Rotumääritelmä

Apinapinseri syntyi vuoden 1420 paikkeilla ja esiintyi jo sellaisten kuuluisien maalareiden kuten Dürerin (1471-1528) ja van Eycklin (1390-1441) maalauksissa. Rodun alkuperästä on useita teorioita. Jotkut asiantuntijat otaksuvat sen polveutuvan pienestä, nykyään jo hävinneestä saksalaisesta terrieristä. Toisten mielestä se on pinserin ja toisten mielestä taas kääpiösnautserin jälkeläinen. Erään teorian mukaan apinapinseri polveutuu griffoneista. Muiden snautseri-pinserirotujen tapaan apinapinseri on ollut rottakoira ja vahti. Yksityiskohtaisen rotumääritelmän apinapinseri sai Saksassa vuonna 1900.

Ensimmäinen Suomessa rekisteröity apinapinseri tuotiin vuonna 1932, mutta tiettävästi täällä on ollut joku rekisteröimätön yksilö jo aikaisemmin. Varsinainen kasvatus alkoi amerikkalaisilla ja ruotsalaisilla tuontikoirilla 1980-luvun lopulla. Vuosina 2000-2011 apinapinsereitä on rekisteröity keskimäärin 28 koiraa/vuosi.

Apinapinseri on nykyisin seurakoira. Sen iloinen, peloton, itsenäinen ja uskollinen luonne ja kätevä koko tekevät siitä sopivan seuralaisen ja vahdin myös pieneenkin asuntoon. Apinapinseri tarvitsee riittävästi liikuntaa energiansa purkamiseen. Kiinnostus toko- ja agilityharrastusta kohtaan on jonkin verran lisääntynyt. Ensimmäinen apinapinseri osallistui viralliseen agilitykilpailuun keväällä 2007. Näyttelyharrastukseen apinapinsereiden omistajat ovat osallistuneet aktiivisesti.

Rodunomainen apinapinseri on pieni ja neliömäinen koira, jonka ulkomuoto muistuttaa osin kääpiösnautseria, osin griffon bruxelloisea. Apinapinserillä on pyöreä pää, mutta ei kuitenkaan ylösvetäytynyt kuono eikä yhtä lyhyt kuin griffoneilla. Sen selkä on suora ja kulmaukset niukat. Karva on karkea ja tiivis ja päässä joka suuntaan sojottavaa, mikä antaa apinamaisen ilmeen, mistä rotu on saanut nimensäkin., ja rotua onkin kuvattu ”viiksekkääksi paholaiseksi”. Liikkeet ovat melko tipsuttavat.

Väriltään apinapinseri on FCI:n rotumääritelmän mukaan puhdas musta, mutta pentueisiin syntyy joskus myös värillisiä pentuja. Apinapinseri on kooltaan 25-30 cm.

Apinapinserin luonteenomaiseen olemukseen kuuluu ihastuttava yhdistelmä itsepäisyyttä, pelottomuutta, itsenäisyyttä, uskollisuutta sekä nopeat vaihtelut rauhallisuudesta nopeaan toimintaan. Apinapinseri on eloisa ja valpas, ei arka, hermostunut, flegmaattinen eikä aggressiivinen. Apinapinseri on nykyään seurakoira, tosin aktiivisena koirana siitä voi saada myös monipuolisen harrastuskoiran. Apinapinseri tyytyy vähään ja sitä on melko hankala motivoida, mikä ei tee siitä kaikkein helpointa koulututettavaa.

Photo: Per Unden

Apinapinserin turkki vaatii kampaamista ja siistimistä säännöllisesti. Ajoittain ”snautserimainen” nyppiminen on paikallaan. Siistimisen pystyy oppimaan itsekin, mutta aluksi on hyvä kääntyä kasvattajan tai ammattitaitoisen trimmaajan puoleen.

Muita apinapinserin hoitotoimenpiteitä ovat normaali turkinhoito (harjaus ja pesu tarvittaessa), hampaiden, silmien ja korvien puhdistus, kynsien leikkaus sekä tasapainoinen ruokinta ja riittävästä liikunnasta huolehtiminen.

Suomessa rotu kuuluu nykyisin FCI:n roturyhmään 2, mutta se kilpaili USA:n ja Britannian tapaan kääpiökoiraryhmässä ennen kuin meillä siirryttiin noudattamaan FCI:n ryhmäjakoa.

Rotu on kuulunut SKKY:n rotuihin vuoden 2012 alusta. Rodun harrastajilla on oma yhdistyksensä, Suomen Affenpinserit ry. Siitä löytyy lisätietoa yhdistyksen kotisivuilta.