Rotumääritelmä

Belgiangriffoni jakautuu kolmeksi eri rotumuunnokseksi, jotka ovat karkeakarvaiset griffon belge ja griffon bruxellois sekä sileä- ja lyhytkarvainen petit brabancon. Ensiksimainitut eroavat toisistaan värin perusteella: griffon bruxellois on punainen ja punertava ja griffon belge musta tai musta punaruskein merkein. Petit brabanconin värit ovat samat kuin karkeakarvaisilla griffoneilla, eli punaruskea, musta ja black and tan.

Belgiangriffoni on hyvin vanha rotu, jota aikoinaan käytettiin hevostalleissa rottakoirana. Seurakoira siitä tuli viime vuosisadan lopulla. Rotu oli kuolla sukupuuttoon ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta kasvatus vauhdittui uudelleen 1920-luvulla.

Kaikki kolme muunnosta ovat luonteeltaan uteliaita ja valppaita. Rakenteeltaan ne ovat tiiviitä ja vankkoja. Säkäkorkeutta ei ole määritelty, mutta painon tulee olla 3,5-6 kiloa. Turkinhoidossa säännöllinen harjaus riittää, minkä lisäksi karkeakarvaisen griffonin turkki yleensä nypitään pari kertaa vuodessa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää säännölliseen silmien puhdistukseen.

Suomeen tulivat ensimmäiset belgiangriffonit jo 1920-luvulla, mutta sittemmin kanta hävisi. Kasvatus alkoi uudelleen 1950-luvun lopussa. Nykyisin rekisteröidään vuosittain muutamia kymmeniä  kutakin variaatiota.  Aikaisemmin griffonien hännät typistettiin, mutta typistämiskiellon tultua voimaan Suomessa syntyneet griffonit ovat tänä päivänä pitkähäntäisiä. Sen sijaan esim. USA:ssa griffoneilta edelleenkin typistetään sekä korvat että hännät.

Rotujen suomalaisilla harrastajilla on rotua harrastava yhdistys, Suomen Griffonyhdistys r.y.

Lisätietoja Suomen Griffonyhdistyksen kotisivuilta.