Suomen Kääpiökoirat ry - Arkisto - Puheen­johtajan palstat - 2011 - 2011-01Koirien hyvinvoinnista on kyse

Koirien hyvinvoinnista on kyse

Minulla on ollut vuosia olohuoneen seinällä kolme Raimo Kanervan (1941-1999) koira-aiheista serigrafiaa, joihin ihastuin käydessäni hänen Tampereen ateljeessaan. Kanervahan kuvasi mielellään myös eläimiä, ja hänellä oli oma omalaatuinen huumorin- ja ironiantajunsa.

Kaikissa kolmessa työssä on oma sanomansa. Koiraharrastaja-aktiivien kannalta se kärjekkäin sanoma on ”Champion”-nimisessä työssä, joka esittää pulleaa kelta-valkoista beagleä seisomassa kahdella jalalla englantilaisista herraklubeista tutussa, topatussa Chesterfield-tyylisessä nahkanojatuolissa.

Koiralla on pipo päässä ja takki päällä, ja rautaristin näköiset prenikat kainalossa. Sen kuono ja etutassut ovat siteissä. Kanerva selitti saaneensa ajatuksen koiraharrastajista, jotka kilpailivat koirineen prenikoista ja mitaleista vaikka tassut verillä.

Tällainen ajatus ei tunnu kovinkaan vieraalta, kun seuraa, miten koirien kanssa kilpaillaan viikonlopusta toiseen (ja joskus useammassakin näyttelyssä samana viikonloppuna ja joskus vuodesta toiseen) erilaisista vuoden koira-pisteistä.

Joku jo väläytteli, että nämä kilpailut voisi kieltää lailla, sillä niin paljon eripuraa ne aiheuttavat eri rotujen harrastajien keskuudessa – eivätkä niissä välttämättä tule esille rodun parhaat koirat, kun kaikilla ei ole aikaa, varaa eikä aina mielenkiintoakaan reissata maata ristiin rastiin.

Amerikkalaistunut ruotsalainen Bo Bengtson arvioi Hundsport-lehdessä, että USA:n vuoden koira-kilpailun kärkisijoja tavoittelevan koiran näyttelykampanja maksaa ehkäpä 100000 dollaria (n. 140000 euroa) vuodessa. Aika nippu euroja meilläkin kuluu matkoihin, ilmoittautumismaksuihin, hotelleihin ja muihin kuluihin, jos aikoo tosissaan kilpailla näistä tärkeistä pisteistä.

Joskus kuitenkin miettii, ovatko arvot keikahtaneet päälaelleen, sillä niin verisen tärkeää kilpailu ja siinä saavutetut voitot näyttävät olevan. Toki näyttelysääntöjen mukaan koirien hyvinvoinnin tulee olla etusijalla, mutta onko aina näin?

Helmikuussa kohistiin tapauksesta, jossa yli-innokas kasvattaja toi järjestelytoimikunnan tietämättä Champion of Champions- gaalaan viimeisillään kantavana olevan nartun, joka sitten synnytti tapahtumapaikalla - kun kasvattajan piti osallistua parhaan veteraanin kilpailuun toisella koiralla.

Panin tyytyväisenä merkille järjestelytoimikunnan puheenjohtajan Tapani Turusen asiasta nopeasti julkaiseman tiedotteen, jossa kerrottiin faktat ja todettiin järjestäjien informoineen asiasta Kennelliittoa ja eläinsuojeluviranomaisia.

Tavanomaiseen tapaan asiasta nousi suuri häly internetin keskustelupalstoilla, ja Kennelliitolta vaadittiin välittömiä toimenpiteitä. Lisää hälyä nousi, kun kasvattaja oli vähän myöhemmin kilpailemassa koirineen rodun erikoisnäyttelyssä.

Oikeusvaltiossa asia ei etene niin yksinkertaisesti, vaan asianomaiselta on pyydettävä vastine, minkä jälkeen asia siirtyy asianmukaisessa järjestyksessä Kennelliiton sääntöjen mukaisesti liiton hallituksen käsittelyyn, joka sitten voi ilmoittaa asian kurinpitolautakunnan käsittelyyn. Päätöksenteko vie oman aikansa, vaikka (onneksi) nykyisten sääntöjen mukaan hallitus voi antaa tilapäisen rekisteröinti- , näyttely- ja koekiellon, kunnes lopullinen ratkaisu on saatu.

Joka tapauksessa tämänkin tapauksen pitäisi antaa ajattelemisen aihetta kaikille aktiiviharrastajille, joiden tulisi olla esimerkkinä koiran hoidossa ja pidossa sekä uusille tulokkaille että suurelle yleisölle.

***

Meillä Suomessa on koirien terveyttä ja hyvinvointia alleviivattu jo vuosikymmeniä, ja viime aikoina asiaan on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. On muovattu jalostusstrategioita, hyväksytty Perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelmia, kirjoitettu Jalostuksen tavoiteohjelmia ja laadittu kiireellä ulkomuototuomareille vielä uusia arvosteluohjeita erilaisten terveysongelmien karsimiseksi.

Joskus tuntuu kuin näistä toimista tiedottaminen myönteisessä valossa olisi unohdettu. Itse asiassa kadehdin, miten ruotsalaiset ovat saaneet omat tuomareiden terveysohjeensa lanseerattua maailmalle: ohjeet on julkaistu kirjasessa, joka on postitettu kaikille pohjoismaisille tuomareille, ja ohjeista on kirjoitettu niin Euroopassa kuin USA:ssakin.

Posti toi juuri Englannista sikäläisen kennelklubin koirien terveyttä käsittelevän työryhmän toimintakertomuksen vuodelta 2010. Työryhmään kuuluu kennelklubin edustajien lisäksi arvovaltaisia professoreita eri yliopistoista. Lisäksi työryhmän alaisuudessa ovat erilliset geneettistä ja terveystutkimusta, sitoumuskasvattajatoimintaa ja rotumääritelmiä ja koirien ulkomuotoa koskevat työryhmät.

Paljon on vuoden aikana tehty. On luotu eläinlääkäreille erillinen ohjeistus koskien eri rotujen terveystarkastuksia, koulutettu ulkomuototuomareita, päätetty rajata narttukohtainen pentuemäärä neljään, vaikka laki sallii kullekin nartulle kuusi pentuetta, ja rajattu keisarileikkauksilla tapahtuvien synnytysten määrä kahteen narttua kohti.

Englannin kennelklubi tekee myös yhteistyötä Animal Health Trust’ in genetiikan keskuksen kanssa uusien DNA-testien kehittämiseksi. Tällä hetkellä on olemassa DNA-testit noin 30 sairaudelle, ja 20 muun sairauden testejä kehitetään - suurelti kennelklubin ja sen hyväntekeväisyysrahaston kautta.

Testitulokset kirjataan koiran tietoihin ja lisätään myös koiran rekisterikirjaan - ilmaiseksi.
Kateeksi käy, kun huomaa, miten jälkijunassa me tulemme, sillä meillä vasta mietitään (ja on mietitty jo vuosia), mitä DNA-testejä voitaisiin hyväksyä ja kirjata meidän jalostustietojärjestelmäämme ja koiran rekisteritodistukseen, ja mitä siitä pitäisi laskuttaa!
Eli tekemistä riittää.

Kirsti Lummelampi