Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Artikkeleita - Muoti muuttuu,rotumääritelmä unohtuu

Muoti muuttuu - rotumääritelmä unohtuu

Deebees Goldies Toy Boy

Ch. Deebees Goldies Toy Boy, om. Shinobu Nordgren.
Kuva: Pekka Kaplas

Kirsti Lummelampi

FCI-maiden rotumääritelmä voidaan muuttaa vain kerran viidessä vuodessa. Englannissa ja USA:ssa rotumääritelmät eivät muutu yhtä usein kuin automallit, ja myös FCI noudattaa rodun alkuperämaan rotumääritelmää. Miksi sitten tämän päivän koirat eivät enää mahdukaan alkuperäisen rotumääritelmän muottiin? Siksi, että kasvattajat ja harrastajat eivät enää tunne sen enempää rotunsa historiaa kuin sen kirjoitettua tai kirjoittamatonta rotumääritelmääkään. Rotumääritelmä ehkä osataan hokea ulkoa, mutta ei ymmärretä, mitä se tarkoittaa. Missään muussa kääpiökoirarodussa muutos ei ole ollut yhtä suuri kuin yorkshirenterriereissä, joissa muoti sanelee, millaisia koiria näyttelyissä esitetään ja millaisia koiria tuomarit palkitsevat.


Rotumääritelmän mukaan yorkshirenterrieri on pitkäkarvainen koira, jonka karvapeite laskeutuu täysin suorana ja sileänä rungon kummallekin puolelle; jakaus alkaa kirsusta ja jatkuu hännänpäähän. Se on hyvin tiivisrakenteinen ja huoliteltu, hyvin ryhdikäs ja itsetietoinen. Lisäksi yleisvaikutelmassa todetaan, että kokonaisuudessaan se on elinvoimainen ja rungoltaan sopusuhtainen koira.

Rodun kirjoittamattoman rotumääritelmän mukaan tämä tarkoittaa, että koira on mittasuhteiltaan korkeuttaan pitempi. Sen raajojen korkeus on suunnilleen sama kuin rungon syvyys.

Se ei tarkoita, että oikeanmallinen yorkshirenterrieri on rungoltaan korkeuttaan lyhyempi, korkearaajainen koira, jollaisia tänä päivänä näkee myös meidän kehissämme entistä enemmän ja joita myös palkitaan.

Rotumääritelmää on muutettu hännän osalta sen jälkeen, kun typistämiskielto tuli voimaan useissa Euroopan maissa. Nykyinen rotumääritelmä toteaa edelleenkin, että typistetty häntä nousee hieman selkälinjan yläpuolelle. Typistämättömän hännän osalta rotumääritelmä sanoo, että häntä on mahdollisimman suora ja pituudeltaan suhteessa koiran kokoon.

Miksi sitten koira kantaa häntäänsä korkealla ja esittäjät korostavat vielä koiran lyhyttä runkoa painamalla hännän selän päälle kuin valkoisella länsiylämaanterrierillä? Siksi, että he kuvittelevat erheellisesti, että yorkshirenterrierin tulee olla lyhytrunkoinen, ”terrierimäinen koira” - siitäkin huolimatta, että rotu on kotimaassaan kääpiökoira eikä suinkaan terrieri.

Uudet harrastajat, uusi muoti

Viime Voittaja-näyttelyn jälkeen monet meikäläiset yorkshirenterrieriharrastajat eivät voineet ymmärtää lainkaan, miksi monet hienosti laitetut, kaunisturkkiset koirat eivät pärjänneet, ja jotkut jo ehtivät epäilemään etnistä politikointia, kun hienot tukkalaitteet ja kauniisti prässätyt turkit eivät kelvanneet.

Harva taisi huomata, että yorkshirenterrierin rotumääritelmässä määritellään myös, millaisia koirien korvien tulee olla. Rotumääritelmä sanoo näin: ” Pienet, V-muotoiset ja pystyt, eivät liian kaukana toisistaan. Korvat ovat lyhytkarvaiset, väriltään hyvin syvän ja täyteläisen kullanväriset (tan).”

Pystyt korvat tarkoittaa nimenomaan pystyjä, tanakoita korvia, jotka eivät repsahda luppakorviksi, jos hieno, monella kuminauhalla sidottu tukkalaite irrotetaan. Ehkäpä olisi paikallaan, että tuomarit pyytäisivät sakseja ja irrottaisivat nuo monet kumilenkit, joilla repsottavat, pehmeät korvat sidotaan osaksi hienoa topknot’ia. Luppakorvaisia yorkkivaliota meillä on ollut ennenkin, ja taitaa olla nykyisinkin.

Konstit ovat monet, ja monet uudet, varsinkin itä-Euroopasta olevat harrastajat hallitsevat nämä konstit. Heille ei ole vierasta vaikkapa kuonokarvojen tupeeraaminen, jotta kuono saakaan näyttämään vankemmalta kuin se onkaan. Tukkalaitteet ovat oma lukunsa, kun monet näyttävät kuvittelevan yorkin pään olevan hyvä silloin, kun kuono on lyhyt ja kallo ja silmät pyöreät.

Turkki ja värit

Rotumääritelmä toteaa turkista seuraavaa: ”Rungossa karva on kohtalaisen pitkää, täysin suoraa (ei laineikasta) ja kiiltävää. Karvanlaatu on hieno ja silkkinen, ei villava. Päässä karva on pitkää, väriltään täyteläisen kullanvärinen (tan); tummempaa pään sivuilla, korvien juuressa ja kuonossa, jossa se on erityisen pitkää. Pään kullan väri ei saa ulottua niskaan, eikä sen seassa saa olla nokisia eikä tummia karvoja.”

Kirjoittamattoman rotumääritelmän mukaan turkki on oikeanlaatuinen silloin, kun karva on niin silkkistä, että se heijastaa valoa. Raudoilla suoristettu ja monilla aineilla käsitelty villavakin karva saadaan kiiltävän näköiseksi, mutta onko se oikeaa silkkistä, hitaasti kasvavaa ja valoa heijastavaa silkkistä karvaa? Harvemmin!

Värit ovat olennainen osa yorkshirenterrieriä. Siteeraan jälleen rotumääritelmää värien osalta: ”Tumma teräksensininen (ei hopeansininen) niskakyhmystä hännänpäähän, eikä siihen saa koskaan sekoittua kellanruskeita, pronssinvärisiä tai tummia karvoja. Rinnassa karvan väri on täyteläisen heleä kulta. Kaikki kullanväriset karvat ovat tummempia juuresta kuin keskeltä sävyttyen vielä vaaleampiin karvankärkiin.

Kysynpä sain, miten monilla yorkilla tänä päivänä on oikea tumman teräksensininen runkokarva - tai oikea kullanvärinen tan-väri? Ei monellakaan, ja yhä useammin värit ovat lähtöisin väripurkeista, onhan internetistä saatavana tuotteita ja ohjeita, joilla yorkeille voidaan luoda niin tasaista runkoturkin väriä kuin hienoa tan-väriäkin.

Siksi tuntuu ihmeelliseltä, että kasvattajat (ja tuomarit) eivät aina muista, ettei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää, Tai että vaikka kuinka hienoja ja hienosti ”laitettuja” koirat kehän laidalta nähtynä ovat, niiltä on syytä olettaaa myös tervettä rakennetta niin, etteivät polvet lonksu paikoiltaan ja koira pysy liikkeessä kasassa vain sen takia, että se hirtetään hihnassa ja juoksutetaan niin kovaa vauhtia, etteivät sen raajat koskaan kosketa maahan.

Ja käsi sydämelle: olisiko aika tutustua rodun rotumääritelmän lisäksi myös rodun historiaan ja käydä katsomassa hyviä koiria muuallakin kuin meidän lähialueillamme?

Deebees Sensation

Toistaiseksi ainoa Kennelliiton Messukeskuksen näyttelyssä BIS:n voittanut yorkshirenterrieri,
Int. Ch. Deebees Sensation, om. Leena ja Pekka Kaplas.
Kuva: Pekka Kaplas