Rotumääritelmä
Japanese chin, joka tunnettiin aikaisemmin myös japaninspanielina, on hyvin vanha, alun perin Kiinasta ja Koreasta Japaniin tullut koirarotu, joka sai merkittävän aseman Japanin keisarillisessa hovissa. Englantilainen kapteeni Searles toi ensimmäisen chinin Eurooppaan vuonna 1613, ja vuonna 1835 amerikkalainen kommodori Perry toi useita yksilöitä Yhdyvaltoihin. Näistä kaksi lahjoitettiin Englannin kuningatar Viktorialle, ja rodusta tuli suosittu ylhäisönaisten sylikoirana.
Ensimmäiset japanese chinit saapuivat Suomeen jo 1930-luvulla, mutta kanta hävisi sittemmin toisen maailmansodan aikana. Kasvatustyö alkoi uudelleen vuonna 1966, ja myöhemmin rotu on saavuttanut vakiintuneen aseman maassamme. Vuosittain rekisteröidään noin 150 yksilöä.
Japanese chin on tiivis koira, jonka säkäkorkeus on uroksilla noin 25 cm, nartuilla hieman pienempi. Pää on koiran kokoon nähden suuri sekä kuono lyhyt ja leveä. Japanese chinin turkki on pitkä ja silkkinen. Rungossa ja kaulassa turkki on hyvin runsas. Väritys on valkoinen mustin tai punaisin merkein. Turkki vaatii säännöllistä hoitoa.
Luonteeltaan japanese chin on eloisa, vilkas ja tottelevainen. Koira soveltuu myös lapsiperheille ja kaupunkioloihin.
Rodun harrastajilla on oma rotuyhdistyksensä, Japanese Chin Finland ry.
Lisätietoja yhdistyksen kotisivuilta