Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2004 - 2004-03Valtuuston tilinpäätös

Valtuuston tilinpäätös

Suomen Kennelliiton jäsenet kokoontuvat marraskuun lopulla kerran kolmessa vuodessa pidettävään yleiskokoukseensa, jossa valitaan yleiskokousten välillä liiton korkein päättävä elin eli valtuusto seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi. Ennen yleiskokousta vanha valtuusto kokoontuu normaaliin syysistuntoonsa, jossa valitaan ensi vuodeksi hallituksen puheenjohtaja ja uudet jäsenet erovuoroisten tilalle sekä päätetään tärkeistä asioista kuten liiton ensi vuoden talousarviosta ja toimintasuunnitelmasta.

Nykyisen valtuuston päättäessä kolmivuotiskautensa on enemmän kuin paikallaan katsoa, miten kennelharrastustamme ja koko kennelorganisaatiotamme on tänä aikana kehitetty palvelemaan yli 100.000 jäsenen liittoa ja sen piirissä toimivia rotujärjestöjä, kennelpiirejä, jäsenyhdistyksiä ja erityisesti koiraharrastuksen kulmakivenä toimivia kasvattajia, jotka tuovat harrastukseen uusia jäseniä ja uusia kasvattajia.

"Myyntimiehet" sanoisivat, että tilinpäätös on mairitteleva: tänä aikana on luotu monen-laisia visioita, on tehty strategioita, ollaan toteuttamassa kaikkien aikojen suurinta verkkopalveluhanketta ja Kennelliiton talouskin on erinomaisessa jamassa, kun esimerkiksi viime vuonna voitiin raportoida historian suurin ylijäämä.

Ja jo valtuustokauden alussa luvattiin ennenkuulumattoman hienoja asioita. Pölyttyneeseen ja jähmettyneeseen organisaatioon luvattiin uusia tuulia, uudenlaista avoimuutta ja tehokkuutta, jolla kennelharrastuksen arvostus piti nostaa arvoon arvaamattomaan.

Käviköhän näin? Jos tavalliselta aktiiviharrastajalta kysyy, vastaukseksi saa aikamoisen valitusryöpyn, jossa silmiinpistävintä on "Kennelliiton" eli liiton päättävien elinten ja kentän välisen kuilun repeäminen entistä suuremmaksi. Jäsenet (ja erityisesti kasvattajat) kokevat, että liitossa tehdään entistä enemmän mielivaltaisia ja osin poukkoilevia ja epäjohdonmukaisiakin päätöksiä, joista puuttuu terve maalaisjärki. Jäsen- ja rekiste-röintimaksujen vastineeksi saa harvinaisen vähän - rekisteripaperitkin saa parhaassa tapauksessa korjauttaa moneen kertaan ennen kuin ne ovat kunnossa - ja joka lipusta ja lapusta rahastetaan, erilaisista alhaisen ambitiotason kurssien osanottomaksuista puhumat-takaan. Ulkoista rahoitusta toiminnalle tai säästöjä toimintoja tehostamalla kun ei edes tarvitse miettiä, kun on olemassa valmis rahastusautomaatti, eli jäsenet ja kasvattajat. Mutta miten kauan?

Ja kun valmiina ovat maksumiehet, jotka eivät pahemmin kysele, miten eettisesti tai moraalisesti kestäävällä pohjalla päätöksenteko ja yhteisten rahojen käyttö ovat, kukaan ei pysähdy miettimään, millaisia eturistiriitoja syntyy, jos suuria rahallisia satsauksia vaati-vissa hankkeissa ei pidetä hyvin tarkkaan huolta siitä, etteivät meidän edustajamme edusta samalla jotain toista tahoa. Näinhän on käynyt Kennelliiton hallituksen puheenjohtajan työnantajalta Fujitsulta hankitussa verkkopalveluhankkeessa, jonka kokonaiskustannuksiksi on arvioitu hulppeat 1,5 miljoonaa euroa!

Nyt tänä syksynä on kauhisteltu Kennelliiton hallituksen puheenjohtajan rotujärjestöille lähettämiä sopimuskaavakkeita koiratietojen salassapisosta ja omistusoikeudesta. Rotujärjestöjen pitää hyväksyä sopimukset, mikäli he mielivät saada rotujensa jalostustyön edistämisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä koiratietoja. Tällä välin rotujärjestöjen ja -yhdistysten varsinainen työ eli jalostustiedon työstäminen jäsentensä käyttöön on pysähdyksissä, ja olivathan monen yhdistyksen vuosikirjatkin myöhässä, kun viime vuoden tiedotkin saatiin vasta kesällä.

Viime keväänä kauhisteltiin Kennelliiton hallituksen päätöstä Pohjoismaisen Voittaja-näyttelyn ja oman Voittaja-näyttelymme ahtamisesta kahdeksi yhden päivän näyttelyksi, koska Kennelliitto haluaa samoilla Messukeskuksen vuokrilla kahden eri näyttelyn ilmoit-taumismaksutulot.

Rotujärjestöissä on myös siunailtu ulkomuototuomarikoulutuksessa toimeenpantua myllerrystä, jonka seurauksena kukaan ei enää tiedä, kuka rotuun tulevien tuomareiden erikoiskoulutuksia hoitaa: rotujärjestö (jolle päävastuu valtuuston hyväksymän ohjesäännön mukaan kuuluu), Kennelliiton hallituksen alainen toimikunta vai yksityinen ulkomuoto-tuomareita edustava yhdistys, jonka erityisasemaa Kennelliiton säännöt eivät tunne. Samalla tavalla tuomareiden pätevyysvaatimukset muuttuvat suhdanteiden mukaan: tänään vaaditaan rodussa pätevöitymiseen kollegio, huomenna ei, ja kerralla voidaan pikapätevöidä nippu uusia tuomareita hallinnollisilla päätöksillä.

Tältä valtuustokaudelta ei myöskään sovi unohtaa näyttelysääntösekoilua, kun FCI:llä uhkailemalla ajettiin uudet näyttelysäännöt hyväksyttäväksi kuin käärme pyssyyn. Niiden aikaansaamaa kaaosta kokeiltiin vuoden ajan, kunnes kentältä lähtenyt kansanliike pakotti päättäjät edes pieniin korjauksiin. Toimivat säännöt eivät ole vieläkään.

Listaan voisi lisätä vielä Kennelliiton toimiston johtamis- ja henkilöstöongelmat, jotka eivät ole kolmessa vuodessa ratkenneet mihinkään. Nyt on kesän aikana myllerretty toimiston taloushallintoa niin, että liitto oli jonkin aikaa ilman talouspäällikköä. Tämä virka on nyt täytetty, mutta pitkin syksyä on haettu uutta toimitusjohtajaa. Kentällä liikkuvat huhut rekrytointitavasta eivät herätä luottamusta, mutta Kennelliittohan ei ole ollut ammattimaisesti hoidettu organisaatio, jossa asiat hoidettaisiin ammattimaisesti. Aika näyttää, miten viisaita päätöksiä tässä asiassa tehdään, ja miten toimisto-organisaatio saadaan vastaamaan nykyajan vaatimuksia - jos saadaan.

Mistä sitten johtuu, että meidän valitsemamme luottamushenkilöt Kennelliiton johdossa menettävät kosketuksensa jäsenkuntaan ja tärkeimpiin sidosryhmiinsä miltei heti, kun heidät on valittu hallituspaikoille?

Suurimman vastuun saa ottaa kantaakseen Kennelliiton valtuusto, joka on edelleenkin hampaaton ja ylitsekäveltävissä mennen tullen. Jos valtuusto tekee viisaita ja avarakatseisia henkilövalintoja, vallan arroganssi katoaa uuden järjestökulttuurin myötä. Osansa vastuusta saavat kantaa myös kennelpiirit ja rotujärjestöt, jotka valitsevat edustajansa valtuustoon usein heppoisin perustein hetken mielijohteesta, kun valtuustoonkin on joku nimitettävä (ja hänet voi unohtaa saman tien , kun hän ei näy eikä kuulu!) Eikö hyviä edustajia löydy valtuustoon, vai onko todellakin niin, etteivät pystyvät ja osaavat ihmiset edes jaksa leikkiä tätä piirileikkiä?

Kirsti Lummelampi