Rotumääritelmä
Venäjäntoy (entinen moskovan pitkäkarvainen kääpiöterrieri ja venäjäntoyterrieri) hyväksyttiin FCI:n viralliseksi roduksi 21.02.2006 väliaikaisesti hyväksyttyjen rotujen listalle. Tuolloin sen englanninkieliseksi nimeksi vahvistettiin ”Russian Toy” ja venäjänkieliseksi ”Russki Toy”. Suomessa rodun nimeksi määrättiin aluksi venäjänkääpiökoira, jota rodun harrastajat eivät hyväksyneet, joten Kennelliiton valtuusto päätti syksyllä 2007 rodun suomenkieliseksi nimeksi venäjäntoy.
Rodun historiasta tuntuu olevan niin monta tarinaa kuin on kertojaa. Rodun alkuperä voidaan jäljittää 1900-luvun vaihteeseen, jolloin manchesterinterriereitä apuna käyttäen luotu pienikokoinen, pystykorvainen black and tan -terrieri oli Venäjän suosituimpia kääpiökoirarotuja. Älykäs, temperamenttinen ja vartioimisviettinen rotu herätti ihmisten mielenkiinnon, ja rodun suosio kasvoi venäläisen aateliston kiinnostuttua siitä. Pennut olivat lopulta niin kalliita, ettei tavallisella kansalla ollut niihin varaa.
Vallankumouksen jälkeen näiden koirien kasvatus tyrehtyi lähes kokonaan, ja vasta 1950-luvun puolivälissä venäläiset koirankasvattajat alkoivat elvyttää rotua. Kun jalostukseen käytetyt koirat olivat lähes kaikki ilman sukutaulua eivätkä monet olleet puhdasrotuisia, syntyi uusi kääpiökoirarotu, jonka rotumääritelmä poikkesi tuntuvasti esimerkiksi englanninkääpiöterrierin rotumääritelmästä.
Vuonna 1958 kahdesta lyhytkarvaisesta venäjäntoyterrieristä syntyi urospentu, Chiki, jolla oli selvät hapsut korvissa ja raajoissa. Näin lyhytkarvaisten toyterrierien rinnalle syntyi pitkäkarvainen muunnos, joka lisättiin venäjäntoyterrierin rotumääritelmään vuonna 1966. Tänä päivänä rotu arvostellaan näyttelyssä kahtena eri muunnoksena, lyhyt- tai pitkäkarvaisena, karvanlaadun mukaan.
Ensimmäinen pitkäkarvainen moskovankääpiöterrieri rekisteröitiin Suomessa vuonna 1988. Koira oli nimeltään Black-Champion-Bonaparte. Samana vuonna rekisteröitiin Virosta tuotu pitkäkarvainen narttu Ste-Shihu. Molemmat koirat olivat väriltään täysin mustia, joka tuolloin oli vielä rotumääritelmässä sallittu väri. Rotu kuului ensin seura- ja kääpiökoiraryhmään, josta se myöhemmin siirrettiin terrieriryhmään. Vuonna 2006 rotu siirrettiin takaisin seura- ja kääpiökoiriin eli ryhmään 9. Ensimmäiset lyhytkarvaiset toyterrierit tuotiin Suomeen vasta vuonna 2000.
Venäjäntoy on eloisa ja tasapainoinen koira. Pienestä koostaan huolimatta se on vahvaluontoinen ja vilkas terrieri, joka tarvitsee riittävästi omaehtoista liikuntaa, aktivointia ja hyvän peruskoulutuksen. Toitsusta lähtee myös aina ääntä. Rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan (lyhytkarvainen) ”toitsu” oli ja on omistajalleen uskollinen, kestävä, pieniruokainen ja vähän tilaa vievä ”varashälytin”. Jalostustyö sai aikaan sen, että rotu on nykyään enemmän seurakoiramainen, mutta herkkä haukkumaan. Lyhyt- ja pitkäkarvaisen venäjäntoyn luonteet eivät eroa toisistaan, vaan erot ovat yksilökohtaisia.
Rodun jalostustoimikunta suosittelee nykyään silmä- ja polvitarkastuksia tehtäväksi ennen kuin koiraa käytetään jalostukseen. Tutkimustuloksia on vasta vuodesta 1999 alkaen, joten on vaikea muodostaa oikeaa ja paikkaansa pitävää tilastoa. Tutkituista yksilöistä ei ole löytynyt vakavia polviongelmia ja yksi PRA tapaus on kirjattu. Muita vakavia terveysongelmia ei ole ilmaantunut. Erityistä huomiota tulisi kuitenkin kiinnittää rodun onnettomuusalttiuteen. Jalkamurtumat ovat tavallisin onnettomuuden seuraus.
Rotu on edelleenkin Suomessa koiramäärältään pieni. Vuonna 2006 rekisteröitiin 70 koiraa, joista 31 oli lyhyt- ja 39 pitkäkarvaista. Näistä tuonteja oli 8 lyhyt- ja 10 pitkäkarvaista.
Rodulla on Suomen Kääpiökoirayhdistyksen alaisena toimiva rotuyhdistys, Suomen Venäjäntoyt ry.
Lisätietoja rodusta yhdistyksen kotisivuilta.
Vasemmalla lyhytkarvainen venäjäntoy, oikealla pitkäkarvainen (kuva: David Dalton)