira Ch. Dignity of Jewelry House Yoko, om. Kaz Hosaka ja Yoko Kemiya - USA:ssahan kääpiövillakoirat kilpailevat kääpiökoiraryhmässä, ja niin tekevät mm. yorkshirenterrierit ja silkkiterrierit.

Kääpiökoiraryhmän kakkoseksi tuli maltankoira Ch. Ta-Jon's Tickle Me Silly, om. Samuel B. ja Marion W. Lawrence, ja kolmanneksi papillon, Ch. Luteki Supranatural Being, om. John Oulton ja Lou Ann King. Neljänneksi ryhmässä sijoittui griffon, Ch. Todbee's Rembrandt, om. Harold ja Nancy Brooks ja Lana Brooks.

Westminsterin näyttelyyn on viime vuosina hyväksytty vain USA:n valionarvon saaneita koiria, ja enimmäisosanottajamäärä on rajattu 2500 koiraan.

DNA Yhdysvalloissa

Yhdysvaltain kennelklubin AKC:n hallitus päätti vuosi sitten helmikuussa ottaa kokeellisesti käyttöön DNA-tutkimukset varmistaakseen rekisteröimiensä koirien sukutaulujen oikeellisuuden.

Kokeilun käytännön toteutuksen eli DNA-näytteiden keräämisen suorittivat AKC:n kenneltarkastajat, jotka tekevät vuosittain noin 3.000 tarkastuskäyntiä kenneleihin. Näillä käynneillä he tarkastavat paitsi koirien pitoa myös koirien tunnistusmerkinnät ja asiakirjat pentujen kauppakirjoista ja astutustodistuksista alkaen.

Elleivät asiapaperit täsmää AKC:n rekisterissä olevien tietojen kanssa tai el-leivät paperit ja koirien tunnistusmerkinnät täsmää, seurauksena saattaa olla sakkoja ja jopa kymmenen vuoden rekisteröintikielto - ja rangaistujen nimet ja rangaistukset voi kuka tahansa lukea kuukausittain AKC:n lehdestä AKC Gazettesta. Kieltäytyminen tarkastuksesta aiheuttaa myös rangaistuksen..

Vuoden 1997 aikana AKC:n tarkastajat keräsivät kenneltarkastuksiensa yhteydessä yli 8.000 DNA-näytettä. Näytteenä käytettiin koiran sylkinäytettä, ja itse näytteenotto oli yksinkertainen: tarkastaja otti suljetusta kuoresta pienen karkeaharjaksisen siveltimen, jota pyöritettiin koiran suussa poskea vasten, minkä jälkeen sivellin suljettiin toiseen kirjekuoreen ja lähetettiin laboratorioon tutkittavaksi.

AKC:n mukaan sylkinäyte on hyvin luotettava koirilla, joskaan se ei sovi kaikille eläimille kuten hevosille. DNA:n tutkiminen karvanäytteestä taas ei ole käyttökelpoinen koirilla, vaikka se käykin hevosille.

Kokeilun aikana kerätyistä näytteistä 90 prosentin perusteella voitiin määrittää koiran genotyyppi. Samoin todettiin, että näyte on yksinkertainen ottaa, ja se säilyy käyttökelpoisena kuukausia.

Nyt kunkin näytteen tutkiminen maksoi AKC:n ja sen valitseman laboratorion sopimuksen mukaan 35 dollaria eli 192 markkaa Sittemmin AKC on neuvotellut laboratorion kanssa uuden sopimuksen, jonka mukaan kustannus on 25 dollaria eli 137 markkaa näytteeltä, kun näytteitä on 20.000. 100.000 näytteen kohdalla hinta on pudonnut 15 dollariin, eli 82 markkaan.

Kokeilusta saamiensa tulosten perusteella AKC:n hallitus päätti lokakuussa, että DNA-näytteiden otto otetaan osaksi kenneltarkastusohjelmaa vuoden 1998 alusta, ja tämän vuoden aikana on tarkoitus kartoittaa koirien sukutaulujen oikeellisuutta ottamalla 16.800 DNA-näytettä. AKC on jo kehittänyt tietokoneohjelman, jonka puitteissa tulokset lähetetään automaattisesti AKC:n rekisteröintiosastolle.

Lisäksi AKC valitsee 25 rotujärjestöä, jotka osallistuvat alkuvaiheessa ohjelmaan keräämällä näytteitä mm. päänäytte-lyidensä yhteydessä. Tämän kokeilun tarkoituksena on tehdä DNA:a tutuksi koiraharrastajien keskuudessa sekä tutkia edelleen eri rotujen geneettistä DNA-taustaa.

Kennelnimet USA:ssa

AKC:n hallitus on uudistanut rekisteröidyn kennelnimen vaatimuksia. Nimi ei saa nytkään ylittää 15 kirjainmerkkiä, mutta nyt siihen saa sisältyä väliviivoja ja useampi kuin yksi sana.

Kennelnimen rekisteröimiseksi ensimmäiseksi viideksi vuodeksi kasvattajan on pitänyt kasvattaa viiden vuoden aikana ainakin viisi pentuetta, tai kennelillä on pitänyt olla siitosuroksia, jotka ovat tuottaneet ainakin 40 pentuetta viimeisten 10 vuoden aikana.

AKC:n hallitus on myös päättänyt, että rotujärjestöt voivat anoa tunnetun, mutta käytöstä pois jääneen kennelnimen suojelemista, mikäli tällä kennelillä on ollut huomattava merkitys rodun kehityksessä.

Waldorf Astorian 100-vuotismuistoja

Yhdysvaltain Ranskanbulldoggiklubi juhli erikoisnäyttelyidensä 100-vuotista taivalta Kansasin osavaltiossa syyskuussa järjestetyssä näyttelyssä, johon oli ilmoitettu osanottajia paitsi USA:sta ja Kanadasta myös Saksasta, Ruotsista, Tanskasta ja Belgiasta. Lisäksi 100-vuotisnäyttelyä oli seuraamassa vieraita 16 eri maasta, mm. kolmesta maanosasta olevien kuuden ranskanbulldoggiklubin puheenjohtajat.

Itse näyttely oli kaksipäiväinen, mutta näyttelyyn liittyvät tapahtumat venyivät tiistaista perjantaihin. Ohjelmassa oli mm. tuomari- ja kasvattajaseminaarit, tottelevaisuuskokeet sekä nuorten koirienepävirallinen Sweepstakes -luokat, Varsinaisessa erikoisnäyttelyssä tuomarina oli arvostettu amerikkalainen yleistuomari, Ann Rogers Clark, joka arvosteli rotua kahtena päivänä. Mm. valioita oli ilmoitettu näyttelyyn 110 kappaletta!

Erikoisnäyttelyn voiton vei Ch. Blazin's Ironside Perry of NRW, jonka omistaa Elisabeth McNeil. Vastakkaisen sukupuolen paras oli veteraaninarttu, Ch. LeFox Goodtime Steel Magnolia, omistaja Sarah Sweat. Paras ei-valiokoira oli urosten valionarvopisteet voittanut Marianette Sunset Bullyward, omistaja Nannette Goldberg. Narttujen valiopisteet menivät kanadalaiselle koiralle Platinum Belboulecan Babalou'lle, jonka omistavat Dorit Fischler ja Richard Meen.

USA:n kenneklubin AKC:n lehti kertoo, että näyttelyn jälkeen järjestettiin galaillalliset, jotka oli tehty vuonna 1898 New Yorkin kuuluisassa Waldorf-Astoriassa järjestetyn ensimmäisen näyttelyn henkeen. Monet vieraat olivat pukeutuneet 1800-luvun lopun asuihin, ja ruokalistojenkin kannessa oli ranskalaisen Toulouse-Lautrecin piirros ranskanbulldogista itse päivällisen ollessa luonnollisesti ranskalaisen keittiön tuotteita.

Se, että ensimmäinen ranskanbulldoggien erikoisnäyttely pidettiin New Yorkin upeimmassa hotellissa johtui oppiriidasta. Ranskanbulldogit olivat nimittäin esiintyneet ensimmäisen kerran New Yorkin Wetminsterin kennelklubin näyttelyssä vuonna 1896. Rotu sai suuren yleisön suosion, ja seuraavina kuutena vuotena USA:an tuotiin noin 300 ranskanbulldoggia (usein huippuhintoihin). Amerikkalaiset olivat jo tottuneet pystyihin, pyöreäkärkisiin korviin, kun taas englantilaiset ja ranskalaiset suosivat ruusukorvia.

Vuonna 1897 Westminsterissä rodun arvosteli englantilainen tuomari, jonka voittajat olivat hyviä, mutta ruusukorvaisia koiria. Tästä julmistuneena amerikkalaiset harrastajat perustivat oman rotujärjestönsä, joka laati rodulle rotumääritelmän. Vuoden 1898 erikoisnäyttely piti olla Westminsterin näyttelyssä, mutta kun kävi ilmi, että näyttelytoimikunta oli taipunut eurooppalaisten painostukseen ja päättänyt, että rotu arvostellaan kahdessa luokassa, amerikkalaisen ja oletetun ranskalaisen rotumääritelmän mukaan. rodun harrastajat päättivät miltei siltä istumalta järjestää samaan aikaan oman näyttelynsä. Asiaa ei myöskään auttanut se, että klubin lahjoittamia hienoja hopeapokaaleja oli aiottu antaa palkinnoksi ruusukorvaisille koirille.

Muutamassa viikossa klubi pani pystyyn kaikkien aikojen tapahtuman, nyt ensimmäistä kertaa ylellisessä hienostohotellissa pidetyn koiranäyttelyn, jonne kuka tahansa voi ilmoittaa ranskanbulldoginsa (ja niitä ilmoitettiin 46 kappaletta), mutta ainoastaan kutsuvieraat pääsivät tutustumaan näyttelyyn. Tapahtuma sai runsain määrin julkisuutta lehdistössä, ja pian myös viralliset tahot hyväksyivät rotujärjestön oikeuden päättää rotunsa rotutyypistä ja -määritelmästä.

Alkuaikoina USA:n ranskanbulldoggi-klubiin pääsi jäseneksi ainoastaan kutsusta, ja erikoisnäyttelyt ja muut tapahtumat järjestettiin perinteisesti itärannikolla. Kymmenkunta vuotta sitten klubi päätti, että erikoisnäyttelyjä pidetään myös muualla maassa.

Tähän 100-vuotisnäyttelyyn pääsi yleisökin ilman erillistä kutsua, , mutta ehkä jonkinlaisen kuvan amerikkalaisesta ranskanbulldogien harrastajakunnasta antaa se, että vaikka klubiin kuuluu vain 300 jäsentä, galaillan aikana huutokaupattiin ranskistavaraa 17.000 dollarin eli yli 90.000 markan edestä.

Copyright©1996-2005 Suomen Kääpiökoirayhdistys-Finlands Dvärghundsförening r.y.