Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2007 - 2007-03Nurkat puhtaiksi - mutta miten?

Nurkat puhtaiksi - mutta miten?

Kennelliitto esitti äskettäin oikeusministeriölle, maa- ja metsätalousministeriölle sekä sisäasiainministeriölle ”törkeän eläinsuojelurikoksen” lisäämistä eläinsuojelulainsäädäntöön ja riittävän ankaran rangaistuksen määräämistä.

Ministeriöille esitettiin myös, että eläintenpitokiellon antamisen edellytykset tulee määritellä selkeämmin lain rangaistuspykälissä, koska nykyisin pitkäkestoisissakin, tahallisissa eläinsuojelurikoksissa rangaistukseksi määrätään usein vain sakkorangaistus ja korkeintaan lyhyt eläintenpitokielto. Samoin esitettiin, että oikeusministeriön tulisi antaa kehotus rangaistusten yhtenäistämiseksi ja koventamiseksi kauttaaltaan.

Viimeinen sysäys esitykseen tuli televisiossa alkusyksystä esitetystä brittiläisen BBC-televisioyhtiön dokumentista, jossa kerrottiin järjestäytyneen koiratappelun rantautuneen myös Suomeen. Huhujahan tästä toiminnasta oli liikkunut jo pitkään, ja tiedossa on ollut, että maahan on tuotu milloin milläkin rotunimikkeellä rekisteröimättömiä pit bull -tyyppisiä koiria, joita jotkut lentoyhtiöt ovat jo aiemmin kieltäytyneet kuljettamasta.

Nyt tavallisetkin koiraharrastajat ja omistajat joutuivat huomaamaan, ettei Suomi ole tässäkään suhteessa sellainen idyllinen lintukoto kuin oli oletettu, eivätkä kaikkien työkoirien nimellä maahan tuotujen tai sinisilmäisesti naapurimaista "pelastettujen" löytökoirien taustat ole aivan sitä, mitä normaalilta harrastus- ja kotikoiralta voi odottaa (eläintautiriskeistä puhumattakaan.)

Kennelliitto onkin päätynyt esittämään ministeriöille, että kaikki koirat määrättäisiin tunnistusmerkittäviksi. Meidän järjestäytyneiden harrastajien osalta tämä toteutuu jo 1.6.2008, jolloin kaikki jalostukseen käytettävät ja rekisteröitävät koirat on tunnistusmerkittävä eli sirutettava - vaatimus, jota oma rotujärjestömme on ajanut jo useiden vuosien ajan.

Kuten tavallista, tässäkin asiassa näyttää olevan normaalia muutosvastarintaa. Jostain syystä se mikä on ollut muissa maissa rutiinia jo vuosia, tuntuu olevan meille ylivoimaisen vaikeaa - vaikka tässäkin tapauksessa valmistautumisaikaa on riittämiin.

Jos ja kun meille tulee vaatimus kaikkien koirien, niin rotukoirien kuin sekarotuistenkin, tunnistusmerkinnästä, on toki parempi, että Kennelliitto pitää tunnistusmerkintärekisteriä eikä kasvattajien tarvitse maksaa ensin rekisteröinnistä ja sitten vielä tunnistusmerkintärekisteristä jollekin toiselle taholle.

Rekisteröitävien pentujen ja jalostukseen käytettävien koirien tunnistusmerkintäpakko on myös erinomainen työkalu, kun yritetään saada pentutehtaita järjestykseen.

Jos meiltä rotujärjestössä kysyttäisiin, rekisteröitävien pentujen DNA-polveutumismäärityksiinkin olisi siirryttävä mitä pikimmin. Tämä asiahan on ollut tapetilla jo syksystä 1999, jolloin Kennelliiton valtuusto hyväksyi yksimielisesti aloitteemme DNA-polveutumismääritysten käyttöönotosta. Silloin ei syntyisi kysymyksiä vaikkapa Vuolasvirtapalkinnon jakamisesta, kun anojalla sattuu olemaan pentue, jonka polveutuminen ilmoitetuista vanhemmista on värien perusteella mahdoton.

Me kauhistelemme aivan oikeutetusti Valkealan pentutehtaan kaltaisia tapauksia ja lieviä tuomioita silloin, kun tekijät on saatu oikeuteen saakka. Totuus kuitenkin on, että meillä on näitä ryysyrantoja myös järjestäytyneen harrastuksen piirissä. On kasvattajia, joilta tulee pentuja kuin liukuhihnalta ja toisia, jotka rekisteröivät pentueen silloin tällöin, mutta harjoittavat samalla "liiketoimintaa" trokaamalla koiria halpatuontimaista tai kasvattamalla sekarotuisia koiria. Näihin tekijöihin meidän kurinpitojärjestelmämme ei ole ulottunut, kun kysymyksessä ei ole ollut harrastus- vaan liiketoiminta. Samaan aikaan toiminnan pyörittäjät ovat kyllä voineet nauttia Kennelliiton jäseneduista tuossa harrastustoiminnassaan.

Ja jos kasvattajalle saadaan jonkinpituinen rekisteröintikielto, koirat siirretään näppärästi perheenjäsenen nimiin, ja sama meno jatkuu.

Ja jos eläinten pito on ollut sen verran karmaisevaa, että viranomaiset ovat puuttuneet asiaan ja juttu on edennyt oikeuteen, tuomioon ja lehtien palstoille saakka, tavallinen Kennelliiton jäsen ei ymmärrä, miksei asiaan liiton puolesta reagoida saman tien.

Näin yksioikoistahan tämä ei ole. Ensin on odotettava, että poliisitutkinta ja syyteharkinta on tehty ja tuomio saanut lainvoiman. Jos asianomainen valittaa tuomiosta hovioikeuteen ja kenties hakee vielä valituslupaa korkeimmasta oikeudesta, prosessiin on kulunut vuosia. Kennelliiton sisäinen kurinpitomenettely vie sekin oman aikansa.

Kennelliiton yleiskokouksessa marraskuussa hyväksyttävänä oleva sääntöesitys tuo (toivottavasti) parannusta niin, että Kennelliiton hallitus voi antaa väliaikaisia rekisteröinti- yms. kieltoja siihen saakka, kunnes kurinpitolautakunta on asian ratkaissut. Kurinpitosäännöt ovat myös laajempialaiset ja koskevat nyt kaikkea koiraan ja koiranpitoon liittyvää toimintaa, joten tulevaisuudessa kenenkään ei pitäisi pystyä piilottautumaan osakeyhtiön taakse, jos haluaa rekisteröidä koiransa ja pysyä Kennelliiton jäsenenä.

Kenneljärjestöissä joudutaan myös kiinnittämään entistä enemmän huomiota ennaltaehkäisyyn niin, että me pystymme huolehtimaan kurinpidosta omassa keskuudessamme ja ratkomaan ongelmat ennen kuin ne päätyvät illan televisiouutisiin tai lehtien palstoille.

Tästä syystä Kennelliiton omaa kennelneuvojatoimintaa on kehitettävä entistä systemaattisemmaksi ja ammattitaitoisemmaksi. Kennelneuvontakäynneille ja niistä raportoinnille on kehitettävä selkeät kriteerit varmistamaan, että järjestäytyneiden koirankasvattajien toiminta on eettisesti ja eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla ja kasvattajasitoumuksen henkeä ja kirjainta kunnioitetaan. Näin koko kennelharrastuksen yleistä hyväksyttävyyttä ja koiraa harkitsevien luottamusta saadaan lisättyä.

Kirsti Lummelampi