Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2012 - 2012-03Mutkat suoriksi ja menoksi

Mutkat suoriksi ja menoksi

Koirien arvosteleminen on samanlaista kuin autolla ajaminen: kun on ajokortin suorittanut, osaa ajaa mitä automerkkiä tahansa.

Näin opasti Kennelliiton edellinen näyttely- ja ulkomuototuomaritoimikunnan puheenjohtaja jäsenyhdistyksemme edustajaa hankkiessaan koiria Kennelliiton järjestämään ”salaiseen” uusien tuomareiden koulutus-, koearvostelu- ja näyttötilaisuuteen, josta ei olisi saanut kertoa rotujärjestölle mitään.

Rotuyhdistyksen edustajan pöyristyksen voi kuvitella, kun tiedetään tuomarikoulutusvastuun olevan Kennelliiton valtuuston hyväksymän rotujärjestön ohjesäännön mukaan rotujärjestöllä ja kun jokaisen rodun yhdistyksellä on huoli oman rotunsa tuomarien pätevyydestä ja osaamisesta. Tämä on akuutti huoli varsinkin tänä päivänä, jolloin meidän näyttelyissämme arvostelevien tuomareiden kuva on muuttunut ja täällä käy entistä enemmän tuomareita ns. uusista Itä-Euroopan maista.

Meillä on selitetty, että meidän suomalaiset tuomarimme ovat ainakin yhtä päteviä ja saaneet yhtä hyvän koulutuksen kuin monet näistä uusista maista tulleet tuomarit. Siksi henki on ollut, ettei meillä saa olla liian vaativa, eikä uusien tuomareiden koulutusta ja pätevöintiä saa tehdä liian vaikeaksi.

Meidän rotujärjestömme osalta tilanne on hankala, koska rotuja on 24 ja niille pitäisi tehdä etukäteen koulutusaikataulut vuodeksi eteenpäin.  On selvää, ettei 24 rodun erikoiskoulutusta ja koearvostelu- ja näyttötilaisuuksia voida järjestää kerran vuodessa, koska tuolloin emme ehtisi muuta tehdäkään kuin kouluttaa tuomareita - ja sopia kouluttajatuomareiden, koulutuspaikkojen ja jäsenyhdistysten kanssa jopa 45-50 tilaisuuden järjestämisestä vuosittain (ja peruuttamisesta sen jälkeen, kun joka rodulle ei löydy koulutettavia tai koearvostelijoita tai kun koulutettavia on vain yksi, jolloin näiden tilaisuuksien järjestäminen on taloudellisesti mahdotonta).

Meillä on helpotettu tuomareiden koulutus- ja pätevöimisohjetta ja sen täytäntöönpanoa niin, ettei esimerkiksi ns. näyttöoikeuden saaneilta ja allrounder -koulutusputkeen päässeiltä tuomareilta enää vaadita rodun erikoiskoulutusta. Tietoa näyttöoikeuden saaneista tuomareista ei rotujärjestöön ole tullut, eikä koearvosteluja vailla olevien tuomareiden edes odoteta anovan tilaisuuden järjestämistä, vaan kaikki tuntuvat odottavan, että näitä tarjotaan erikseen kuin tarjottimella valmiina käteen.

Ja jos tilaisuuksia ei ole järjestetty kolmen kuukauden sisällä siitä, kun pyyntö viimein tulee, aina on voinut valittaa Kennelliittoon ja saanut myönteisen vastaanoton, eli liitto on  auliisti rientänyt järjestämään koearvosteluja ja näyttöjä.

Samalla, kun pätevöimisehtoja on lievennetty, myös tuomareiden laajennusoikeuksia uusiin rotuihin on jaettu hyvinkin vapaamielisesti.  Tuomareiden intoa laajentaa oikeuksiaan uusiin rotuihin olen seurannut välillä ihmetellen, sillä kapasiteettia uuden omaksumiseen tuntuu olevan runsain määrin, kun näyttelyissä juostaan roturyhmästä toiseen harjoitusarvostelemassa hyvin erilaisia rotuja. Lieneekö tarkoituksena saada paperiin merkintä suoritetusta harjoitusarvostelusta sen sijaan, että pyrittäisiin aidosti oppimaan uusi rotu. Eli missä lienee tuomarin kunnianhimo, jos häneltä on unohtunut, että meillä on edelleenkin eri roduissa osaavia kasvattajia, joilla on myös kykyä ja pätevyyttä arvioida tuomareiden osaamista keskellä kehää?

Yhtä ihmetellen olen todennut, miten jotkut uudet, vasta vuonna 2010 tuomarikurssilta valmistuneet tuomarit ovat ehtineet jo kerätä arvosteluoikeuksia, joku yli 80, joku yli 60 rotuun jo parissa-kolmessa  roturyhmässä ja seuraavaan tai seuraaviin ryhmiin ollaan jo menossa.

Lievennettyjen määräysten myötä meillä on myös kaikkien rotujen tuomareiden määrä lisääntynyt. (Ja  määräykset on kirjoitettu niin, että allrounder-koulutettavat ”joutuvat” osallistumaan vain yhden SKKY:n edustaman rodun koulutukseen ja näyttöön.)

Viimeisimmän tuomariluettelon mukaan meillä oli 13 allrounderia, ja useita on tulossa aivan nurkan takana, kun heillä on arvosteluoikeuksia jo 9-10 ryhmässä ja rotujakin päälle 200.

Nämä allrounderit ovat meille tulossa kuin huomaamatta, sillä vaikka all -rounderkoulutukseen pääsyä tulee ohjeen mukaan anoa Kennelliitolta, ainakaan minä en ole nähnyt näitä anomuksia - yhtä vähän kuin olen nähnyt päätöksiä näyttöoikeuksien myöntämisestä, joita niitäkin pitäisi anoa erikseen.

Allroundereita tarvitaan, myös meillä. Siinä missä muut Pohjoismaat ovat lisänneet omaa tuomarikoulutustaan vastatakseen Itä-Euroopan haasteeseen, määrät ovat toista luokkaa kuin meillä, eli Ruotsissa esimerkiksi koulutettiin muutama vuosi sitten viisi allrounder-tuomaria ja nyt on toinen kierros menossa. Myös Norja ja Tanska ovat olleet maltillisia näiden oikeuksien myöntämisessä.

Meillä on nyt vaihtunut Kennelliitossa tuomarikoulutuksista vastaavan toimikunnan kokoonpano, ja näyttäisi siltä kuin toimikunta suhtautuisi yhteistyöhön rotujärjestöjen kanssa edellistä suopeammin ja ymmärtäisi, ettei hyviä, ammattitaitoisia tuomareita synny hirveällä kiireellä. Hyvä niin!

Toimikunta on tiettävästi uusimassa tuomareiden koulutus- ja pätevöimisohjetta, sillä omassa ohjeessamme on monenlaisia puutteita. Lisäksi kattojärjestömme FCI on uusinut oman ulkomuototuomariohjeensa, jonka tulisi olla meilläkin voimassa ensi vuoden alussa.

Tuossa FCI:n ohjeessa määritellään uusille tuomareille ja heidän laajennusoikeuksilleen asetettavat minimitavoitteet, joita meidän nykyiset ohjeemme eivät vastaa, vaikka meillä olettaisi olevan minimiä tiukemmat vaatimukset - kun meillä on aiemmin yritetty ylläpitää tasoa ja vaadittu enemmän kuin pienissä FCI-maissa, joissa näyttelyn koiramäärä jää alle tuhannen.

Eli työtä riittää, jotta omien tuomareidemme laatu voidaan mitata tiedon eikä pelkän paperilla saavutetun pätevyyden perusteella, jotta pystymme takaamaan tuomareidemme tason.

Kirsti Lummelampi