Suomen Kääpiökoirat ry - Yhdistys - Historiaa - 1970-luvulle

Ritva Raita: Oi niitä aikoja!

Villakoirat


Kuva Liitto-osaston 50-vuotisjulkaisusta

Seuraava Ritva Raidan kirjoittama katsaus Liitto-osaston historiaan ilmestyi yhdistyksen 50-vuotisjuhlajulkaisussa vuonna 1972 ja se julkaistaan kirjoittajan luvalla. Ritva Raita (ent. Ehnberg) oli Liitto-osaston rahastonhoitaja parinkymmenen vuoden ajan.

Iloisen 20-luvun alussa perustettu Liitto-osasto loi uutta hohtoa Suomen kennelmaailmaan. Rivakasti toimintansa alkanut yhdistys ei ensimmäisenä toimintavuotenaankaan kaihtanut suuria otteita. Kaivohuoneella järjestettyyn näyttelyyn, kuten siellä myöhemminkin järjestettyihin, saapui Pietarista näyttelyvieraita, keisarillisen koiratarhan kasvatteja arvosteltiin ja koiria arvottiin.

Englannista tuotettu rouva Hertha Ekrothin omistama kiinanpalatsikoira Campbell Patsy herätti ihastusta. Saksanpaimenkoirat muodostivat yhdessä dobermanninpinsereiden kanssa suurimman ryhmän. Lieköhän ollut silloinen snautseri se karkeakarvainen pinseri, jok a evättiin osallistumisesta. Ensimmäiseen näyttelyyn pantiin niin suuri työpanos, että seuraavana vuonna täytyi levätä, eikä saatu aikaan edes vuosikokousta.

Ensimmäisessä luolakokeessa havaittiin, että vanha luolakoirasukupolvi oli hävinnyt ja harvat osallistuneista olivat aiemmin tunteneet ketun hajua. Kokeisiin osallistui tusina koiria, mutta vain kaksi voitiin palkita, nekin toisella palkinnolla.

Alku oli hankalaa, oli erittäin vaikea löytää näyttelykelpoisia koiria ensimmäisen maailmansodan jälkeen jääneestä kannasta. Poikkeuksena tästa olivat dobermanninpinseri ja saksanpaimenkoira, jotka elivät kukoistuskauttaan. Voimakkaasta sotakoiraharrastuksesta johtuen säilyivät näiden rotujen kannat. Tokkopa ne nykyisessä näyttelykehässä herättäisivät ihastusta, dobermannit olivat pieniä ja tanakoita, niiden korvat olivat typistetyt, mutta poikittain. Saksanpaimenkoirat taas olivat kevyitä ja ilmavia.

Kaikkiaan järjestettiin 20-luvulla 4 näyttelyä, joihin osallistui kaikkiaan yli 500 koiraa.
30-luku alkoi ankeasti, vaikeana taloudellisena pulakautena ei uskallettu ottaa vastuuta mahdollisesta suuresta tappiosta. Vuonna 1934 riehui Helsingissä penikkatauti, jonka vuoksi jouduttiin peruuttamaan näyttely.

Liitto-osaston roduille järjestettiin kuitenkin 30-luvulla 7 koiranäyttelyä, joihin osallistui kaikkiaan 1200 koiraa. Tunnetuimmat näyttelytähdet olivat Guy Olinin karkeakarvainen kettuterrieri Gold Signet sekä Anna Eklundin skotlanninterrierit Ch Heather Jean ja Ch Highland Gay Gordon.

Eräs rotu, joka pitkään sai nauttia osakseen tulleesta suosiosta oli tanskandoggi, jonka taso maassamme oli erittäin korkea. Rodun suuren näyttelymenestyksen ansiosta saa osakseen neiti Siri Sunell. 30-luvulla tuskin mikään muu Pohjoismaa kykeni esittämään sellaisia tanskandoggiryhmiä kuin Suomi. Kuuluisat siitosurokset olivat Ch Viking von Loheland om. Birger af Forselles sekä kapteeni E.Natusen omistama Prinz von Binder. Prinzissä oli joukko karkeita vikoja, mutta se periytti erinomaista tyyppiään.

Yksi sen ajan kauneimmista tanskandoggeista oli neiti Maria Åkerblomin harlekiininarttu Afrodite av Ros-Loge sekä neiti Siri Sunellin Altesse de Morny.

Nicke Gyllenbergin karkeakarvaiset kettuterrierit niittivät mainetta. Hänen kasvateistaan kuuluisin oli Nickens Deputy Chieftain. "Kalkkipetterin", vuorineuvos Petter Forsströmin sileäkarvainen kettuterrieri Solus Earl ja rouva Margit Töttermanin Solus Chief olivat aikansa kuuluisimpia. Viimemainittu uros osoittautui erinomaiseksi siitosurokseksi.

Jo silloin kuului rouva Margareta Heldt tunnetuimpiin snautserikasvattajiin. Wilhelm Schaumanin snautseriuros Bautz von Stahlwerk oli aikansa parhain Pohjoismaissa. Bernhardinkoirat olivat laadullisesti korkeatasoisia, mainitkaamme E Mellgrenin Nero 1 ja A. Hagströmin Abbotspass Belloni.

Ranskanbulldoggien taso oli myös korkea, johtotähtenä mainittakoon J.W. Ehnbergin uros Folkason, joka oli kolme kertaa näyttelyn kauneimpana koirana Helsingissä. Folkasonin äiti oli muuten saatu Liitto-osaston näyttelyssä arpajaisvoittona ja synnytti kuuluisan poikansa ensimmäisen Suomessa koiralle tehdyn keisarinleikkauksen tuloksena. Folkasonia imettivät vuorotellen kissa, Margit Ekroosin karkeakarvainen kettuterrieri ja kettu.

30-luvulla loi agr. R.A. Fagerin Muc Hill cockerspanielien perustan maassamme. Erittäin komeita olivat Birger af Forsellesin villakoirat Don von Pedro von Theuerdank ja Dorrit von Köningsstuhle. Kääpiökoirista mainittakoon vielä pari hyvää rotunsa edustajaa, kuten kääpiöpinseri Prinzi vom Hübersheim sekä rouva E. Meriläisen Ch Sunny Boy av Iglemere.

Liitto-osasto myönsi jäsenilleen 30-luvulla hyväehtoisia lainoja joiden yhteismäärä nousi 90.000:- vanhaa hyvää rahaa. Osaston jäsenten tuottamien koirien lukumäärä nousi lähes sataan, 18 koiran tullessa 1938.

40-luku alkoi sodan merkeissä. Näyttelyjä ei voitu järjestää ja koko kenneitoiminta oli lamassa. Kun näyttelytoiminta saattoi taas alkaa, teki naistoimikunta työtä yötä myöten. Rouva Margit Tötterman piti seurueen hereillä tuomalle heille "näkäräiset" ja ruokaa. Myös jämeriä juhlia järjestettiin jo silloin. 1945 voitti 15-vuotias skotlanninterrieriuros Highland Gay Gordon kovat kilpailijansa, vaikka oli tullut valioksi jo vuonna 1935. Useat senaikaiset ulkomaiset tuomarit ylistivät sitä sanoin: se on voittamaton voimansa, terveytensä, liikkeittensä, tyyppinsä ja eleganssinsa vuoksi. Tuskin on sen jälkeen yksikään niin vanha koira saavuttanut sellaista tulosta. Highland Gay Gordon on saavutuksillaan kirjoittanut nimensä historian lehdille.

40-luvulla oli myös monta muuta maineikasta koiraa. Mainittakoon rouva Ulla Segerströmin ranskanbulldogginarttu Ch Fleurette, joka oli aikaisemmin mainitun Folkasonin tytär; karkeakarvainen kettuterrieri Nickens Richard Lejonhjärta, jonka omisti naistoimikunnan jäsen Lisa Hagelberg. Rouva Rea Hannulan airedalenterrierinarttu Singas Patricia. Patrician omistajasta tahtoisin mainita pari sanaa, hän oli oikea työmyyrä naistoimikunnassarnrne, eikä vain siellä.

Tuntuu, että ihmeitä aikaansaaneista naistoimikunnan jäsenistä voisi kirjoittaa vaikka romaanin, he kaikki elivät koko sielullaan Liitto-osaston hyväksi, ja miksei koko Suomen kenneltoiminnan. Liitto-osasto tuotti kaksi arvokasta mäyräkoiraurosta, karkeakarvaisen Morris von Falkensteinin ja lyhytkarvaisen Murre av Dingelvikin. 1946 julkaisi Liitto-osasto 25- vuotisjuhlajulkaisunsa, josta on tätä kirjoitusta tehdessä ollut suuremmoista apua.

50-luku toi tullessaan suuren kilpailun näyttelyyn ilmoittautumisten määrässä. Liitto-osastohan järjesti yli 10-vuoden ajan jokasyksyisen kansainvälisen koiranäyttelyn joko Messuhallissa tai Ruskeasuon Ratsastushallissa . Näyttelytoimikunta istui myöhään iltaan soitellen koiranomistajille saadakseen mahdollisimman paljon näytteillepanijoita. Ja jos muu ei auttanut, hypättiin joskus numeron tai parin yli, jotta loppunumero olisi mahdollisimman suuri. Tämä siksi, että näyttelymme olisi ollut suurin ja arvostetuin.

Näyttelyihin koetettiin saada runsaasti yleisöä monin eri keinoin. Messuhallissa järjestettiin mm. vinttikoirien juoksukilpailu ja olipa kääpiökoirienkin juoksukilpailu, jossa koiranornistaja huuteli koiraansa kehän toisessa laidassa saadakseen koiransa voittamaan. Näyttelykoppikilpailussa kilpailtiin kuka somistaa koiransa kopin parhaiten. Niinpä kettuterrierin kopissa roikkui ketunhäntiä, kun taas esim. rouva Doris Boreniuksen kiinanpalatsikoira makasi keisarilliselta nävttävässä silkkityynyllä pehmustetussa kopissa.

lkimuistettavat olivat Liitto-osaston 30-vuotisen luolakoetoiminnan kunniaksi järjestetyt kansainväliset luolakokeet Paul Krügerin luona. Tuomarina toimi " Kalkkipetteri". Kokeisiin osallistui kaikki sen ajan "hirmut", mm. Margit Ekroosin lakelanninterrierinarttu, kaksoisvalio Redskye Golden Flame. Omistajat jännittivät niin, että koirat eivät menneet luolaan lainkaan. Sen jälkeen järjestettiin luolakokeet Sasekan tehtaalla, missä Evert Söderholm toimi miellyttävänä isäntänä.

Näyttelyluettelot olivat paljon hauskemman näköisiä kuin nykyään. Ennen rodun koirien nimiä oli k.o. rodun edustajan kuva, josta koiranomistaja mielellään maksoi jopa korvauksen.

50-luvun huomattavin tapahtuma oli Suomen Kennelklubin ja Suomen Kennel-Liiton yhteenliittyminen. Siitä jopa laulettiin Liitto-osaston jämerissä "bileissä" Lallukan kellarissa:

" Kun mä kuolen
yhteistyön sä hoitaa saat"
sillä taivaan kannen päällä
ei saa huutaa niin kuin täällä
"Kun mä kuolen
yhteistyön sä hoitaa saat"

Eipä ole moisia juhlia sen jälkeen aikaansaatu. Maria Åkerblomin lapset huolehtivat ohjelmasta, m.m. huutokaupattiin komeimmat sääret. Kilpailijoilla oli pukupussit päällään, niin että vain sääret näkyivät. Korkeimrnan hinnan tarjosi komea vanha herra, joka palkinnoksi sai tanssia komeimpien säärien omistajan kanssa. Liekö pettynyt, kun pussista tuli esiin 13-vuotias poika.

50-luvun koiria emme suinkaan saa unohtaa. Berninpaimenkoiranarttu Alma von Thüelenboden om. Saga Lindroos-Palmgren oli loistava näyttelytähti ja aivan ihastuttava luonteeltaan. Rouva Ulla Lavoniuksen tanskandogginarttu Law Nagaina sekä Walter ja Lily Show’n karkeakarvaiset kettuterrierit, samoinkuin rouva Beatrice Ahoniuksen karkeakarvainen kettuterrieriuros Bobadilla Rolling Stone, kaikki korkealle arvostettuja näyttelytähtiä. Johtaja V J Paasikivi kantoi komeasti näyttelyn kauneimman koiran kehässä kiinanpalatsikoiraurostaan Lin-Tao of Alderbournea.

Näyttelyn kauneimmaksi kohosi myös Maria Åkerblomin newfoundlanninkoirauros Tim kovana kilpailijanaan Börje Ehnbergin lyhytkarvainen mäyräkoiranarttu Börjebergs C'estsibon.

60-luvulla järjestettiin kansainvälisiä koiranäyttelyitä Maarianhaminassa. Näyttelyissä esitettyjen koirien taso oli erittäin korkea ja näyttelyt olivat tosi juhlaa: illalliset vietettiin krapukekkereiden merkeissä, eikä kaatosadekaan pystynyt pilaamaan näyttelyiden korkeata tunnelmaa. "Kaatosadenäyttelyssä" oli tuomareilla vaikea tehtävä, kun koiranomistajat taluttivat holhokkejaan pukeutuneina pikku-pikku bikineihin.

Koeluolat lahjoitettiin Mäyräkoiraliitolle ja Liitto-osasto ryhtyi järjestämään seurakoirien tottelevaisuuskokeita 1967 jälkeen. Myös kehäsihteerikurssit kuuluivat Liitto-osaston ohjelmaan sen ottaessa aloitteen. Liitto-osasto lahjoitti omistamansa koirien näyttelykopit Suomen Kennelliitolle.

60-luvulta löytyy suunnaton määrä maineikkaita koiria, mutta lista tulisi liian pitkäksi. Paras jättää tarina siihen hetkeen, kun vain historiaa tehneet koirat ovat muistissa tältä kaudelta.

70-luku on vilkastuttanut jälleen Liitto-osaston toimintaa. Ei suinkaan pidä luulla, että lahjoitettuamme 60-luvulla pois paljon kalustoamme, olisimme jääneet toimettomiksi, ei suinkaan, vaan päinvastoin.


Liitto-osaston 50-vuotisjuhlanäyttely pidettiin Hangossa 23.7.1972. Näyttelyyn oli ilmoitettu 375 koiraa. Best in Show-tuomarina oli Liitto-osastossa pitkään sihteerinä ollut, sittemmin Ruotsiin muuttanut ja kansainvälistä mainetta tuomarina niittänyt Ulla Segerström.


Ch. Gold Signet 7704 XIX,
om. rva Guy Olin

Ch. Highland Gay Gordon 7905 XVI
om. rva Anna Eklund

Birger af Forsellesin omistama tanskandoggi
vuodelta 1932

Marko Smidthusen 2545/IV
om. neiti Maria Åkerblom

Ch. Fleurette 17017 XXVI
om. rva Ulla Segerström

Herroja koirineen luolakokeissa 50-luvun puolivälissä

Cavalierkingcharlesinspanielit
Quilters Amanda ja Pargeter Fanfare
1950-luvun puolivälistä

Liitto-osaston entinen sihteeri ja kunniajäsen
Ulla Segerström tuomaritehtävissä

50-vuotisjuhlanäyttelyn luettelon kansi vuodelta 1972

Kuvat Liitto-osaston 50-vuotisjulkaisusta